Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

23.02.2023 | Alkoholi

50-v mummo

Nimimerkki: Herännyt

Olen 50-vuotias mummi ja äiti. Olen ollut juomatta vasta vähän aikaa, mutta olen miettinyt tätä todella pitkään. Juuri nyt olo tuntuu varmalta ja uskon, että nyt tämä juominen loppuu.

Olen teini-iästä asti pitänyt juomisesta ja sen tuomasta mahtavasta fiiliksestä. Toki silloin juotiin ja juhlittiin ehkä kerran-kaksi kuukaudessa. Välillä meni överiksi, mut ei siitä paljoa välitetty. Opiskelin, kävin töissä, menin naimisiin, sain lapsen. Tuli ero, muutto ja asuin lapseni kanssa kahdestaan.

Jälkeenpäin ajateltuna tässä kohtaa tapahtui ensimmäinen selvä muutos juomisen suhteen.

Lapsi kävi tapaamassa isäänsä viikonloppuisin eri paikkakunnalla. Siitähän tuli minulle hyvää aikaa tavata ystäviä ja lähteä juhlimaan. Ja sitähän ryypättiin ihan huolella joka kerta ja koko viikonloppu. Sunnuntaina lasta kotona odotti väsynyt äiti. Näistä viikonlopuista tuli enemmän sääntö kuin poikkeus. Olihan se hienoa, kun sai tehdä ihan mitä halusi!

Tätä viikonloppuryyppäystä jatkui monta vuotta. Uusi mieskin tuli kuvioihin, mutta siitä ei tullut oikein mitään ja lopulta suhde päättyi omaan kännitöppäilyyn.

Seuraava sysäys syvemmälle juomisen saralla oli, kun tapasin miehen, joka itsekin käytti paljon alkoholia mutta eri tavalla. Hän joi muutaman joka päivä, oli harvoin humalassa ja muutenkin käyttäytyi aina hyvin. Jos joi paljonkin, vaikka vapaalla, kaikki oli seuraavana päivänä hyvin.

Siinä sivussa rupesin sitten itsekin tissuttelemaan ajatellen, että onpas hienoa juoda olutta tai pari lasia viiniä arki-iltaisin ilman että on kännissä. Kotihommat hoituvat ihan hyvin.

Ja mikä parasta, mies haki juomat ulkomailta, joten materiaalia oli tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Asuimme eri osoitteissa ja melko pian aloin ruokaostosten yhteydessä ostaa omaankin kotiin juomaa, jonka join kun lapsi oli mennyt nukkumaan. Välillä en jaksanut odottaa siihenkään asti.

Tämäkin parisuhde lopulta kariutui. Juomiseen tuli pieni tauko tai vähentäminen ainakin.

Tämä tissuttelu kuitenkin pian paheni melkeinpä jokapäiväiseksi ja määrät tietysti nousivat. Juomien hankintakin oli oma päivittäinen operaationsa, koska en voinut ostaa tarvitsemaani määrää samasta kaupasta. Ostin pari tölkkiä R-kioskilta, pari huoltoasemalta, pari marketista ja seuraavana päivänä taas uudestaan, mutta eri kaupoista. Päivällä piti jo aloittaa suunnittelu, missä kaupoissa käyn ja mitä muuta ostan juomien lisäksi, ettei näytä niin pahalta.

Tätä samaa päivästä, viikosta, vuodesta toiseen… Ja määrät vain kasvoivat vuosien aikana.

Join jo alkuillasta enkä pystynyt viemään lastani harrastuksiin kovin usein. Aamulla olin liian väsynyt tai krapulassa tehdäkseni hänelle aamupalaa. Sukulaisilla tai ystävillä ei voinut käydä, koska oli niin kiire juomaan. Vierailut kotonamme piti tietää etukäteen, ettei joudu yllättävään tilanteeseen.

Lapsi muutti aika nuorena omilleen, ja sen jälkeen minulla repesi juominen ihan käsistä.

Taas olin yksin suurimman osan ajasta, eikä kukaan ollut häiritsemässä juomistani. Ai mikä ihanuus! Olen aina pystynyt käymään töissä ja ihan ok hyvin menestynytkin, mutta nyt alkoi tulla niitä päiviä, että olin karmeessa krapulassa töissä. Töiden jälkeen pienessä nousuhumalassa tunsin oloni energiseksi. Pystyin hoitamaan kotiasioita hyvin ja suunnittelemaan ja toteuttamaan monia uusia työhön liittyviä juttuja.

