Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Koukussa rauhoittaviin

Nimimerkki: Nappi

Minulla on aina ollut pientä ahdistusta. Tätä varten sain rauhoittavia lääkkeitä, joita otin aluksi ohjeiden mukaan. Nyt tilanne on riistäytynyt käsistä. Nappeja menee ihan liikaa päivässä.

Olen kerran tai pari päässyt itse lähes nolla-nappi päiviin. Sitten on taas tapahtunut jotain ikävää ja olen ottanut nappeja – jospa ongelma katoaisi? Nyt olen itse havahtunut tilanteeseen ja kertonut siitä läheisilleni ja lääkärilleni. Hävettää ja nolottaa, mutta sainpa kerrottua.

En saanut mitään ”voivotteluterapiaa”: henkilöt, joille kerroin, ottivat asian täysin asiallisesti. Otan nappeja nykyään siksi, että tulisi parempi ja mukavampi olo. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Omin voimin en tästä kierteestä selviä. Siksi olen hakeutunut läääkevierotukseen. En tiedä kerronko totuutta, kun minulta kysytään, montako nappia menee päivässä. En taida kehdata – mutta miten muuten saan avun? Jos kerron, laittavatko samantien laitokseen? Joskus jouduin ottamaan Panacodia kipuun, otin jopa kolme tablettia kerralla. Tuohon lääkkeeseen en jäänyt koskaan koukkuun. Tiedän henkilöitä, jotka ottavat 10 kpl Panacodia päivässä. Sillä määrällä jopa minä nukahtaisin. Olen kyllästynyt olemaan aina vähän väsynyt, riippuvainen joistain napeista.

En edes liiku sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat lääkeriippuvaisia. Tai mistä minä tiedän, eihän heistäkään kaikki tiedä totuutta minusta.

Nyt odotan vieroitushoitoa, siihen aion sitoutua. Helpompi toisen avulla kuin yksin. Älä sinäkään jää kamppailemaan häpeäsi kanssa, vaan hae apua! Et todella ole yksin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(2)

Location

Sluggish

04.07.2017 11:24:24

Ekan kerran kirjoitan tänne ja haluan vaan kertoa vähän. Alkoholi, kannabis, bentsot, amfetamiinit, opiaattilääkkeet, heroiini, kokaiini, subu, xone etc. ja kaikkea näitä enemmän ja vähemmän jo 25 vuotta. En ilmeisesti halua lopettaa. Tai olen lopettanut monta kertaa, mutta kun löydän "kavereita" vaikka mistä kaupungista. Jotenkin vaistoamme toisemme. Ja elämä on tylsää selvin päin. On itsariyritysjälkiä ja päässä vikaa. Kusetan päihdelekureita ja muita. En uskalla mennä edes kauppaan, ellei ole jotain tasoittavaa. Alkoholia jos ei oo mitään muuta. En tiedä. Ei meinaa edes suonta enää löytää. Pilveä en pysty enää polttaa kun siitä tulee ikävät itsearvostelu paranoijat päälle. Ehkä mä joskus hyppään benji-hypyn ja jään koukkuun pelkästään adrenaliiniin. Ja mulla kuollu tosi paljon kavereita ja monet on linnassa. Mä oon nelikymppinen mies. Kerran heräsin jonkun naisen vierestä ja se oli vetänyt koniöverit ja oli ihan kylmä. Tsemppiä sinulle ja muille korvaushoitoon ja vierotukseen. Vaikeaa se on, mutta on monet pystynyt siihen. PS. Nyt olen valvonut (vahvemman ja iisimmän) poreen ansiosta vissiin 3 vuorokautta. Tarvisi Xanoreita tai sinisiä, että pystyisi olee jotenkin. Lipitän lämmintä kaljaa. Kaveri on tippunu tonne huoneeseen jostain koktailista.

tohtoriNo

30.09.2021 22:40:51

Suomessa ei laiteta ketään laitoksiin (paitsi poikkeustapauksissa), hoito on vapaaehtosta