Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Alkoholistin miinakentällä

Nimimerkki: Minefield

Tapasin mieheni kaksi vuotta sitten. Mies oli 33, minä 24-vuotias. Heti alussa ihastuin tulenpalavasti. Keskusteltiin paljon ja kerroin hänelle kaikesta, jopa kipeimmät asiat ja kerroin miten kovia olen kokenut ja olen selviytyjä. Minä olen vahva. Kokemukset on tehnyt mut vahvaksi. Mutta huomasin etten olekaan niin vahva kuin luulin ja retkahdin alkoholistin manipulointiin.

Repe sanoi, että ihailee mun vahvuutta ja mua yleensäkkin, että meidän juttelu ja mun avautuminen sai hänet rakastamaan mua enemmän. Hän kuunteli ja kehui miten upea ihminen olen. Olin haltioitunu kun hän kertoi miten auttavainen,rehellinen ja ihmisläheinen hän on. Repe kertoi miten hän pyytää isältäni kättä kun mennään naimisiin ja antoi kaikin puolin itsestään herrasmies kuvan. Hän sanoi miten haluisi pienen vauvelin meidän kesken ja että hän kävis töissä ja elättäis perheensä ja mä hoitaisin pikkusta. Väritti kiiltokuvan meidän tulevaisuudesta.

Hän kertoi miten entinen nainen oli häntä kohdellut, pettänyt ja vienyt kaiken ja että Repe oli potkassu maata, sillä se nainen oli kiristänyt häneltä kaiken. Huomaan nyt miten Repe kaunisteli asioita. Hän sanoi, että haluaa lapsia ja menee töihin ja lopettaa juomisen, jos tulen raskaaksi.  En tajunnut miten paha ongelma hänellä on, olin nuori ja naiivi enkä tajunnut mitä alkoholisti tarkoittaa. Näiden vuosien ajan olen kokenut heräämisiä: mikään alkoholistin kanssa ei ole sitä miltä näyttää.

Pari kuukautta tapaamisen jälkeen hänen sekoilut alkoi. Melkein joka päivä hän joi muutenkin mutta mun aikaan oli selvinpäin. Eräänä päivänä kuskasin hänen naapuria kauppaan niin mies, sanotaanko miestäni vaikka Repeksi, Repe tuli autolle huutamaan, että kenen miehen kanssa olet ja raivosi ja huusi hullunkiilto silmissään. Oli siis kännissä ja syytti pettämisestä kunnes näki, että kyydissäni oli mummo.

Miten mä nuori kaunis nainen en lähtenyt tuollaisen miehen luota? Minä olin niin vaaleanpunaiset lasit silmillä ja luulin, että viina tekee hänestä tuollaisen. Näitä tilanteita oli koko ajan. Hän riehu ja mä siivosin jäljet ja aamusin hän sanoi; En oo ennen riehunut, että mä ärsytin varmasti ja mun syy. Voi yhden kerran miten raivostuttavaa! Hän syytti mua omasta riehumisestaan. Ja sanoi että ei usko mun kertomuksii koska ei näe mussa mustelmii. Niitäki vaikka näki, niin väitti että varmasti mä itse oon riehunu ja hän on pidellyt mua kii ja siitä mustelmat tullu.

Kerrankin otin hänen luokseen pariksi tunniksi säilytykseen, että äitini hakee sen, niin Repe tuli kaljakassin kanssa kotiin ja mesosi että kuka mies toi sohvan ja että olenko pettänyt kyseisen miehen kanssa. Otti puukon esiin, repi sohvan ja kusi siihen. Aivan sairasta. Vieläkään en herännyt lähtemään.

Aina kun olin poissa Repen luota, hän soitteli ja huoritteli. Hän syyllisti pettämisestä koko ajan ja vetosi entiseensä koska se oli tehnyt hälle niin. Pari kuukautta tapaamisen jälkeen tajusin, että mies ei voi juoda, koska syytin viinaa sen raivareista. Hän heitteli tavaroita, rikkoi puhelimii, tyhjensi jääkaapin sisällön muhun, heitti veitsellä. Kerran heräsin siihen, että hän löi kirveen kanssa tyynyn viereen missä nukuin. Yritti mua lyödä ja huuteli yleisillä paikoilla näkymättömille ukoille ja kiroili.

Kahden kuukauden aikana hän töni mua, löi käsivarsiin, potki, yritti sytyttää mut palamaan sytkärin ja hiuslakan avulla.. Ja tämän kaiken jälkeen vasta rupesin juomista rajoittamaan. Annoin Repen juoda kaljaa vain ettei sekoile, mutta jopa kaljasta hän rupesi sekoilemaan. Hänen naapurinsa oli kaikki alkoholisteja ja koputteli oviin ja ikkunoihin ja koko ajan joku oli tarjoomassa. Yritin kaljan avulla ettei hän sekoile koska uskoin, että hän on hyvä mies, mutta viina saa sekoilemaan.

