10 vuotta sumussa

Ajattelin, kertoa tänne oman tarinani alkoholin käytöstäni, joka karkasi täysin käsistäni noin 30.v iässä. Oli osittain oma firma, ihana vaimo ja 2 rakasta lasta. Silti jostain syystä viina sai minusta otteen 10 vuodeksi, miksi? en sitä tänä päivänäkään voi ymmärtää.

Yritin etsiä hyviä syitä ja syyttää siitä asiasta mitä milloinkin työstressiä yms. Määrät lisääntyi pikkuhiljaa, jolloin lopulta huomasin, että kirkaspullo viinaa ei riitä päivässä. Aina oli joku syy juoda, ei tarvinnut kuin lätkämatsi tv:stä ja lupa juomiselle oli saatu sitä katsellessa. Odotin työpäivien päättymistä kuin kuuta nousevaa, että pääsen avaamaan tölkin tai pullon. Ja voi,voi sitä nousuhumalan tunnetta kun taas oli kaikki niin selvää, samalla kuitenkin, joka kerta kun tölkki aukesi pahaolo lisääntyi ja ahdistus kasvoi. Kymmenen vuoden matkalle mahtuu paljon tapahtumia, ambulanssi kyytejä, betonikoppia, itsetuhoaikeita, avioeropapereita...

Yritin,yritin ja yritin aina vaan vähentää juomista ja suunnitella, että lopettaisin kokonaan, mutta aina vaan kuningas veti mukaan. Vähentäminen ei omalta osaltani onnistunut. Yhtenä normi lauantaina, täydessä 3 promillen kännissä jäin yksin kotiin keittiön pöydän ääreen, tuli tunne, että nyt riittää, ei vaanjaksanut enää. Lähdin taksilla selviämisasemalle ja seuraavana aamuna katkolle, joka oli minulle eka kerta laitoksessa. Olin täysin paniikissa kun sinne lähdin, ajattelin vain mielessä, mitä sanoo lastensuojelu ja työnantaja.

Onneksi lähdin! Olin viikon sisällä ja sain hyvän hoidon. 3kk meni lääkehoidolla. Oli hieno tunne kun uskalsi kävellä ostoskeskuksen rullaportaita saamatta paniikki kohtausta ja kun pystyi kävelemään väkijoukossa olettamatta, että kaikki tuijottavat. Ennen kaikkea oli aivan ihana tunne huomata ajan myötä, kuinka olin saanut takaisin lapseni ja vaimoni!

Haluan vaan sanoa sen tässä, että joskus asiat on pienestä kiinni, eikä se tarvitse kun yhden tunteen, että tämä oli tässä. Se tunne voi tulla joskus jokaiselle! Itselläni katkaisuhoito toimi hyvin. Kiitos siitä päihdetyöntekijöille! Nyt olen ollut kohta 2 vuotta kuivilla ja päivääkään en vaihtaisi pois tästä ajasta! Matka on pitkä, mutta aina mahdollinen!