Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

19.10.2011 | Alkoholi

Surullinen tarina

Nimimerkki: Päpä

Lähdin yhteisestä ”kodista” lapseni kanssa, vihdoinkin. Sitä olin suunnitellut jo vuosia. Itse en enää pystynyt yksin päätöstä tekemään, kysyin jopa 4v. lapseltani: ”Muutetaanko isin luota pois?” Johon viisas (minua viisaampi…) lapseni sanoi: ”Äiti, sinun pitää se ihan itse päättää, minä tykkään olla siellä missä sinäkin olet”. Olin kovaa vauhtia sysäämässä vastuuta valinnoistani jopa lapselleni!

Psykologi sanoi minulle, että nyt lähdet ja piste. Sosiaaliviranomaisten käytös oli tyrmäävää, ”Meinaatko tuosta vaan lähteä lapsi kainalossa.” Jotta sain lapselleni ja itselleni mieluisan asunnon, pyysin lainaa vuokraa varten. Siinäkin minua aliarvioitiin ja tentattiin ja yritettiin sysätä lähimpää saatavilla olevaan loukkoon… Olin ja olen kuitenkin koko ikäni tehnyt työtä ja maksanut veroni ym. ja tuki oli tämä! Maksoin joka pennin siitäkin lainasta mahdollisimman pian takaisin. Lisäksi suru koko tilanteesta kalvoi mieltä, olinhan tottunut jo tietynlaiseen ”vaihtelevaan epävarmaan elämäntyyliin”, johon olin jäänyt koukkuun. Olin tottunut sairaisiin kuvioihin, sain varmaan tyydytystä siitä, kun miehellä oli krapulapäivät ja katumuspäivät ja sain olla ”niskan päällä” ns. hyvä ihminen… Mieheni oli auttamassa muutossamme uuteen kotiin.

Ne kaksi vuotta kun asuimme kaksistaan lapseni kanssa, päiväpäivältä elämä tuntui paremmalta. Mieheni soitteli minulle usein, jopa öisin. Asia ei minua haitannut. Kun en jaksanut kuunnella, sanoin, että nyt lopetan puhelun. Usein hän soitti ”kun ei ollut ketään muuta kenelle puhua”. Emme oikestaan olleet koskaan 14 vuoden yhdessäolon aikana puhuneet niin paljon ja erilaista asioista. Pohdimme eka kertaa ääneen, että rakastamme toisiamme, mutta alkoholin käytölle ei voi mitään, eikä kumpikaan enää jaksanut.

Hän jatkoi epäterveellistä elämäänsä. Joka päivä kun lehti ilmestyi töihin, pelkäsin näkeväni hänen kuolinilmoituksensa… Sekin päivä koitti. Hän kuoli verisuonen katkettua aivoissa alle 40 vuotiaana. Hautajaiset olivat lämpimät, paljon vieraita, yhteisiä tuttuja ja kavereita, jotka halasivat. Suruprosessi on kuitenkin ollut raskas, koska olen saanut kuulla kommentteja ”Mitä tuollaista juoppoa suret”.

Viime viikolla hän olisi täyttänyt 50v. En ehtinyt haudalla käymään. Muutenkaan en erityisemmin haudalla käy, vaan ajattelen että hän on muistoissani lähempänä, sydämessäni ja näen hänet lapsessani joka päivä!

Tyttö, jo nuori nainen, on perinyt isänsä matikkapään, älyn ja kauniit silmät! En tiedä mitä tämä tarina antaa muille ihmisille, koska minulle asia toi taas tunteet pintaan. En olekaan aikoihin asiaa itkenyt. Katkera en enää ole, en itselle enkä muille. En myöskään äidilleni, jota jossain vaiheessa syytin mallin antamisesta: hän ei koskaan ole eronnut alkoholisoituneesta miehestään, isästäni, jonka takia lapsuuteni oli palkkapäiväperjantaiden -pelon kanssa elämistä.

