Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

09.02.2015 | Alkoholi

EN OLISI IKINÄ USKONUT!

Nimimerkki: miten tästä selvitään

Että oon alkoholisti. Oon alkoholin orja, tuntuu että en pääse irti siitä otteesta. Nyt oikeastaan oon tajunnut sen kunnolla että olen alkoholisti.

Vuosien saatossa alkoholi on kiemurrellut mun elämääni pikkuhiljaa, niin hiipimällä etten oo sitä edes huomannut. Ja nyt en pääse irti vaikka haluaisinkin. Paljon pelottaa miten käy, onnistunko vai taasko joudun kärsiin näistä päivistä kun ei valoa missään. Ainoastaan halu päästä pois tästä suosta ja tästä maailmasta.

Seitsemän vuoden aikana alkoholinkäyttöni on lisääntynyt ja viimesen puolentoista vuoden aikana tosi rajusti.

Aiemmin join sixpäkin pari kertaa viikossa, lomilla join kyllä useammin. Ja kun oli mahdollisuus olla yksin mökillä niin siellä irrottelin oikein kunnolla kun kukaan ei nähnyt. Saatoin juoda yhtenä päivänä yhdeksän olutta ja toisena päivänä kakstoista. Tälläsiä määriä pari kertaa viikossa keväästä syksyyn. Sitten kun mies jätti toisen naisen takia, niin juominen alko kunnolla lisääntyyn. Alkoholi toi lohtua tuskaan ja seuraa tylsyyteen ja pitkiin iltoihin.

Nykyään saatan juoda lomaviikon aikana neljänä päivänä 9-13 annosta. Jos oon töissä juon kahtena päivänä viikossa kasipäkin. Määrät on kasvanut…alamäki on hurja. Kännissä kaatuilen ja vahingoitan itseeni.

Juon yksin kotona, laitan verhot kiinni ja katson elokuvaa. En vastaa puhelimeen koska kuolisin häpeestä jos joku tietäis. Alkoholi on tehnyt musta erakon. En halua nähdä vapaa-aikana ihmisiä vaan oon halunnut olla ystäväni alkoholin kanssa.

Huomaan että jo edellisenä päivänä kun oon antanut itselleni luvan ottaa, odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Ainoa kiinnekohta on se hetki kun saan avata ensimmäisen oluen. Edellisenä yönä saatan nukkua tosi levottomasti kun vaan odotan sitä hetkeä. Päivänä jolloin juon, en syö juuri mitään. Haluan juoda olutta tyhjään mahaan, euforia on suurempi. Oluet ostan eri kaupoista ettei kukaan vaan saa vihiä määristä. Saatan ostaa jopa eri kaupoista päivän annokset kun niin hävettää. Päivänä
jolloin otan oon ilonen ja energinen ja tosi hyväntuulinen, koska pääsen juomaan.

Syyllisyydet on kovia, tunnen itseni huonoksi, heikoksi, luuseriksi ja ennenkaikkea juopoksi. Huomaan että alkoholi hallitsee mua.

Nyt oon päättänyt rutkasti vähentää, otan viikossa kaksi kertaa viisi olutta. Tämä on tavoite.

Jos siihen en pysty olen päättänyt hankkia antabukset ja lopettaa kokonaan. En halua tätä elämää enää.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(6)

Location

Tonttu

28.07.2015 05:50:16

Se häpeä ja yksin juominen...mikä ei päivänvaloa omasta mielestä kestä...on tuttu tunne. Yksi ihminen, joka sinut hyväksyä omana itseäsi riittää....hakeudu al anoniin...ehkä taustalla on jotain. Tai AA. Jokin tuki olisi hyvä. Alat valita itsellesi hyviä kantavia asioita. Siltä jo nyt kuulostaa. Häpeä...sen kanssa opettele elämään, niin ettei se hallitse. Jokaisella on häpeän tunteet...anna itsellesi anteeksi. Anna niiden ahdistavien  tunteiden tulla, mutta anna niiden tunteiden myös mennä menojaan. Aloitat uudestaan. Aina voi aloittaa uudestaan. Siten se häpeä ei hallitse. Voimia. Aistit auki.       

