Hirveä ilta. Mitä minä itselleni teen?

Nimimerkki: Epätoivoinen

Join viiniä ravintolan vessassa ja tarkoitukseni oli vain saada vähän lievennystä ja jatkaa sitten kotiin lasteni luo, olenhan äiti. Seuraava muistikuvani on että istun kivisessä ikkunattomassa huoneessa ja kaksi miestä huutaa minulle ”turpa kiinni”, ”istu paikoillasi”. Pelko valtaa minut, ajattelen että nämä kaksi ovat psykopaatteja, jotka viina-ongelmani vuoksi ovat saaneet minut siepattua ja aikovat tappaa minut, kunhan ensin ovat pelotelleet tarpeeksi.

Epätoivoissani alan itkemään ja huudan heille: ”tappakaa minut sitten nyt heti, mitä odotatte.” He huutavat taas ”turpa kiinni” ja ”istu paikoillasi”. Ja minä olen aivan kauhuissani. Silloin ovi aukeaa ja sisään tulee kaksi poliisia, ja tunnen itseni pelastetuksi murhaajilta, kiittelen poliiseja ja melkein halaan naispuolista poliisia helpottuneena. Pikkuhiljaa alan ymmärtää, että nuo kaksi miestä ovatkin vahteja, eivätkä murhaajia. Olin nukahtanut junassa ja minut oli otettu säilöön. Olin tuona hetkenä ja olen yhä ahdistunut ja kauhuissani ajatellessani mitä itselleni teen.

Jos minulla ei olisi lapsia olisin ehkä tappanut itseni, niin ajattelen. Mutta en voi edes henkeäni ottaa, pelottaahan sekin, ja en tiedä pystyisinkö siihen. Ja en voi tehdä sellaista lapsilleni. Heidän vuokseen minun täytyy elää, mutta en tahdo enää retkahdella, siksi aion nyt alkaa käymään AA::n kokouksissa. Yritän toivoa että saisin sieltä avun ja voiman ja että säästyisin retkahduksilta. Mutta pelottaa ja ahdistaa kuitenkin, ja en oikein jaksa uskoa että sellainen elämänmuutos todella voisi olla minullekin mahdollinen.

Tätä kirjoittaessanikin välillä välkkyy kuva viinilasillisesta silmieni edessä, toisihan se nopean lievennyksen, mutta tiedän että ahdistus tulisi vain takaisin. En tällä hetkellä tiedä mitä tulee tapahtumaan, kuolenko, tapetaanko minut, tapanko itseni, vai uskaltaisinko sittenkin uskoa että minäkin joskus pystyisin elämään ilman viinaa, ihan kokonaan ilman?