Kun molemmat vanhemmat juovat

Nimimerkki: luovuttaja

Olen alkoholistien aikuinen tytär. Sekä äiti että isä juovat ja he ovat molemmat myös hyvin sairaita. Äidillä on syöpä (muun muassa) ja isä kärsii kroonisesta kivusta. Myöskään henkisesti kumpikaan heistä ei ole tasapainossa. Äidin epäilen olevan ensinnäkin narsisti, mutta toiseksi myös erittäin vainoharhainen. Isä on tunnevammainen ja uutena piirteenä myös väkivaltainen. Isä oli muutama päivä sitten lyönyt ventovierasta kadulla! Ventovierasta!! Molemmat ovat selkeästi masentuneita ja täysin uupuneita elämään. Tilanne on siis hyvin lohduton. Ja minä olen sen keskellä täysin avuton ja hädissäni. Tunnen olevani aivan samalla tavalla hukassa kuin pienenä tyttönä. ”Mitä minun pitää tehdä?? Miten minä autan heitä? Miten voin korjata kaiken? Miksei kukaan auta minua?”

Äiti ja isä ovat juoneet niin kauan kuin muistan. Mutta ennen juominen oli vielä jollain tasolla kohtuudessa – työt hoidettiin ja kavereitakin oli vielä muutama. Nykyään he eivät juuri ulkona liiku. He makaavat ja olelevat päivästä toiseen sisällä. Juovat ja sekoilevat.

Miten he saavatkaan minut niin pois raiteiltani? Olen jossain sairaassa oravanpyörässä, josta en vaan pääse edes monen vuoden terapian jälkeen pois. Koen edelleen, että minun tulisi korjata kaikki, olla hälytysvalmiudessa kun jotain tapahtuu, selvittää mahdolliset hoitopaikat, kuunnella ja lohduttaa, olla se joka toimii, kun tilanne on päällä.

Pikku hiljaa alan ymmärtää kuitenkin etten ole yksin. Minulla on veli, tätejä, setiä, ystäviä ja ennen kaikkea rakastava mies. Mies, joka ei juo eikä hakkaa. Vaan rakastaa minua juuri tällaisena. Hän on aivan valtava tuki ja minun pelastukseni. Siksi haluankin että voisin elää omaa elämääni, en vanhempieni elämää. Haluan vapauden hengittää! Olla olemassa! Rakastaa!

Huoli ja murhe vanhemmistani on usein aivan liian raskas kannettavaksi. Välillä toivon heidän kuolemaa, jotta saisin olla rauhassa. Ja heti sen jälkeen jo kadun koskaan ajatelleeni tuollaista. Haluaisin ainakin jonkin ohjekirjan, miten toimia. Jos isä hakkaa, mitä täytyy tehdä? Jos äiti kaatuu lattialle ja isä on liian kännissä auttaakseen, mitä täytyy tehdä? Jos toinen kuolee, mitä toiselle täytyy tehdä? Haluaisin vaan vapauden kaikesta tästä vastuudesta. Miksi koen edes olevani vastuussa heidän elämästään? Haluaisin vaan kadota muualle jottei tarvitsisi miettiä asiaa enempää.

Ainoa asia mitä voin tehdä on olla tekemättä mitään. Luovun vastuusta ja luovutan. Olen täysin voimaton, heikko ja tietämätön pieni tyttö, jonka on vaan elettävä omaa elämää ja annettava vanhempiensa kuolla henkisesti ja lopulta fyysisesti. Luopuminen on ainoa pelastukseni. Luovutan heidät pois ja alan kunnioittaa itseäni. Minä olen tärkeämpi!