Asiat meni silloin alussa silleen, että vietin hänen kämpillään aikaa yksin ja itkin. Hän ei koskaan ollut paikalla vaan meni naapuriin aamuviideltä jo. Huusin, itkin, syyllistin ja yritin hyvällä, yritin pahalla ja vaikka millä saada häntä lopettamaan, mutta tietenkään mikään mitä tein tai sanoin ei vaikuttanut. Sen muutoksenhalun piti lähtee Repestä, sitä en silloin tiennyt.

Kyllä tämä vuoristorata on saanut mut viisaammaksi. Olen oppinut alkoholismista paljon. Repe ryyppäsi jalat altaan ja pohja tuli vastaan pian. Hänen jalka puutui ja hän alkoi tajuamaan, että muutosta on tapahduttava. Joten ruvettiin oleen mun kämpillä ja urheilemaan eri tavoin pyöräillen ja kävellen. Hän teki pitkiä lenkkiä mutta myös katoili ryyppäämään ja haasto riitaa, jotta sai syyn juoda tai siis syyn karata juomaan äitinsä luokse. Alussa syytin riitoja hänen juomisestaan kunnes heräsin, että hitto ei mun sanat tai teot vaikuta, vaan tuo riidanhaasto liittyykin alkoholismiin.

Hänen äitinsä ensin soitti alkukuukaudet ja esitti myötätuntoista ja haukkui Repeä miten huonosti hän mua kohtelee. Repe rupesi käymään äitinsä luona enemmän. Hän soitti aina riidan yhteydessä ja syytti mua, koska hänen poika juo, että me riideltiin niin siitä johtuu. Vaikka eläissäni mä en ole riehuja ollut enkä koskaan lyönyt ketään, ja mä oon ihan pienikokoinen ja Repe parimetrinen. En tajunnut silloin mitään, alkoholisti mustamaalaa ja kertoo tarinat omalla totuudellaan ja keksii kaikkea. Tämäkin oli yksi heräämisistä alkoholistin kanssa. Mitään näitä ei voi kuvitellakkaan ilman, että on ollut alkoholistin puoliso.

Ja heräsin lopulta itsekkin. Tajusin ylistäväni Repeä ettei Repe hermostu ja lähde juomaan. Rupesin varomaan jokaista askelta ja musta tuli tyhjä ja kadotin itseni. Heräsin pikkuhiljaa tajuamaan etten voi elää näin varpaillani ja en ole tälläinen. Rupesin puolustautumaan ja osoittamaan Repelle omat virheensä. Arvatenkin hän kielsi omat virheensä ja sanoi, että mä pilasin hänen elämän ja uhkaili jättävänsä mut jos en sopeudu hänen normeihin
ja uhkaili juomisellakin. Välillä hän retkahteli, tai siis useinkin.

Repestä tuli kriittinen mua kohtaan jossain välin ja hän rupesi olemaan ihan sairaan heikkohermo ja kritisoi siis aivan kaikkee mussa. Noin vuosi tapaamisen jälkeen tulin raskaaksi. Kyllä itketti, olin ansassa. Sovittiin, että kerrotaan raskaudesta vasta riskin jälkeen, mutta Repe oli juoruillut kaikille. En saanut kertoa edes omilleni kun hän oli pettänyt lupauksen. Enää en ole katkera samalla tavalla kuin jossain välissä suhdetta, jotenkin sitä vaan kasvaa kokemus kokemukselta ja viimein olen irrottautunut Repestä.

Tää raskaus ei muuttanut mitään. Repe käyttäytyi miten halusi, haukkui ja riiteli että pääsi juomaan. Mutta hän muutti mun luo. Hän katoili välillä, välillä palasi riehumaan ja rikkoi munkin asuntoa. Asiat meni miten meni. Hän ei muuttunut täysin vaikka lupauksia oli. Yhtenä päivänä Repelle soitti hänen vanha työnantaja ja antoi töitä. Se sai Repen oleen selvinpäin entistä enemmän. Mutta raivokohtaukset jatkui. Oli hän välillä hellä ja rakastavakin en muuten Repeä olisi rakastanut. Raskausajan me liikuttiin suurimmaksi osaksi ja hän oli puol vuotta selvinpäin, mutta lyttäsi ja vähätteli koska en ole töissä käyvä ja että mä oon hyväkskäyttäjä ja naiset on kaikki pahoja ja että mä en oo mitään. Raskausajan hän vähätteli mua koska mä oon turha enkä käy töissä ja mun läheiset on turhia ja haukku kaikkia mun läheisii.