Usein ajattelin, että nyt lopetan. Mutta ei siitä ole tullut mitään, pisin aika minkä olen ollut juomatta on kuutisen viikkoa.

Aina on ollut joku tosi hyvä syy juomiseen. Viime vuosina olen aloittanut saman tien, kun pääsen töistä kotiin, ja jatkanut siihen asti, kunnes menen nukkumaan, ja järkyttävä krapula joka päivä.

Nyt kun ikääkin on jo jonkin verran, tuntuu että krapulat kestävät pidempään ja humalaan tulee nopeammin. Paino on noussut, rytmihäiriöitä on ollut pitkään, pumppu jyskyttää…

Työn ohella olen aina pystynyt pitämään itseni ulkonäöllisesti kunnossa. Laittaudun töihin ja kauppaan, lääkärille ym. paikkoihin, missä on muita ihmisiä. Luulen, ettei monikaan voi uskoa minkälaista elämää vietän talossani. Käyn harvoin baarissa enkä osallistu useimpiin juhliin.

Vähän aikaa sitten minusta tuli mummi, aivan ihana ja rakas pieni vauva tuli maailmaan!

Toivoin, että tämä saisi minut raitistumaan, mutta näin ei käynyt. Olen hänen elämässään paljon mukana mutta samalla peittelytyylillä, eli kun olen kotona vedän kaksin käsin ja muuten yritän peitellä juomistani kaikin keinoin. Todella raskasta, mutta ei sitä kohta muista, kun on tölkki huulilla…

Pari viikkoa sitten sain kovat vatsakivut ja voimakkaan turvotuksen. En ole voinut syödä juuri lainkaan. Tietysti olen voinut juoda melkeinpä entiseen tahtiin, vaikka olo on todella huono.

Viikonloppuna join vähän enemmän, minkä seurauksena luulin kuolevani. Vointi oli todella huono usean päivän ajan. Näiden päivien aikana tuli tunne, että jos en nyt tajua lopettaa niin varmasti kuolen tähän.

Minun on tehtävä tämä itseni takia ja voimaa saan ajattelemalla näitä kahta rakasta ihmistä.

Uskon itseeni!

En olisi uskonut, että omasta mielestä pienestä alkanut tissuttelu johtaa tähän. En ole koskaan juonut väkeviä juomia ja muutenkin vain olutta ja siideriä ja viiniä.

Mutta tässä sitä ollaan, tsemppiä minulle!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(6)

Location

52-vuotias mummo

27.02.2023 21:10:47

Hei! Kuulostaapa tarinasi tutulta. Omassa kodissa yksin juopottelua, mikä estää normaalit ihmissuhteet ja tavallisen elämän. Minullakin päätös juomattomuudesta tehty, mutta pelottaa, pystynkö siihen yksin. On niin syvällä tuo toiminta ja käyttäytyminen. Tuskin osaa käydä kaupassa niin, ettei hae olutta mukaan. Toivottavasti onnistumme! Tsemppiä! 

Ratamo

26.03.2023 14:26:38

Kuulostipas 50-vuotiaan mummon tarina tutulta! Ihan kuin itse olisin sen kirjoittanut. Olen teini-ikäisestä lähtien juonut viikonloppuisin, kuten siihen aikaan oli teineillä tapana ja jatkanut sitten koko ikäni tuota toimintamallia. Minulle katkos juomiseen tuli raskauksien aikana ja jatkui tissutteluna näihin vuosiin asti. Juominen jo rajoittaa elämääni, enkä jaksa enää. Haluaisin lopettaa kokonaan, mutta pelottaa, pystynkö siihen. Juominen on alkanut olemaan jokailtaista, lonkeroa menee 2 litraa illassa. Viikonloppuisin viiniä ja lonkeroa. Äidin kuoleman jälkeen (9kk) tilanne on riistäytynyt tällaiseksi. Ystävien tapaaminen on jäänyt ja olen sulkeutunut kotiin.  Yritän nyt mennnä viikko kerrallaan, tänään on se eka päivä.

kisumisu

02.04.2023 15:12:12

Voi miten tuttua juttua. Olin jo hyvällä juomattomuuden alulla neljä viikkoa, kun sitten repsahdin. Nyt aloitan taas taisteluni alusta. Hyvin vaikeaa tämä on. Tsemppiä meille. Edetään päivä kerrallaan.