Anonyymi

22.09.2016 19:47:07

Onneksi kärsit yksin ajattele sitä taakkaa mitä juominen läheisille aiheuttaa alkoholismi on vähintään kymmenen ihmisen ongelma lähelläsi ja ne kärsii sun juomisesta,hakeudu hoitoon se auttaa sua eheytymään.

klaava

15.11.2017 16:40:40

Ihan lyhyesti kommentoin kirjoitustasi, koska osa siitä on kuin omaa tarinaani olisin lukenut. Ensinnäkin syy juomiseesi on tuskan turruttaminen. Mistä se tuska tulee? Trauma, pahoinpitely, vääryys, epäoikeudenmukaisuus, kiusaaminen kaikki voivat olla pahan olosi takana. Se on tunnistettava ennen kuin raittiudesta tulee pysyvä olotila, koska juominen on seurausta "tuskan helpottamaseksi". Viinan juominen on helppo tapa lykätä omaa ongelmaa tulevaisuuteen ja pahentaa tilannetta. Mitä nopeammin toimit ja otat juurisyyn käsittelyyn ja mietit itse, ajattelet asian läpi ja teet suunnitelman sitä nopeammin pysyvästä raittiudesta tulee arkea. Kun olet saanut ongelmastasi älyllisen otteen omassa päässäsi, suljet alkoholismilta oven. Rakennat itsellesi alkoholista vapaan arjen. Suunnittelet joka päivän ma-pe ja varsinkin la-su siten, että mahdollisuutta alkoholin juomiseen ei ole. Opettelet sanomaan "ei" myös entisille ryyppykavereillesi vaikka viihdytkin yksin omissa oloissasi. Opettelet sanomaan "ei", kun houkutus tulee mieleesi. Opettelet sanomaan "ei", kun olet heikoimmillasi. Opettelet sanomaan "ei" jokaiselle tarjoukselle, joka eteesi tulee. Sillä tavalla havaitset, että sinulla on suuri valta. Sinulla on oman elämäsi hallinta omissa käsissäsi. Et ole avuton orja. Alkoholin orja. Mutta kuten sanoin, tämä on mahdollista vain, jos olet saanut älyllisen otteen juurisyystä. Oma raittiuteni alkoi opettelemalla sanomaan "ei" kaikille tarjouksille ja houkutuksille sekä ymmärtämällä, että alkoholistin ainoa keino kuiville on täysi, 100% raittius tästä päivästä hautaan saakka. Vasta myöhemmin olen saanut ymmärryksen, miksi olin niin tuskainen ja join pahaa oloani "paremmaksi". Mutta se askel on ollut välttämätön, jotta ymmärrän itseäni ja menneisyyttäni enkä anna itsesyytöksille yhtään valtaa. Tsemppiä raitistumisen kapealla, mutta välttämättömällä tiellä! P.S. Tuo "ei"-menetelmä toimii, olit siten töissä, työtön tai eläkkeellä. Sitä voi harrastaa elämäntilanteesta huolimatta.      

Jouni

25.11.2017 23:31:23

Tsemppiä! Loistavan valinnan oot tehnyt. Antabuskuuri voi olla hyvä juttu mutta valitettavasti se ei muuta pääkoppaa ja yksin riitä. Mä en tohon uskaltanu vaik harkitsinkin koska en halunnu tilannetta jossa juonki ja sit käy huonosti. Suosittelisin sua hankkimaan vertaistukea esim AA koska yksin et tule selviämään. En sano tätä ilkeydellä vaan kokemuksen vakaalla äänellä ja muiden kertomuksilla jotka toimii hyvänä peilinä. On lisäksi 12-askeleen hoitoja niihin saa maksusitoumuksen ja tulottoman ei vissii tarvi maksaa ainakaa paljoa. Käyn itse tällä hetkellä myllyhoidossa avokuntoutuksessa ollu kohta kuukauden. Tarkoitus on anoa soskulta toinen kuukausi (sieltä ku pääsin) ja en täysin ole perillä maksu hommistakaa. Pientähän se on esim syöpähoitojen hintoihin (?) Mut paljon on saanu tietoa, kokemuksia, tuttuja ja työkalujakin. Päivä kerrallaan täysillä mut kuukausi on liian lyhyt aika 5 vuoden läträämiseen nähden. Mä oon vaan ollu kaikilla osaalueilla kyllästynyt viinaan. On ollu ällistyttävää kyl nähä mihin kaikkeen se vaikuttaa. Koulut jäi käymättä yms yms. Alkoholi ei tuota enää minkäänlaista mielihyvää ei nouse mihinkään. Pakkopullaa se ruukaa olla tässä vaiheessa. Uhmaahan munkin sisältä löytyy ja ristiriitasia ajatuksia kaikkine mielialavaihteluineen. On ollu jo pitkään. Uhmaan liitän legendaariset kohtuu käyttö ajatukset. :D Jos sellaseks olisin syntyny olis se menny niin ekasta ryypystä lähtien. Ryhmistä vielä..... Ei haittaa jos et puhu mitään monikin kuuntelee suurimmaks osaks. Itse oon aika ujo mut tulee puhuttua ainaki jotain ku vuoro tulee. "Jouni alkoholisti ja kiitän raittiista päivästä." Lausunu ja moni muukin. Mut kunhan ottaa vakavasti ja kuuntelee mitä ihmiset sielä kertoo. Jaksamisia! ja ei kannata jäädä paikalleen koska siinä joutuu sit olee aina. Nm sitäkin koettu.

Aloittaja

14.02.2019 21:20:59

Hei! Ajattelin kiittää teitä tsempeistä joita olette laittaneet minulle. Paljon on aikaa siitä kun tuon aloituksen tein. Muistan vielä ne fiilikset kun olin aivan loppu. Morkkikset olivat hirvittävät. Olinkin 6 viikkoa ilman alkoholia ja muistan kuinka elämä oli aivan erilaista, oli energiaa tehdä kaikenlaista ja mieli oli seesteinen. Oli ihanaa kun ei tarvinnut salailla mitään, ei hävetä, ei pelätä että joku näkee minut ostamassa alkoholia, ei tarvinnut tuntea häpeää kun palautteli tyhjiä tölkkejä kauppaan. Ei tuntea kassan säälikatsetta. Mutta mutta... Taas pikkuhiljaa alkoi alkoholi luikertelemaan elämääni. Aloitin sen pienestä, mutta määrät kasvoivat ja juominen oli täysin humalahakuista. Ahdistus oli melkein jokapäiväinen kaveri. Tunsin suurta epätoivoa. Ajattelin että en koskaan pääse irti, en voinut kuvitellakaan että olisin vapaapäivinä ilman alkoholia. Se lievitti hetken ahdistusta, tyhjyyden tunnetta, elämän tylsyyttä. Huomasin että pakenen itseäni ja vaikeita tunteitani. En tiedostanut mitä ne ovat, enkä kyllä halunnutkaan. Ajattelin että ehkä sitten joskus, ei tänään, ei vielä, vielä nämä helpottavat kännit. Mutta kuten kaikki tietävät, ahdistus vain siirtyy, paha olo kasvaa. Tiedostin tämän mutta en vain uskaltanut olla ilman. En uskaltanut kohdata vaikeita tunteitani, itseäni, tekemiäni virheitä. Tuska oli liian suuri. Täällä joku viisaasti sanoikin että juon tuskaani ja minun täytyy selvittää juurisyyt. Se on aivan totta. Siitä kiitos, se sai minut ajattelemaan. Nyt vasta, kun on aikaa kulunut näinkin paljon olen pystynyt kohtamaan ja selvittämään syyt massiiviseen ahdistukseeni ja tyhjyyden tunteisiini. Se oli kivulias prosessi, voi sitä itkun, surun ja kivun määrää! Nyt tällä hetkellä koen etten tarvitse alkoholia, pystyn olemaan itseni seurassa ja jopa nauttimaan siitä selvin päin. Ei tarvitse enää paeta ja juosta henkensä edestä omaa itseään. En ole enää levoton ja keskittymiskyvytön, ei tarvitse enää miettiä koska seuraavan kerran saan juoda. En edes ajattele enää jatkuvasti alkoholia. Ei tarvitse juoda!! En tarvitse alkoholia mihinkään. Olen löytänyt rauhan, olen antanut itselleni anteeksi, olen löytänyt Jumalan rakkauden. Olen hyväksynyt itseni. Nyt raittiutta takana noin parisen viikkoa vasta, mutta ei ole mitään mielenkiintoa juoda. Otan päivän kerrallaan ja iloitsen jokaisesta raittiista päivästä! Terveisin aloittaja  

Aloittaja

05.05.2019 12:44:38

3.5 kuukautta ilman alkoholia! Eikä aikomustakaan edes kokeilla.