30.12.2015 | Alkoholi
Nyt se loppuu (taas)
Nimimerkki: Juksu
Kuinka monta kertaa nuo maagiset sanat olenkaan sanonut. Kun ei siihen auttanut avioero, työpaikan menetykset tai edes rattijuopumustuomio. Jonkun aikaa oli rauhallista, yleensä katkojen jälkeen mut sitten helvetti taas repesi.
Nyt olen ollut viikon selvinpäin ja siihenkin tarvittiin sairaalareissu. Tuli nimittäin alkoholipsykoosi kaikkine lieveilmiöineen. Onneksi pikkuveljeni, joka on terveydenhoitoalan ammattilainen, vei minut päivystykseen josta sain tarvittavan avun. Tänään tosiaan selvinpäin, mutta miten huomenna?
Kommentit
(3)
raparetku
23.03.2015 01:25:55
Loppu on uuden elämän alku. Niin se elämän kiertokulku menee. Jokainen päivä on mahdollisuus, juopoillekin. Kyse on tartutko kiinni siihen.
jartsu
13.04.2015 10:28:24
Niinpä niin. Mikä avuksi?? tein tänä aamuna taas päätöksen olla juomatta enää. Tätä on jatkunut jo kaksivuotta, minulla on krooninenkipusairaus. Syön vahvoja kipulääkkeitä päivittäin mutta se on kauhea määrä. Olen vasta 50v ja olen ollut eläkkeellä jo 10v. Juominen riistäytyi käsistä jäätyäni eläkkeelle eli kymmenen vuotta sitten, alkoholisti olen ollut jo pitkään olen juonut itseni joka ilta makkuriin saadakseni säryiltäni unen. Nyt on ajatuksieni suunta muuttua, kun ei ole tervettä paikkaa kehossani kun vasen jalka, olen miettinyt pitääkö juoda niin että menee järki ja sisuskalutkin. Tosin onhan minulla mielenterveysongelmiakin, sen havainnon minkä olen viimeisen vuoden aikana tehnyt on kellonaika. Minua alka "janottamaan" illansuussa neljän ja kuuden välillä. Pisin selvänäolo aika on ollut vuodensisään 3 päivää. Hoitoon olisin hakeutunut mutta ei ole katkolla tilaa, kuinka kauan vaimoni tai minä kestän tätä tilannetta. Olen käynyt myös AA kerhossa mutta totesin mitä enemmän kävin sitä enemmän join, miten pitkälle pitää mennä että tajuaa lopettaa? lähteekö akka vai lähteekö henki vai kummatkin. Jartsu
Tarkkis
24.06.2019 14:45:58
Voi kun mä toivon voimia. Sulle, mulle, kaikille alkoholisteille