Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

15.07.2015 | Alkoholi

Onnellinen tulevaisuus

Nimimerkki: Tää on niin hienoa

Nuori poika, elämä edessä, suuret haaveet. Isäni oli alkoholisti, kävi töissä, mutta joi sielläkin. En edes muista sellaista aikaa, jolloin isäni ei olisi juonut. Sunnuntait muistaakseni nukkui. Oikeastaan ainoa asia, jota tunsin isääni kohtaan, oli viha. Pitämättömät lupaukset ja se, että koskaan ei voinut kavereita tuoda kotiin, sitä vain häpesi niin.

Tuota se oli siitä asti kuin muistan, tuonne 15 vuoden ikään asti. Olin aina ollut 100% varma, että minä en ikinä tulisi tuollaiseksi kuin oma isäni.

15v. Ensimmäinen känni, heti kolahti, tajusin että tää on mun juttu. Melkein tuosta hetkestä homma lähti sikäli lapasesta, että juominen oli liki joka viikonloppuista. 17 ikävuodesta se sitä oli. 30 vuotta tuli juotua ja viimeiset 10 vuotta oli arjet apuna, että varmasti sai juoda riittävästi.

Työtä on aina ollut, on perhe ja iso omakotitalo pk-seudulla jne. Tuonne 4 kymppiseksi asti juominen oli sitä, että en edes ajatellut, että voisin joskus olla ilmankin, lopettaa. 40 kun tuli mittariin, niin ajatus oli jatkuvasti mielessä, siis lopettaminen. Siitä alkoi monenlainen yritys. Käytiin avominnet, AA:t, antabukset koitettiin, vertaistyhmissä istuttiin jne. Yritys irti viinasta oli todella kova. Haluja ei loppujen lopuksi ollut juurikaan, vaan aina takaraivossa löi, että tämän urakan päätteeksi ei ole yhtään pahaksi, hieman palkita itseään. Se tarkoitti sitä, että viinaa meni sitten niin paljon, että varmasti sai tuon menetetyn ”kiintiön” takaisin siltä raittiina olo ajalta.

5 vuotta sitten tuli yksi asia elämääni lisää, se oli HALU lopettaa. Eli oma tahto raitistumiseen kasvoi sitten niin suureksi, että 5 vuotta raittiutta täyttyy tulevana syksynä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(5)

Location

anna

17.08.2015 20:49:13

Onnea ihanalle raittiille elämällesi!!!!:) tsemppiä!!! <3  

Aloittaja

20.07.2016 11:53:27

Taas suhahti vuosi raittiutta lisää. Syksyllä tulee 6 vuotta täyteen. Toki vanha ohjenuora on takaraivossa, päivä kerrallaan. Mutta kyllä se kohdallani on hitaasti lipsunut toteamaan, vuosi kerrallaan. Aivan mahtavia ovat nämä raittiit kesät. Muistan hyvin, kuinka rankkaa oli ennen "toipua" hyvin ansaitulta kesälomalta töihin, eikä sitä koskaan toipunutkaan, iltaisin piti aina "lääkitä" itseään, jotta toipuisi jotenkin nukkumaan, ja ne aamut, huh huh. Tsemppiä kaikille alkkiksille, jos minä pystyn siihen, niin pystytte tekin.

