Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

14.01.2020 | Alkoholi

Alkoholisti ja läheisriippuvainen

Nimimerkki: Minä olen saastaa

Voisin laittaa tämän tarinan mihin tahansa kategoriaan, mutta mennään tällä.

Minä olen läheisriippuvainen ihminen. Aikoinaan olin toimintakykyinen alkoholisti, sekä nuorempana käytin myös muita päihteitä. Hoidin aina kaikki asiani hyvin. Kukaan ei tiennyt ongelmistani. Pari vuotta sitten päädyin uuteen parisuhteeseen. Näin maailman vaaleanpunaisten lasien läpi, kunnes totuus iski vasten kasvojani.

Olen aina ollut läheisriippuvainen, sekä käynyt terapiassa tämän takia. Kärsin myös kakkostyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, sairauteni oli pitkään kurissa, kunnes nyt.

Nykyinen puolisoni juo paljon. Aluksi en havainnut tätä. Pikkuhiljaa näin vaaran merkit. Otin asian puheeksi kerran, toisten ja kolmannen. Ei auta. Tiedänhän minä sen, koska olen ennenkin ollut riippuvaisen kanssa parisuhteessa. Tiedän, että en voi auttaa, ellei toinen sitä halua. Olen määrittänyt hänet myös toimintakykyiseksi alkoholistiksi, koska hänkin hoitaa asiansa. Käy töissä, pitää huolta, pärjää.

Minusta tuli se kamala, paha, alkoholistin kyttääjä puoliso. Aloin laskemaan, pitämään kirjaa annoksista. Otin asian puheeksi ja sain paskaa niskaani. Nyt hän piilottaa tölkkinsä minulta, väittää juoneensa vähemmän. Ei auta, tiedän kaikki nämä temput. Olinhan itsekin myös joskus samanlainen. Kyttäävän puolison rooli on nostanut mieleni hypomaniaan. Olen levoton, neuroottinen ja toisinaan niin hyper mielialaltani.

Läheisriippuvaisena, en tahdo päästää irti. Hypomaniassa, en näe heikkouksiani.

Nämä asiat ovat nostaneet itseni takaisin kohti alkoholia. Minä juon. Minä juon koska puolisoni juo. Minä juon, jotta äänet pääni sisällä häviävät. Minä juon, koska kontrolli lähti. Tiedän kullostavani tyypilliseltä alkkikselta syytellessäni sairauttani ja puolisoani. Mutta hei, minä olen alkkis. Minä olen tätä. Minä olen mielenterveysongelmainen alkoholisti. Ja sitä minä tulen olemaan hamaan loppuun asti. Tulen tappelemaan itseni kanssa. Mutta en voi jäädä suhteeseen alkoholistin kanssa. Pysyin pitkään kasassa. Repsahdin. En uskalla edes hakea lääkkeitäni, koska se voisi tuhota kaiken.

Itseni. Toisen. Kaikki.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(3)

Location

Neito ja ylioppilas

28.01.2020 12:28:08

Sinä tunnet itsesi hyvin ja en osaa sanoa onko se kirous vai siunaus. Koeta saada voimia irrottaa itsesi suhteesta. En oikaise, neuvo tai tuomitse vaan toivon että pystyisit. Itse elän vielä holistin kanssa ja yritän itse saada itseni ymmärtämmän ettei tässä ole kuin yksi suunta. Toivon etten loukannut tai pahoittanut mieltäsi koska sitä et ainakaan ansaitse tuon kaiken keskellä. Jaksamista tähän risumajaan jota elämäksi kutsutaan....

26v alkkis

29.01.2020 01:22:41

Vaikka sanot olevasi ”kamala, paha, alkoholistin kyttääjä puoliso”, niin hyväähän sinä vain puolisollesi tahdot ja yrität saada hänet vähentämään tai lopettamaan juomista. Tuo käyttäytyminen myös saattaa näin keittiöpsykologin näkökulmasta liittyä sairauteesi, siitä et saa itseäsi ruoskia! Toivottavasti olet löytänyt, tai löydät voimat päästä eroon tuosta parisuhteesta. Pitkällä tähtäimellä luulisi, että tulette molemmat voimaan paremmin. Tsemppiä kovasti sinulle!

Läheltä nähnyt

11.11.2022 22:32:23

Hae itsellesi apua, pyri pääsemään Minnesotamalliseen hoitolaitokseen. Selvitä maksusitoumus mahdollisuutta, käännä joka kivi, älä jää yksin. Alkoholismi on sairaus. Anna puolisollesi myös vaihtoehdoksi tulos tai tulos, eli hoitoon.   Itsensä surkuttelu on turhaa. Alkoholismissa kun ei se sääli eikä viina auta.  Mun elämässä liian kauan alkoholisti teki vahinkoa, nyt olen palanut loppuun ja en enää jaksa. Hoitoon hänet autan silti. Jos ei mee suksikoot v*un!