Aloitin viinalla – muutin bentsoihin – ja sitten?

Mä joudun nykyään syömään 4mg Xanoria päivässä ja sinisiä kans. Lekurit ei ota multa niitä enää pois kun multa lähtis henki. On silleen, että oon käyttänyt noita bentsoja jotain 25 vuotta. Mulle tulee viikon jälkeen tappokitkut ja jos oon yli 2 viikkoa ilman niin tulee sellaiset viekkarit, että saa sähköiskuja päähän. Kuukausi ilman niin jos en vedä jotain vaikka Virosta tuotua Xanaxia (tai rottakavereiden ylihintaista 0,5mg Xanoria), niin jotain hengityskatkoksia ja kramppeja tulee ja kuolema vissiin. Se prkl lääke on muuttanut mun aivojen kemian siten, etten pysty olemaan ilman sitä. Aika karseeta. Onnea, että olet päässyt pälkähästä. Mä en pääse. Psykiatri sanoi, ettei niitä enää voi ottaa multa pois.

Aijaa. Minä olen syönyt 24 vuotta Opamoxeja 30 mg 1-2 päivässä. Mekein joka kerta lääkäri vihjaa, että pitäisiköhän näitä lopetella. Koitettu toki on, mutta varmasti myös kuolisin viekkareihin, jos tulisi totaali lopetus. Mutta tosiaan, omakannassa lukee vaan sitkeästi, voimassa toistaiseksi.

Ei pidä paikkaansa, ettei aineista voisi vierottautua. Totta kai voi. Eihän niitä kerralla pidä lopettaa, jos on käyttänyt paljon ja pitkään, mutta vierottautuminen on täysin mahdollista, jos vain itse sitä haluat. Ole ystävällinen, älä lietso täällä valheellista mielikuvaa, ettei joku tosissaan luule itse olevansa auttamattomissa vain siksi, että jäi koukkuun aineeseen, jonka käyttöä ei muka voisi lopettaa. Tsemppiä sinulle tulevaan - toivottavasti löydät elämälle syvemmän tarkoituksen ja pääset päihteistä eroon.

Kommenttini oli siis Sluggishille eikä alkuperäiselle kirjoittajalle suunnattu.

Itse rouhin 28 vuotta Opamoxeja 30 mg ja viimeiset kymmenen vuotta 3-4 kpl päivässä, usein niitä kyllä meni 6-8 kappalettakin. Käyttö oli jatkuvaa ja jokapäiväistä tuon 28 vuotta. Luulin että lopettaminen ei onnistu, no lopulta tuli pakko lopettaa, kun lääkärit eivät niitä enää kirjoittaneet. Julkiselle puolelle laitettiin järjestelmiin kielto ja lopulta niitä ei saanut enää yksityiseltäkään. No sitten loppui se leikki ja huomasinkin että melko helposti niistä eroon pääsin, Ensimmäinen viikko oli vaikein, toinen viikko toi vielä silloin tällöin etovaa oloa, päänsärkyä jne. Kolmannesta viikosta eteenpäin alkoi helpottamaan ja myös paniikkitilanteet ja sosiaaliset tilanteet olivat tiessään, joihin siis aikoinaan noita rouhimaan aloin. Nyt olen ollut ilman jo puolivuotta, eikä viekkareita ole ilmaantunut enää ollenkaan. Nyt voin taas tuntea elämän ja empaattisuuden muita ihmisiä kohtaan. Noi lääkkeet tekivät minusta aivan toisen persoonan, hermot aina kireellä, joka asia vitutti, pinna oli niin lyhyt ja ajatus harhainen, että ei tarvinnut kuin jonkun katsoa omasta mielestäni väärin minua, niin reveleihin piti melkein kiinni käydä. Tsemppiä kaikille bentso koukussa oleville, kyllä niistä eroon pääsee, mutta jos käytät myös alkoholia, niin varmasti silloin helvetin paljon vaikeampaa, mutta ei mahdotonta.