Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Pohjaltakin on kai tikkaat ylös...

Julkaistu 23.11.2020

Hei! Olen 15-vuotias monipäihderiippuvainen poika. Olen ollut kuukauden ja viikkoja ilman alkoholia taikka huumeita. Olen parhaillaan katkolla. Tämä on minun tarinani. Kaikki alkoi kesälomalla 2018, ensimmäiset kaljat ja jointit tuli koettua silloin. Tutustuin pieneen joukkoon f-luokan ihmisiä ja juhlijoita silloisen tyttöystävän sisarrusten kautta. Kaikki alkoi harmittomasta binin kiskomisesta ja hatsin blaadaamisesta. Ekat puoli vuotta näissä kuvioissa meni suurinpiirtein joka päivä paukuissa, viikonloput humalassa ja paukuissa. Itseäni vanhemmat narkkarit saarnasi ryyneistä ja svimbasta aikalailla aina. No enhän minä järkevänä poikana narkannutkaan niitä, ainakaan vielä (paria kokeilua luukun ottamatta huom.Vain pameja sekä xanoreita)...

Lopetan kannabiksen polttamisen seinään marraskuussa kun pari hyvää kaveria lähtee oman käden kautta ja eroan tyttöystävästäni. Ryyppään reilun kuukauden ajan joka viikko jopa koulupäivinäkin. No pidemmittä puheitta, päivää ennen jouluaattoa (2018) testaan ekat kodeiinipillerini. Siitä alkaa jo jonkinsortin alamäki elämässäni. Muistutan tähän väliin, että kärsin kannabiksen psyykkisistä vieroitusoireista ja talvisin alkavasta kausittaisesta masennuksesta. Olen jo valmiiksi aika romuna marraskuun tapahtumista ja refloista + masennuksesta. Ekan opiaattikokeilun jälkeen ihastun lääkkeisiin. Tammikuussa alan vetämään erinäisiä opiaatteja ja esim medikinettejä sekasin. Välillä jotain lihasrelaksantteja buustaakseni päihtymystä. Tätä jatkuu pitkään enkä ikinä ole jäänyt päihteistä kiinni läheisilleni.

On ystävänpäivä 2019, koulukaveri auttaa hankkimaan apua pahaan olooni ja kaman käyttöön. Pääsen päivystykseen sinä iltana ihan uupuneena. No terapiakäynnit alkaa uudelleen. No ei se kyllä auttanut sitten vittuakaan mihinkään. Narkkasin talvesta kevääseen millon mitäkin mitä läheisten lääkekaapista löytyi, toki omat kinetitkin meni väärinkäyttöön. Kinetit lähtee respalta...

Päihteiden käyttö rauhoittuu kun saatavuus huononee. Ainiin en ole siis enää välissä kamapiireihin siksi varastan läheisten lääkkeitä... no vedän sitten hetkeä ennen kesälomaa överit ja melkein kuolen. Minut sijoitetaan laitokseen. No tähänkin väliin lisään, että olen ollut aikaisemminkin laitoksessa ennen tätä eeissua. Tuolloin lähdin sijaisperheestä laitokseen. Laitoksessa alan imppaamaan liuottimia. Testaan myös siinä kesän tienoilla oxya, ehkä kolaa tms...

Vaihdan laitokseen maaseudulle muutaman positiivisen seulan jälkeen. Käyn kuitenkin kotikulmilla lomilla jokatoinen viikonloppu. Saan huumekontakteja uudelleen käyttöön tuolloin. Alan rykimään melkeen jokaisena perjantaina piriä. Sitä kestää reilu pari kuukautta. Pää on paskassa kunnossa dexmin ja liouttimien takia jo muutenkin. Alan pikkuhiljaa sekoamaan.

Lokakuun viimeisin viikonloppu viime vuodelta taisi olla se milloin tyyppasin ekat naksuni. No tässä kohtaa oleellista on se, että vedän pian joka viikonloppu ekstaasia kuukauden sisällä ainakin. Vasta nyt mun habitus alkaa muuttumaan narkkariksi. 2020 alkaa. Parit hatkat laitoksesta jo ollut. No tää vuosi on se paskin näistä viime vuosista. Psykoottisuuta, masennusta ja maniaa. Aina radalla kun rahapussi sallii. Maaliskuussa oli psykoosi ja sitten huhtikuussa överit sekakäytöstä, herään vittu teholta ja sehän pistää miettimään tätä elämää ja sen laatua. Oon kaks kuukautta raittiina. Tänä vuonna päivä päivältä oon nistimpi. Oon epämääräisten ihmisten kanssa tekemisissä. Hatkaan usein laitoksesta, kama menee nykyään hihaankin. Käytän joko monta päivää putkeen tai useampaa douppia kerralla. Meno on myös joka kerta hullumpaa radalla mitä se aluksi oli.

Nyt oon kirjottanut tätä tarinaa varmaan tunnin. Oon katkolla parhaillaan, minne vittuun nää kaks vuotta on mennyt? Kiitos kun luit. Kyllä mä vielä joku päivä lopetan tän sekoilun ja no miksi mä ees käytän, no mä pakenen vaan pahaa oloa. Alussa se oli vaan yhtä juhlaa mut nyt ollaan paskana pohjalla eikä melkeen ketään kelle puhua. Tähän tää loppuu...

 

Nimimerkki: 
Nuori radalta
+1
+19

Kommentit

Tsemppiä kovasti

Käyttäjän Napakettu  kuva

Tsemppiä kovasti raitistumiseen👍

+1
+2

Älä menetä toivoa paremman

Käyttäjän Yöduunari kuva

Älä menetä toivoa paremman elämän suhteen!  

+1
+3

Pystyt siihen kyllä,mutta

Käyttäjän erakoitunut74 kuva

Pystyt siihen kyllä,mutta vaatii tahdonlujuutta.Mutta olet vielä nuori ja mahdollisuuksia on vaikka mihin vaikka toipuminen aikaa veisikin.Toivon sinulle voimia ja suuntaa katseesi eteenpäin,takana on vaan kokemuksia jotka voi unohtaa aika parantaa ja keskustele ongelmista jos niitä on.Kaikkea hyvää sinulle ja usko itseesi,pyydä apua tarvittaessa. 

+1
+2

BIU🙂

Käyttäjän Nieku kuva

BIU🙂

+1
+1

ahdistukseen itsekkin

Käyttäjän jake81 kuva

ahdistukseen itsekkin amfetamiinia otan. Muut päihteet oikeestaan jääneet pois.

+1
+1

Lisää uusi kommentti