Alkoholin traaginen varjopuoli

Nimimerkki: Nuori tyttö

Isäni suku on aina ollut hyvin alkoholiin menevää sorttia. Mitä ukistakin muistan (hän kuoli kun olin 6 vanha) oli hänellä usein pullo kädessä. Hän ei kuitenkaan kuollut alkoholiin. Ukin veli kuoli noin 7 vuotta sitten kun hän ajoi päihtyneenä mopolla kiveä päin. Olin läheinen siinä mielessä hänen kanssaan että tunnen edelleen surua ja murhetta tapahtuneesta.

Ukin kuoleman jälkeen ongelmat alkoivat. Isäni alkoi juoda useammin alkoholia ja hänen vanhempi veli myös. Vuosien varrella setäni alkoholikäyttäytyminen karkasi käsistä ja sairaallassakin hän muutamaan otteeseen oli. Lopulta alkoholismista tuli niin paha että työt lähtivät alta ja kukaan ei luottanut häneen. Perhe muutti pois ja hän jäi niin sanotusti yksin.

Isän suvun alkoholi-ongelmat ovat olleet suurta tabua suvussa. Niistä ei puhuttu/puhuta ääneen. Hävetään sitä niin paljon.

Setäni kanssa välit eivät olleet läheiset alkoholi-ongelman myötä. Nyt alle vuosi sitten setäni kuoli, hän teki itsemurhan. Kukaan ei uskonut asiaa todeksi.. kaikki syyttelivät itseään ja alku kuukaudet olivat raskaita. Edelleen sedän kuolema on raskas ja kyyneleet vierivät kasvoja pitkin pelkästä ajatuksesta itsemurha. Kaikki tietävät että itsemurhan taustalla oli alkoholismi ja sen aiheuttamat ongelmat niin sosiaaliset kuin psyykkiset.

Sedän kuolemaa ennen ja jälkeen isäni on juonut paljon vapaa-aikoina ja viikottain nään hänet humalassa. Hän ei itse myönnä asiaa mutta minä tiedän että hänellä on alkoholismi. Isäni käy työssä ja onneksi on osannut pitää alkoholin pois työstä.

Häpeän ja tunnen oloni petetyksi. Mutta eniten pelkään vanhempieni avioliiton kariutuvan sen takia ja sen myötä isälleni käyvän samalla tavalla kuin sedälleni.

Rankkojen kokemuksieni myötä olen alkanut vihata alkoholia. En itse ole koskaan juonut enkä haluakkaan juoda. Pelkään että itselleni tulisi alkoholismi jos alkaisin juoda alkoholia. Olen niin vihainen mutta samalla surullinen. Alkoholista tulee niin nopeasti riippuvaiseksi ja siitä ei pääse eroon, onhan siitä niin paljon esimerkkejä. 

Rakastan isääni todella paljon mutta olen niin pettynyt ja vihainen hänelle, hänen alkoholi-ongelman vuoksi. Yritän kaikin keinon saada hänet pois tästä riippuvuudesta ja saada hänet oikeasti ymmärtämään kuinka paljon siitä on haittaa. Isäni puhuu humalassa ollessaan aina minulle kuinka hän on huono isä ja kuinka hän rakastaa minua ja hän tiedostaa alkoholi-ongelmansa jossakin määrin. Mutta selvinpäin hän kieltää ongelman.

En halua että hänelle käy samoin kuin sedälleni tai ukkini veljelle että hän kuolee humalassa ajaessaan.