Riippuvainen...

Minä juon. Olen ollut riippuvainen myös kodeiinista, mutta siitä pääsin "helposti" eroon. Tiedän, että voisin koukuttua myös bentsoihin ja unilääkkeisiin, mutta on riittävästi voimia pysyä niistä erossa... Tupakka ei ole minun juttuni, kovasta yrittämisestä huolimatta en ole oppinut polttamaan. Mutta rakkaani viina. Se eka ryyppy, ihan mitä vaan. Kaikki käy, jos on vahvaa tai pahaa, aina voi lantrata. Jatkuva ajatus siitä milloin saan taas viinaa, milloin pitää lopettaa, että pystyn lähtemään töihin, ja miten paljon voin taas juoda ennen seuraavaa työpäivää.

Toleranssi on jännä asia. Olen pieni keski-ikäinen nainen, mutta voin juoda uskomattoman paljon näyttämättä humalaiselta. Ja minähän juon, juon koska seuraava ryyppy maistuu aina paremmalta ja on ansaitumpi kun edellinen - ihminen on tosi hyvä keksimään syitä ja aiheita.

Pelkään milloin maksa sanoo sopimuksen irti. Järkeni kertoo ettei kenenkään kroppa kestä tätä menoa näillä kymmenillä. Mutta rakkaani, VIINA, se vie voiton kaikesta. Hoidan hommani ja perheeni ja lasken hetkiä... seuraavaan paukkuun.

Tiedän olevani koukussa, haluan siitä pois, mutta miten elän ilman rakastani - viinaa? Pystyin jättämään kodeiinin, mutta viinasta en halua luopua vaikka tiedän, että se on ainoa oikea ratkaisu. Vihaan tätä tuhoista rakkauttani. Vihaan ajatusta luopua siitä tunteesta, kun otan ekan ryypyn.

Vihaan sitä miten paljon tarvitsen viinaa. Haluan raitistua ja haluan juoda. Aivot vastaan tunne, järki vastaan halu. Keinun Jenni Vartiaisen jumalten keinussa - huiput ja kuilut - miten tästä pääsee vakaalle maalle?