Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

11.02.2022 | Alkoholi

Kohdusta hautaan, lapsuudesta aikuisuuteen

Nimimerkki: Rockbottom

Oma tarinani on syytä aloittaa melko alusta, lyhyesti. Varhaisimmat  lapsuuteni muistot liittyvät dry vodka pulloon keittiön pöydällä, tai isäni raivon puuskat äitiäni kohtaan. Poliisit ovella, sekä väkivalta kaikkien kesken, sen kaiken keskellä. Toki ei koko lapsuuteni sellaista ollut. Oli myös hienoja aikoja. Yhteenkuuluvutta, rakkautta, iltasatuja, pilkkireissuja, läheisiä turvallisia ihmisiä. Silti koen  nyt 46-vuotiaana niin, että se kaikki on muovannut elämääni tähän päivään kovin voimakkain vedoin.

Oma alkoholin käyttö alkoi noin 13-vuotiaana, kuten monen muunkin ikäiseni nuoren 80-90-luvun taitteessa. Yläasteen ajan biletys oli kovaa. Kuitenkin se rajoittui vaan yhteen päivään. Määrät alkoivat olla melko hurjia 15-vuotiaan kohdalla. Saattoi mennä kossun lisäksi jokunen olut vielä.

Ammattikoulussa aloin kyseenalaistaa juomistani. Vaikka se vielä pysyi viikonlopuissa, tai laivareissuissa. Sanomattakin selvää, ettei nuoren miehen touhuissa järkeä ollut hönöpäissään. Sydämmiä särkyi, omani myös.

Armeija-aika toi itselle tietynlaisen pysäyksen. Olin kuitenkin urheilija ollut hyvällä kansallisella tasolla, ehkä siksi nuorena kunto oli vielä kohdallaan. Muutin 500 km päähän sen jälkeen löytääkseni jotain uutta. Löysin puolison ja jatkoin oluen juomista. Ylilyöntejä, silloin omasta mielestä ihan ok. En ollut koskaan enää väkivaltainen. Omat hapuiluni kihlattuni kanssa ja epävarmuuteni työelämässä nostivat alkoholinkäytön seuraavalle tasolle, sille korkeimmalle.

Eron jälkeen päädyin hirteen, josta ystäväni nosti minut ja sai elvytettyä elämään takaisin. Itse en muista siitä, enkä seuraavasta viikosta mitään. Tämän jälkeen heräsin elämääni. Kaikki oli kuitenkin juuri niin kuin ennenkin. Joskus menee paremmin, joskus huonommin. Juomiseni kuitenkin vuosien saatossa muuttuu siihen, että yhden illan sijasta menee 2 päivää vähintään. Vuosia ja vuosia. Miten olenkaan pystynyt työni tekemään.

Tänä päivänä, kun lähestyn 50 maagista ikää,  pysähdyn miettimään suhdettani alkoholiin joka on määrännyt elämääni aina. Kaksi avioliittoa, kaksi lasta myöhemmin olen keplotellut elämässä riittävän kauan ymmärtäkseeni, että tämän on loputtava.

Nyt elämässäni on puoliso joka antaa minun olla oma itseni. Tähän yhteisöön kuuluu myös 4 lasta. Uusi työ, joka on mieleinen, mutta vaatii minun tekevän asiat ilman krapulaa. Pystyn siihen, tiedän. Silti, voi olla, etten tiedäkkään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *