Sekakäyttö

Masennuksen hoitoon on Suomessa käytettävissä useita eri lääkeaineita ja lääkeaineryhmiä. Osa näistä ei lainkaan sovi alkoholin kanssa. Toisia taas on jopa tutkittu alkoholiriippuvuuden hoidossa. Näiden tutkimusten perusteella alkoholia voi käyttää sellaisten masennuslääkkeiden kanssa, joiden sisältämä lääkeaine on fluoksetiini tai sitalopraami. Masennuksen hoidon yhteydessä alkoholia ei voi kuitenkaan varsinaisesti suositella, koska alkoholin käyttö saattaa johtaa masennusoireiden ja paniikkioireiden pahentumiseen sekä itsemurhariskin kasvuun.

Käyttäjäpiireissä liikkuu erilaisia käsityksiä siitä, miten huumausaineiden tehoa voitaisiin lisätä. Yksi tällainen käsitys on ollut, että boosterit eli mielialalääkkeet (etenkin MAO-entsyymiä l. monoamino-oksidaasia salpaava Aurorix) tehostavat ekstaasin vaikutusta. Yhdistelmä on kuitenkin osoittautunut hengenvaaralliseksi, sillä se aiheuttaa helposti serotoniinisyndroomana tunnetun myrkytystilan ja sitä kautta kuoleman.

Suomessa ekstaasin käytöstä johtuneet kuolemat ovat liittyneet nimenomaan ekstaasin ja masennuslääkkeiden yhteiskäyttöön. Boosterien käyttö ekstaasin ja muiden amfetamiinijohdannaisten rinnalla on siis hengenvaarallinen yhdistelmä, joka kannattaa jättää suosiolla kokeilematta.

Ekstaasin vaikutus syntyy elimistön omien keskushermoston välittäjäaineiden kautta. Ekstaasi vapauttaa aivojen hermopäätteistä monoamiineja ja estää niiden takaisinottoa. Vapautuneiden välittäjäaineiden, erityisesti serotoniinin, suuri määrä aiheuttaa käyttäjän keskushermostossa halutut tuntemukset. Samalla elimistön monoamiinivarastot tyhjenevät.

Mitä tapahtuu kun amfetamiinijohdannainen ekstaasi yhdistetään mielialalääke Aurorixiin? Synapsirako on paikka kahden solun välissä, jossa hermoimpulssi siirtyy solusta toiseen välittäjäaineen avulla. Ekstaasi tuo siihen yhtä kanavaa pitkin aivojen hermopäätteistä vapauttamaansa dopamiinia ja serotoniinia tukkien samalla synapsiraossa olevan ulosmenoreiän. Samalla MAO-salpaaja Aurorix estää sekä serotoniinia että amfetamiineja hajottavien entsyymien toimintaa poistaen elimistöltä viimeisenkin mahdollisuuden eliminoida tulvivaa serotoniinia.

Yhtä aikaa käytettynä otetaan siis hengenmenon riski, kun amfetamiinimäärä nousee korkealle (”hanat synapsirakoon aukeaa”) ja samalla Aurorix estää serotoniinia ja amfetamiineja hajottavan MAO-entsyymin toimintaa tukkien synapsiraosta ulos menevän tien (”tulpat kiinni”). Kannattaa siis olla varovainen kaikenlaisten boostereiden suhteen.

Ekstaasin toistuva käyttö johtaa myös siihen, että aivojen välittäjäainevarastot eivät ehdi täyttyä. Tällöin seurauksena voi olla masennus. Siitä, että serotoniinipitoisuutta kohottavat masennuslääkkeet suojaisivat ekstaasin serotoniinihermoja tuhoavalta vaikutukselta, ei ole löydetty tutkimuksellista näyttöä.

Ilman sekäskäyttöäkin ekstaasiin liittyy sivuvaikutuksia ja riskejä, kuten paniikkia, pahoinvointia tai sekavuutta. Jo 20 käyttökerran on huomattu aiheuttaneen muistamisen, oppimisen, loogisen ajattelun ja päättelykyvyn heikkenemistä. Mitä useamman kerran, mitä tiheämmin ja mitä suurempia annoksia käyttää ekstaasia, sitä enemmän aivoissa voi tapahtua pitkäaikaisia tai jopa palautumattomia muutoksia.

Mainitut lääkkeet (Oxepam ja Diapam) kuuluvat bentsodiatsepiineihin, joiden yhteisvaikutukset alkoholin kanssa ovat arvaamattomia, jopa hengenvaarallisia. Näiden yhteiskäyttö on siis ehdottomasti kielletty. Bentsodiatsepiineihin voi myös muodostua fyysinen riippuvuus. Psykologinen riippuvuus taas syntyy uskomuksesta, ettei enää siedä oireita ilman lääkettä. Pikkuhiljaa lääkkeet alkavat kuitenkin tuottaa niitä samoja oireita, joihin lääkitys alun perin aloitettiin. Nämä lääkkeet ovat siis tarkoitettuja ainoastaan tilapäiskäyttöön.

Ahdistuneisuus ja unihäiriöt ovat myös usein juomisen seurausta, eli tavallaan alkoholinkäyttö aiheuttaa myös näiden rauhoittavien ja unilääkkeiden tarpeen. Suositeltavaa olisi pidättäytyä alkoholin käytöstä vaikkapa kuukauden ajaksi. Tänä aikana kaikki alkoholista aiheutuvat vieroitusoireet poistuvat ja mahdollisten oireiden perusteella voidaan arvioida lääkityksen tarve.