Nyt elämä on mallillaan. Minulla on ihana mies, joka osaa käyttää hillitysti alkoholia, ja työkseni opetan sosiaali- ja terveysalalla mielenterveys ja yllätysyllätys: päihdetyötä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(2)

Location

mimum

06.02.2015 18:31:46

Onneksi olkoon, että lähdit aikoinaan. Teit päätöksen, joka koski sinua ja sinun lastasi. Lapsen isä ei olisi pystynyt koskaan ajattelemaan lapsensa etua ja edes lähtemään pois, vaan itsekeskeisenä kuten alkoholistit ovat, olisi ollut piikki sinun ja myöhemmin myös kasvavan lapsesi lihassa. Sinä olit se aikuinen siinä ihmissuhteessa, avioliitossa, ja sinä olit lapsellesi myös se aikuinen, hänestä vastuussa, sinun kuului tehdä päätös, jonka teit.

Tiina 86

27.03.2017 23:19:36

Hienoa että sait viimein rohkeutta lähteä lapsesi kanssa pois koska ei se tee lapselle hyvää mahdollisesti pelätä ja kärsiä aikuisen oman isänsä juomisesta itse jouduin kärsimään lapsuuteni ja teini vuodet isäni juomisesta johtuvaa hirveää ahdistusta pelkoa vihaa jne joka ikinen arki isäni joi itsensä humalaan lähi baarissa mutta myös viikonloppuisin hän tuli kotiin kaato kännissä haastamaan riitaa ja haukkumaan minua ja äitiä olen ainut lapsi ja voi kuinka kaipasin iso veljeä jonka kanssa jutella ja joka olisi suojellut jne no itselleni tuli psyykkisiä ongelmia jo hyvin varhain ala aste iässä isäni juomisen uskon liittyneen tähän ja sitten teininä jouduin mielisairaalaan 7kk koska sairastuin psygoosiin sain hyvän hoidon ja nyt voin hyvin  isäni juo nykyään harvoin mutta välimme ovat viileät äitini kanssa meillä on erittäin lämpimät ja hyvät välit ja hän on minulle rakas ja oikea SuPer nainen! Minulla on kaks ihanaa lasta tyttö 5v ja poikani on 3v oon päättänyt vahvasti että heidän ei ikinä tarvitse kärsiä siitä että minä olisin kännissä heidän edessään en juuri edes alkoholia käytä mikä on mielestäni vain hyvä juttu! Oma lapsuuteni oli täynnä pelkoa ja huononmuuden tunnetta sain hyvin usein kuulla isältäni kuinka paska ihminen olen ja hullu ja hän häpeä mua :-( olen antanut hänelle anteeksi ja en ole katkera enää hänelle koska hän oli sairas lapsuudessano en saanut paljoa ja kuljin vanhoissa rääsyissä vaikka isälläni oli rahaa koska oli oma firma jossa toimi veljensä kanssa apulaisjohtajan asemassa äitini teki siistijän hommaa ja osti joskus minulle jotain uutta esim jonkun vaatteen mutta harvoin koska hänellä oli pieni palkka mutta itse olen omia lapsiani vienyt hoploppiin ja huvipuistoon ja metsäretkille jne olen ostanut heille vaatteita ja on ollut turvallinen koti ja ruokaa ja paljon rakkautta! Olen opettanut säästämistä ja kertonut että ei kaikkea saa mitä tahtoo ja joka ikinen päivä kerron teille kuinka he ovat minulle tärkeitä ja rakkaita kuinka heistä voipi tulla ihan mitä vaan ja että he ovat järkeviä ja hyviä juuri tuollaisia kuin ovat! Olen yksin huoltaja mutta pärjäämme hyvin! Ja äitini heidän mummu on iso apu ja tuki meille ollut! Kumoa joskus voisin kiittää häntä tarpeeksi!  Pitkä story tiedän ja pisteet pilkut jne puuttuu koska en osaa! Psygoisi vei sen taidon sekä englanti kielenä unohtui kokonaan ennen englanti kymppi putosi kutoseen psygoisi johtuvan aivo vaurion takia joten pahoittelen että teksti on mitä on mutta yrittäkää kestää pahoittelen. Tsemppiä kaikille näille joilla joko on tai on ollut sukulainen jolla alkoholi ongelma ja joudut seuraan sivusta ja hajut auttaa mutta ei monikaan alkoholisti myönnä siarauttaan eikä haluu apua joten ei voi auttaa mutta ootte todella vahvoja!!!! Hienoja ihmisiä muistakaa pitää myös itteenne huolta! Aurinkoista kevään odotusta meille kaikille!!!