Viimeinen hetki lopettaa

Nimimerkki: Kesä10

Kyllä näin menneitä vuosia taaksepäin ajatellessa tuntuu eläneensä kuin sumussa. Ensin viikonloppuisin ja nyt tänä kesänä jo monta viikkoa putkeen. Ja mikä harmitus siitä on ollut läheisille, kukaan ei sitä vaan oo viittiny mulle sanoa suoraan, vaikka tietenkin huomanneet, etten ole selvinpäin. Enkä itsekään tunnustanut olevani alkoholisti, se nyt oli vaan mielestäni tapa rentoutua.

Mutta nyt tuli pysähdys kun reilut kaksi viikkoa sitten menin deliriumiin, enkä muista kahdesta päivästä juuri mitään. Näin harhoja, puhuin itsekseni, vapisin enkä saanut nukutuksi. Onneksi mies oli hoksannut tilata ambulanssin ja toimittaa sairaalaan. Kaikki veriarvot päin peetä ja lisäksi jo paranemassa oleva jalka murtunut uudelleen. Olin viikon sairaalassa ja lähtiessä lääkäri sanoi että maksa toipuu vielä tästä, mutta seuraava vaihe on kirroosi, jota ei pysty parantamaan.

Tunsin hirveetä häpeää aluksi mutta myös suunnatonta helpotusta kun pystyin myöntämään olevani alkoholisti ja puhumaan asiasta.

Nyt olen ollut kohta 3 viikkoa ilman alkoa ja elämä on täysin muuttunut, jokainen aamu olen suunnattoman onnellinen, että olen elossa ja pystynyt yön nukkumaan . Toivon todellakin pystyväni lopettamaan pysyvästi, sillä muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Toivon sitä myös kaikille muille, jotka ovat samassa tilanteessa. Jokainen selvä päivä on suuri ilon aihe. Tsemppiä kaikille!