Nimi. M

25.05.2023 22:59:53

Hitosti pelottaa.. Minä 55- vuotias, koluttautunut, työssä, lapsenlapsi. Muutama raskas vuosi takana, nyt helpottanut. Aloin juomaan humalahakuisesti, kun elämäntilanne parani. Nyt vain 2-3 pv vkossa ilman alkoa, muuten humalassa. Tätä noin pari kk. Olen alan hoitaja, kynnys hakea apua. 

chiana

03.07.2023 08:36:24

Hei  Itse olen myös aloitellut teinivuosista juomisen. Välillä on ollut selviäkin vuosia ja kuukausia, mutta juominen on aina humalahakuista. Nyt olen juonut aina iltaisin 3-10 annosta vähän vaihdellen. Olen väsynyt itsekin tähän peittelyyn ja juomiseen. Käyn töissä, teen työni tarkasti ja ahkerasti, mutta jatkuva aivosumu vaivaa. Painoa on kahden vuoden aikana noussut 10 kg ja läheiset huomauttelevat, ettei vaan johdu alkon käytöstä? Syön terveellisesti, liikun ja yritän nukkuakin säännöllisesti. Nyt on tullut kynnys vastaan juomisen suhteen. Olen 48 vuotta ja yrittänyt viimeisen kahden vuoden aikana kuiville monta kertaa siinä onnistumatta. En halua juoda uutta hyvää parisuhdettani piloille myöskään. En käy baareissa enkä juhli ulkona muutoinkaan näkyvästi. Tissuttelu kotona on kiusana. Eilen aloitin kokeilun olla juomatta. Haluan katkaista riippuvuuteni ystävääni alkoholiin, joka on antanut niin iloa kuin surua elämässä. Tuon siteen haluan katkaista ja etsiä elämääni muuta tekemistä. Muut ystäväni eivät juo juuri koskaan mitään ja ihmettelevät, että miten joku voi yksinkertaisesti juoda siis alkoholillisia juomia. Sehän on epäterveellistä ja rikkoo ihmissuhteita. Olen kymmenistä tuttavistani se AINOA juoja. Nämä kaikki ihmiset ovat kertoneet minulle, että on vain yksi tie. Sano itsellesi lujasti, että se loppuu nyt. Itse laitat pisteen i:n päälle. Itse päätät olla myös se luja itsellesi. Se kaikki lähtee itse sinusta ekä tarvitse siihen muita tätä sanomaan. 

yläkerran rouva

18.11.2023 10:34:04

Huh miten tuttuja tarinoita. Kaikkia tuntuu enemmän tai vähemmän yhdistävän yksinolo. Oma tilanteeni myös, että lapset lentäneet pesästä, mieskin eron myötä, joten alkoholi on houkutteleva seuralainen yksinäisissä illoissa. Olen korkeasti koulutettu, työssäni menestyvä ja tunnollinen, nyt jo yli 60-vuotias nainen. Kukaan, edes lähimmät ihmiseni, ei voi aavistaa, mikä on totuus juomiseni määrästä. Aina mietoja - töiden jälkeen lonkeroa ensin janoon, sitten viiniä illallisen kanssa. Ei raitista iltaa välissä. Vaikka aamulla päätän, että tänään en juo, huomaan jo sen hetken töissä, kun pyörrän päätökseni ja olo kevenee, kun annan itselleni luvan juoda. Se tapahtuu aina, joskus vain vähän ennen yhdeksää, kun vielä ehdin juosta Alkoon juuri ennen sulkemisaikaa.  Eilen oli poikkeus. Sain pidettyä itseni kurissa, sain puhuttua itselleni kauniisti, että nyt ei kannata tätä enää jatkaa. Vietin ihanan raittiin illan ja kiittelin itseäni aamulla olostani.  Olen vahvaa tekoa, seuraavaan päivään en anna juomisen vaikuttaa. Ei ole mitään erityisiä vaivoja. Päällimmäisenä on kuitenkin pelko, että olen jo vaurioittanut sisäelimiäni. En uskalla mennä verikokeisiin, vaikka tiedän, että pitäisi.