Keinoja juomisen hallintaan on olemassa runsaastikin, mutta mitään patenttilääkettä ei ole olemassa. Ensimmäiseksi tulee selvittää itselle, millaista muutosta haluaa ja mitä toivoo tässä tilanteessa. On esimerkiksi hyvä selvittää mahdollisen puolison kanssa, miten tämä kokee juomisen ja toivoo tilanteen muuttuvan. Samoin on syytä pohtia esimerkiksi muita keinoja, joiden avulla purkaa työpaineita. Entä onko tavoitteena täysraittius vai kohtuukäyttö?

Kohtuukäytön tavoittelussa on tärkeää seurata kulutettua alkoholimäärää esimerkiksi kirjaamalla päivittäin nautittujen annosten määrä juomapäiväkirjaan. Kohtuukäyttöön pyrkiessäkin kannattaa asettaa selkeitä, määrällisiä tavoitteita tai jokin raja, jota ei pidä ylittää. Hyvä mittari on ns. suurkulutusraja, joka keskipainoisella aikuisella miehellä on korkeintaan 23-24 annosta viikossa ja korkeintaan 7 annosta kerralla. Jos nämä rajat ylittyvät säännöllisesti, kasvaa alkoholihaittojen todennäköisyys huomattavasti. Jos juomapäiväkirja näyttää, että käyttö ei pysy ollenkaan suunnitelluissa rajoissa, pitää tavoitetta tarkistaa.

Etukäteissuunnittelu on sekä kohtuuteen että täysraittiuteen pyrittäessä olennaista. Jos tietää joutuvansa tilanteeseen, jossa tarjotaan alkoholia, kannattaa etukäteen miettiä miten kieltäytyy tarjotusta alkoholista tai jos aikoo käyttää alkoholia, miten paljon ja missä tahdissa tulee juomaan. Muuten päätöksestä on helppo livetä. Entä mitä voi tehdä alkoholinkäytön sijaan sellaisissa tilanteissa, joissa on tottunut juomaan?

Nykyisin on tarjolla myös lääkkeitä juomisen ja juomishalun hillintään. Täysraittiuden tavoittelijalle on Antabus, joka on ns. inhotuslääke eli aiheuttaa yhdessä alkoholin kanssa ikäviä reaktioita (sydämentykytys, kasvojen punotus, pahoinvointi jne.). Antabuksen kanssa alkoholin nauttiminen on ehdottomasti kielletty, koska yhteisreaktiot voivat olla jopa hengenvaarallisia.

Juomisen hallintaan taas sopii naltreksoni, apteekissa kauppanimellä ReVia. ReVia vähentää juomisesta tulevaa mielihyvän ja nousuhumalan tunnetta. ReVia ei aiheuta yhdessä alkoholin kanssa käytettynä mitään ikäviä reaktioita, sen sijaan opiaattien ja tioridatsiinipohjaisten mielialalääkkeiden käyttö lääkityksen yhteydessä on kielletty. ReVia on yleensä hyvin siedetty lääke. Tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat lievä pahoinvointi ja väsymys, mutta nämä lievenevät yleensä viikon sisällä. Parhaita hoitotuloksia on saatu, kun lääkitys on yhdistetty kognitiiviseen terapiaan.

Joskus ongelmat saattavat kehittyä niin pitkälle, ettei niistä enää omin ja läheisten voimin selviä. Suomessa päihdekysymysten avohoitopaikkoina ovat lähinnä A-klinikat, joita on useilla paikkakunnilla ympäri Suomea. A-klinikoiden palvelut ovat paitsi luottamuksellisia, myös maksuttomia. A-klinikalle voi myös soittaa (vaikka nimettömänä) ja keskustella ammattilaisen kanssa. Asian voi tietenkin ottaa puheeksi myös kenen tahansa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. On hyvä muistaa, että juomisongelmia on sitä helpompi ratkaista, mitä aikaisemmin niihin tarttuu.

Epileptisiä kohtauksia voi esiintyä myös ilman varsinaista epilepsiaa. Tajuttomuus-kouristuskohtauksille provosoivia tekijöitä voivat olla esimerkiksi pitkäaikainen ja runsas alkoholinkäyttö, kuume, stressi sekä runsaan, pitkäaikaisen bentsodiatsepiinien käytön lopettaminen kerralla. Myös rankka sekakäyttö ja valvominen voivat olla taustatekijöinä epileptisille kohtauksille.

Epileptinen kohtaus on seuraus poikkeavasta aivojen sähköisen toiminnan purkauksesta. Tavallisimpia kohtausoireita ovat tajuttomuus tai tajunnan hämärtyminen sekä kouristelu. Myös virtsa saattaa karata tahattomasti. Kouristelevalle henkilölle ei saa antaa mitään suun kautta tukehtumisvaaran vuoksi. Kouristuksia ei tarvitse yrittää estää, vaan sen sijaan suojata kouristelevaa loukkaamasta kouristusten aikana itseään esimerkiksi teräviin kulmiin. Kouristelevalle on syytä soittaa ambulanssi hätäkeskuksen kautta (112).