Anonyymi

09.08.2017 20:05:48

Reilu vuosi 20.7.2016 edellisestä kirjoituksesta taas vierähtänyt. Olen onnellisessa asemassa, voidessani sanoa, että enää minulle ei tule edes mieleen, aikun nyt olisi kiva ottaa pienet napanderit. Minulle, juopolle, jonka elämä kulki sitä rataa, että loppuisipa jo työpäivä, että pääsisi vihdoinkin palkitsemaan itseään pullollisella kossua. Nyt kun ajattelen pelkkää hajuakin, niin meinaa tulla ulos, mitä vatsassa milloinkin on. Jotain muutoksia elämääni on tullut. Nyt siis 7 vuotta alkoholistina, ilman viinaa, olen löytänyt ihanan addiktion, pyöräilyn. Nykyään poljeskelen 10-30 kilometrin lenkkejä, sen päälle sauna ja jääkylmä vesi. Mistään en ole niin upeita "kiksejä" saanut, ja mikä parasta, aamuisinkin on aivan upean energinen olo. Vuosia olen toki jo kuunnellut, miten sä olet nykyään noin fressi, itseäni se kyllästyttää, mutta se ei kyllästytä, että vuosiin, oloni ei ole ollut näin hyvä, kuin se on nyt jo muutaman vuoden ollut.  En missään nimessä sano, että olisi ollut helppoa. Varsinkin alkuvuosina tuli jatkuvasti mieleen, että tänään pitäisi vähän "palkita" itseäni, kun on ollut niin pitkään juomatta. Siitähän se olisi se "palkitseminen" taas jatkunut yhtäjaksoiseksi ryyppäämiseksi. Vaikea selittää, kuinka siihen pystyin. Ulkopuoliset "amatööriymmärtäjät" eivät siihen pystyneet, mutta itse lopulta pystyin.  Nöyrimmät kiitokseni Vaimolle ja lapsilleni. Vaikealta tuntuu ajatus, että vielä joskus sortuisin viinaan. Mutta voinko tietää sitä itsekään, en voi. Mutta sen voin tietää, että siihen paskaan en tule enää koskaan sortumaan. Eikö ole aika vaikea yhtälö? Näillä eväillä kuitenkin jatketaan.

Aloittaja

27.01.2019 10:25:18

Nyt ollaan pisteessä, että vaimonikin jo sanoo. et sinä juopoista noin voi puhua. Hieman on tullut halveksittua ihmisiä, joilla ei ole selkärankaa olla ilman viinaa. Väärin ja typerää, tiedän sen. Kahdeksas vuosi menossa täysraittiutta, enkä pidä enää alkoholistina itseäni Avominnen lanseeraaman "raitistunut alkoholisti" tapaan. En tosiaan, alkoholisti en ole millään muotoa, en ajattele enää kuin alkoholisti, alkoholi ei ole enää mielessäni, unessani yms. muuta kuin siten, että ajattelen, kuinka tuokin voi juoda tota paskaa ja eikö hänellä ole mitään muuta elämässä mielessä. Alkuviikosta nämä alkoholistit ovat pois töistä milloin milläkin verukkeella, tai sitten ovat täysin työkyvyttömiä ja kireitä, ainakin maanantaisin, ehkä tiistaisinkin. Heissä tapahtuu viikon puolenvälin jälkeen sellainen asia, että heillä astuu esiin toinen persoona ja se on sitä, että he odottavat, kuinka pääsevät kohta palkitsemaan itseään. Tämä ei ole pahansuopaisuudesta kirjoitettu, mutta toivottavasti avaisi monen juopon silmiä, mikä elämässänne on ehdottomasti yli lasten, puolison ja kaiken rakkaan, joka perheessä pitäisi tärkeintä olla, mutta ei, teille tärkeintä on se viina. Mutta sen viinan ei tarvitsisi olla tärkeintä. Muistakaa, se oma halu parantua, se on se kaiken ydin. Ei Avominnen rangaistusmetodit, jotka vievät istuntojen jälkeen aina vain uudestan juomaan ja taas perustaja rikastuu. Paljonkohan tämä nimeltä mainitsematon ihminen on minullekin velkaa. Kerran aikoinaan soitin hänelle kyseisestä asiasta ja se puhelu antoi minulle varmuuden, mitä minun kannattaa tehdä ja se oli välitön lopettaminen Avominnessa. Puhelu tämän ihmisen kanssa oli mahdotonta ja sieltä oikein paistoi inho, minua silloista alkoholistia vastaan.

Aloittaja

06.03.2020 21:02:24

10 vuotta täyteen tänä vuonna ilman alkoholia.