Riippuvuudet

Nimimerkki: eksynyt^tyttönen

Hei, olen parikymppinen nuori nainen. Minun ongelmani alkoivat jo silloin kun olin 12-vuotias, joutuessani pois kotoa lastensuojelulaitokseen. 12-vuotiaaseen asti jouduin katsomaan vierestä miten äiti oli aina sekaisin. Äidin silloinen aviomies löi äitiä koko ajan, mutta pahin oli, että myös raiskasi minut kun olin 8-vuotias. Silloin en asiasta voinut puhua, koska en itsekään tajunnut. Syyllistin itseäni, kukaan ei sanonut minulle että ei ole minun vikani.

12-vuotiaana laitokseen mennessäni minulla alkoi syömishäiriö. Liikuin mielettömästi, kapinoin hoitajia vastaan ja en halunnut apua, koska en tajunnut vielä silloin mitä on edessä. Kolmetoistavuotiaana löysin itseni sitten luurangonlaihana makaamassa lastenosastolla tippaletkuissa sekä nenämahaletkussa. Painoindeksi oli laskenut 12. Minulla on isot luut ja näytin todella kauhealta. En itse sitä tajunnut silloin, että luut törrötti joka suunnasta ja ennen niin ihanat ja paksut mustat hiukset lähtivät päästä.

Sitten alkoi osastojaksot välillä nuorisokodissa välillä sairaalassa. Olin ihan loppu, halusin kuolla ja viilsin monesti käsiäni. Nykyään kun katson käsiäni niin muistan sen kivun, sen tuskan, mikä vieläkin tappaa minua hitaasti sisältä.

Kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen täytin 18 vuotta ja pääsin pois nuorisokodista. Luulin että saan itseni kuntoon, olin niin väärässä… Rakastuin mieheen, joka ei todellakaan parantanut tilannettani. Päinvastoin hän näytti minulle huumeiden ihmeellisen maailman. Toki olin kokaiinia ja pilveä käyttänyt, kun vielä olin nuorisokodissa, niin hatkan aikoina. Mutta nyt asiat meni sekaisin. Tämä ihana poikaystäväni, miten saatoin olla niin sinisilmäinen ..? Se opetti minulle mistä tulee vielä sekavampi olo kuin juomisesta. Alkoi piikkien käyttö. Olisin tuolloin halunnut apua, mutta en pystynyt kertomaan asiasta kenellekään. 

Kesällä 2014 mä romahdin. Rakastuin mieheen, mutta se teki mun elämästä helvettiä. Yritin tappaa itseni suhteen aikana 3 kertaa. Aina yliannostus lääkkeitä, ja lyhyt jakso psykiatrisella. Mutta olin täysikäinen ja tiesin että koska olen täysikäinen minua kuunnellaaan paremmin kuin alaikäistä. Pääsin aina pois hoidosta.

Erosin tästä miehestä, mutta pian sen jälkeen en enää tajunnut itseäni. Menin naimisiin ja olin naimisissa 1kk ja sen jälkeen halusin jo eroa. Lähdin pois asunnosta, eikä mieleeni tullut että minusta tulisi asunnoton.

Nyt on lokakuu 2015, olen ollut melkein vuoden ilman asuntoa. Vuosi on ollut täynnä kyyneleitä, verta ja pahaa oloa. Hain lohtua ja hyväksyntää seksillä. Olen laskenut, että melkeinpä olen harrastanut vuoden sisällä 200 miehen kanssa seksiä. En tajunnut silloin, että maine menisi. Seksistä syntyi riippuvuus. Jos ei saanut, oli kiukkuinen. Juhlin ankarasti, join paljon, käytin extaasia, kokaiinia sekä muuta sellaista sekä polttelin todella usein. Elämä tuntui tyhjältä ilman sekavaa oloa. Ja tuntuu vieläkin.

Olen niin hukassa ollut jo tähänastisen elämäni. Milloin tulee stoppi? Paino laskenut vuodessa 7kg, joka on jo paljon. En koskaan ole tyytyväinen itseeni.

Asioita vaikeuttaa isän ja äidin sekä tädin huumeriippuvuus. Heiltä ei voi pyytää apua, koska eivät minua ymmärrä, eivätkä ymmärrä miksi haluan lopettaa. Miten äiti, joka ennen tuki ja rakasti, on nykyään niin kylmä, ettei kykene edes itkemään?

Olin koko vuoden Helsingin suunnassa, ja elämä potki niin pirusti päähän. Tämä hetki, tämä päivä on sellainen. Haluan muutosta, mutta en kykene päättämään, en kykene valitsemaan. Tuntuu ettei millään väliä.

Maksa arvot, alat arvo oli noussut aika korkeaksi. 541 viimeisimmän verikokeen mukaan. Hepatiitit oli kaikki negatiiviset, joten jostain muusta johtuu. Nyt uskon, että lukema on korkeampi. Lupasin itselleni, että en juo enää. Mutta kappas vaan, fiksuna likkana taas pullo kourassa ja jointti suussa. Jos en saa minkäänlaista keskusteluapua, niin tämä elämäntarinani, josta ei onnellisuutta löydy, loppuu niin aikaisin.

Kiitos kun luit:)