Vauva syntyi ja olin onnenkukkuloilla ja huusin onnesta ja rakastan lastani. Repen piti satuttaa ja vetää koko ajan jostain raivarit koska en osannut hoitaa vauvaa, kun hän osaa ja tietää ja mä en. Ei vaippoja vaihdeta yöllä ja hän läks ovet paiskoen toiseen huoneeseen nukkuun ja jos vauva itki ja herätti Repen niin hän suuttu, koska oli töissä käyvä ja mä en. Makoilen vaan päivät ja raivos vaikka mistä. Repe kyyläs ja kyttäs koko ajan et teen jotain väärin hänen mielestään ja kritisoi, että sais mut vihaseks ja syyn lähtee ryyppäämään mutta mä en hermostunut, koska olin onnellinen äiti.

Jotenkin hän vain lähti ryyppään viikko sen jälkeen kun vaavi syntyi. Kyllä ahdisti. Jouduin yksin opetella kaiken koska en luottanut enää Repeen ja aloin muutenkin heräämään, että en mä ole paha enkä hullu enkä huono. Jotenkin Repe oli onnistunut erkaannuttamaan mut läheisistäni ja mun itsetuntokin oli riekaleina mutta tää kävi multa luonnostaan ja en tarvinnut Repeä.

Jossain välissä kuulin, että Repe on haukkunut mua koko suhteen ajan kaikille läheisilleen ja opin että Repen äiti on tosi kiero ja manipuloiva. Hänkin mustamaalasi mua ja kaikki repen läheiset kääntyi mua vastaan. Aloin heräämään miten narsistinen luonne Repellä on. Se sano raskausaikana, että mä hyväkskäytän raskautta ettei Repe sais suuttuu mulle. Sit ku vauva synty niin mä aina piiloudun kuulemma vauvan taakse ja käytän vauvaa kilpenä, ettei Repe sais suuttuu ja kun Repe huutaa nii sanoo et vauvan pitää tottuu. Viime yönä Repe sanoi, et jos en tee miten hän haluu hän syöttää meille syanidia.

Ei koskaan pidä rakastuu tuollaiseen lumihiutaleeseen. Ensin on kaunis ja pelkkä pinta, joka sulaa pois. Mä viime kesänä olin jättämässä Repee mutta Repe sai mut taas vedettyy tähän loukkuun. Elo alkoholistin rinnalla on ku eläs miinakentällä, millä askeleella vaan voi räjähtää.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(4)

Location

Katinka

14.10.2016 15:21:47

Eläät vaarallisesti, ja sinuna yrittäisin kerätä voimia jotta pystyisit pelastautumaan ajoissa, ennen kun sinä ja/tai lapsesi päädytte iltapäivälehtiotsikoihin! Usko minua! Miehesi ei tule muuttumaan, ei ainakaan parempaan suuntaan, ja nyt olet vastuussa pienestä ihmisestä, joka ansaitsee mahdollisimman hyvän elämän! Sitä et voi tarjota hänelle, jos jäät suhteeseen, missä on turvaton ja negatiivinen ilmapiiri! Jos lapsesi on poika, riski tulee olemaan valtavan suuri että hän seuraa isänsä esimerkkiä ja itse tulee väkivaltaiseksi ongelmakäyttäjäksi. Jos sinulla on tytär, hän tulee kantamaan mukaansa elämään vääristyneen kuvan parisuhteesta ja saattaa hyvin valita moniongelmaisia kumppaneita itselleen, todennäköisesti juuri väkivaltaisia. Mutta nyt hän on vielä niin pieni, että jos nyt jättäisit tämän suhteen hänellä on kaikki mahikset onnelliseen ja turvalliseen lapsuuteen vahvan ja rakastavan ja harmoonisen äidin kanssa! Tiedän varsin hyvin kokemuksesta että juuri lähteminen on se kaikkein vaikein, ja valitettavasti joskus vaarallisin vaihe - juuri sen takia tarvitset apua! Onko mahdollista kääntyä sun läheisiin, vaikket ole ollut pahemmin tekemisissä? On olemassa naistenlinjoja, tukinaisia ja turvakoteja (googlettamalla selviää mitkä tahot omalla paikkakunnallasi ), tarvittaessa virkavalta apuun! Keskustele ja kysy neuvoja; et ole yksin ja asiat todellakin voivat järjestyä! Ajattele, ensi kesänä sinun ja lapsesi kuviot saattavat olla valoa ja toivoa täynnä ja silloin voit vaan onnitella itseäsi että teit tämän ratkaisun! Toivon sinulle onnea, tsemppiä ja voimia.   

Anskuliini

14.11.2016 07:49:37

Häivy niin nopsaan kuin vain pystyt miehen luonta.

Kada

12.04.2018 08:16:30

Hei ? Mikä on tilanteenne tällä hetkellä?

Minefield ei kirj.

08.05.2018 13:47:11

Tilanne on nyt sellainen että erosin hirviöstä vuosi sitten ja nyt kokoilen palasia kasaan itsestäni, mutta kaikki hyvin, koska hengitän ilmaa jossa ei ole myrkkyä. Olemme turvassa.