Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Vissy on aivan hyvä saunajuoma

Julkaistu 16.11.2021

Nuorena käytin alkoholia lähinnä viikonloppuisin. Käyttöön liittyi aina bilettämistä tai muuta sosiaalista toimintaa. Tunsin aina että homma on hallinnassa eikä syytä huoleen. Noin 20 vuoden iässä aloin harrastamaan korjaamista heti aamusta ja siitä sain nuorena parhaat kiksit. Se korjaaminen jäi päälle ja jos ei ollut velvollisuuksia niin lähes poikkeuksetta siirtelin krapulaani niin kauan kuin oli töihin meno tai muuta vastaavaa joka vaati selvinpäin oloa. Loma-aikaan saattoi viikkokin mennä aamusta iltaan kännissä. Jossain vaiheessa alkoi krapulat ja liskojen yöt. Pelkotilat toisinaan niin pahoja, että en uskaltanut olla yksin kotona. Seurustelusuhteiden aikana juominen maltillisempaa mutta humalahakuista yleensä.

Naimisissa olin yli 10 vuotta jonka aikana juominen kohtalaisen asiallista. Silloin tällöin baarissa tai juhlissa käymistä ja krapularyypyt pysyi kurissa. Avioliiton loppuvaiheissa aloin juomaan salaa. Nukuin jo siinä vaiheessa sohvalla, joten kukaan ei kaipaillut jos "pyörälenkit" venähtivät pitkäksi. Tästä alkoi tulla minulle viikoittainen tapa. Tunsin pääseväni pakoon turhauttavaa elämäntilannetta kun jo päivällä tiesin, että illalla saan kokea taas nousuhumalan. Syytin elämäntilannettani alkoholin käytöstä ja näin annoin itselleni luvan juoda. En potenut morkkiksia eikä krapula estänyt minua suoriutumasta velvollisuuksistani. Aloin vain huomata, että odotan seuraavaa juomiskertaani päivittäin.

Avioeron jälkeen päätin olla juomatta koska pelkäsin, että minulla karkaa mopo käsistä kokonaan. Olin 3kk juomatta ja elin edelleen siinä uskossa, että tulehtunut liittoni oli syy juomiseeni. Kun lopetin tuon raittiin jakson juomiseni oli hetken aikaa aivan kohtuukäyttöä. Mutta pikkuhiljaa määrät sekä kerrat alkoivat lisääntyä. Aloin nauttia siitä vapaudesta ja siitä että kukaan ei voi hallita minua ja saan tehdä mitä haluan. Alkoholia alkoi taas kulumaan koko ajan suurempia määriä. Jossain vaiheessa tajusin ja myönsin itselleni, että avioliiton loppuvaiheessa tapahtunut salaa juominen ei ollut suoranaisesti kiinni elämäntilanteestani vaan minun riippuvuudesta. Tämän oivallettuani aloin miettimään alkoholin tarpeellisuutta. Ja tätä ajatustyötä olen tehnyt nyt kolme vuotta. Kysyn itseltäni mihin tarvitsen
alkoholia ja miksi juon.

Juon vaikka en haluaisi juoda. Musiikki kuulostaa paremmalta kännissä. Saunaan ei voi mennä ilman kaljatölkkiä. Siivoaminen on kivaa kännissä... Olen alkanut olemaan todella väsynyt siihen, että kalja on niin iso osa elämääni ja on niin vaikeaa olla ilman sitä. Viimeaikoina olen alkanut tekemään asioita kuten siivoaminen, musiikin kuunteleminen tai saunominen ilman kaljaa. Suunta on ollut parempi mutta lipsahduksia tulee ja yleensä siitä seuraa äärimmäinen vitutus ja seuraavan lipsahduksen kynnys paljon pienempi taas.

Tavoitteeni on jättää alkoholi (minun kohdalla kalja koska väkeviä en juo) pois kokonaan joksikin aikaa. Olen pelännyt että missä vaiheessa alan juomaan viinaa, koska kalja ei enää aiheuta kuin hetkellisen nousun enkä oikein saa siitä enää edes lisäboostia siihen musiikin kuunteluun mikä on ollut minulle iso osa humalassa olemista. Tiedostan sen, että matkani kohtuukäyttäjäksi vaatii pitkän jakson täysin raittiina oloa. En tiedä pystynkö koskaan olemaan kohtuukäyttäjä. Toivoisin, että voisin käydä joskus juhlimassa mutta normaaliarkeeni ei kuuluisi alkoholi lainkaan.

Kolme vuotta asian kanssa taisteltuani olen nyt kuitenkin siinä mielessä hyvässä tilanteessa, olen huomannut että vissy on aivan hyvä saunajuoma ja musiikki kuulostaa aivan yhtä hyvältä vaikka olisi selvin päin.

Nimimerkki: 
Teppo6
+1
+1

Lisää uusi kommentti