Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Alkoholistin puoliso

Julkaistu 2.10.2017

Olemme naimisissa olleet n. 27 vuotta. Lapset ovat jo aikuisia. Alkoholi oli jo suhteen alussa miehellä ongelmana. Itse en käytä alkoholia ollenkaan. Eli rattijuopomuksia ja työpaikkakin meni viinan takia. Minä hoidin lapsemme ja kotityöt ym. Mies kun törttöili milloin missäkin.10 vuotta sitten mies hakeutui itse hoitoon Minnesotaan. Ihan hyvä juttu, paitsi oli juovuksissa ja autolla menossa. Jäi kiinni kun ajoi penkkaan ja poliisit vei putkaan. Eli sitten tarvittiin apuvoimia, jotta saatiin vietyä mies hoitoon. Läheisviikonlopussa olin lasteni kanssa, sekä miehen sisarukset. No, sitä raittiutta kesti noin 8 vuotta. Jatkohoidossa kävimme vain kaksi kertaa. Sinnekkään ei olisi millään lähtenyt, ei kokenut sen auttavan.

Juominen alkoi noin kaksi vuotta sitten. Minä kun olin sotkenut raha-asioita aikaisemmin, silloin 8 vuotta sitten, kun mies oli työtön eikä rahaa ollu laskuihin ym. Hyvä kun oma tili riitti talolainan lyhennyksiin. Olin siis ottanut lainaa omiin nimiini, enkä silloin tohtinut kertoa miehelle miten taloudellisesti vaikeaa oli. Pelkäsin silloin,että hän retkahtaa jos kerron. No lainani hän tuli sitte myöhemmin kuitenkin tietämään, kun kerroin. Nyt juo joka viikonloppu väkeviä ja kaljaa viikolla. Vakituinen työpaikka on ollu viitisen vuotta. Työt häneltä onnistuu kyllä, vaikka krapuloissaan onkin.

Päätin silloin aikaisemmin etten kato, jos mies retkahtaa. Mutta tässä sitä ollaan samassa tilassa kuin aikaisemminkin. Känniajelut ja kaikki sama vanha toistuu. Onneksi lapset eivät enää joudu katsomaan. Itseäni pitäis ottaa niskasta kiinni, koska oma jaksaminen lopussa. Olen asuntoa jo katsellut ja eropaperitkin oottaa kaapissa. Ja miehelle olen sanonut etten jaksa enää näin .Ei ota todesta. Juovuksissaan vaan raivoaa ja syyttelee minua kaikesta.

Välillä aattelen tosiaan, että minäkö miehen ajoin uudestaan juomaan.Ystäväni ovat sanoneet monesti, että jätä mies ja lähde. Olihan se miehen raitis aika luksusta, kun ei tarvinnu pelätä missä kunnossa toinen on, kun tulee esim. töistä kotiin.

No, lopettelen tähän nyt. Tuli vähän sekavasti teksti. Kiitos tästä palstasta.

Nimimerkki: 
StayStrong
+1
+213

Kommentit

Alkolukko autoon, niin on pakko ajaa selvänä

Käyttäjän EKi kuva

Kirjoittajan mies ajaa kännissä, kuten kymmenet tuhannet suomalaiset. Minulla on autossani valvottu alkolukko. Tekee tarkastuksen aluksi ja pitkin ajoa, siis pitää olla selvinpäin ajaessa, mikä ei ole minulle ollut itsestäänselvyys...  Auttaa pysymään raittiimpana. Minulla on raitistuminen vielä hakusessa, 58-vuotiaana. Vähennystä on tapahtunut. Mutta helposti lähtee käsistä, eli pitäisi noudattaa AA:n ohjetta, että jätän ensimmäisen oluen juomatta.

+1
+138

Sä et millään tavalla ole

Käyttäjän Tähtitaivas kuva

Sä et millään tavalla ole syyllinen miehesi juomiseen ja raitistuminen sekin on täysin susta riippumaton juttu!Toivon ett näkisit ittes oot se tärkein omassa elämässäsi, ota kaikki tuki vastaan mitä voit ja aloita oma elämä.

+1
+147

Mä olen ollut alkoholistin

Käyttäjän Hessu kuva

Mä olen ollut alkoholistin kanssa 15v ja alussa tietenkin käytin kaikki mahdolliset keinot,hyvät ja pahat ja uskoin loputtomat lupaukset selvistä päivistä joita alkuvuosina oli vähän enemmän ja silloin vielä ajattelin että ehkä mies tajuaa kuinka kivaa on kun hän ei juo ja kun joi niin oli riitaa tai ylipäänsä kylmää sotaa jossa elin omaa elämääni lasten kanssa.Tajusin kuitenkin vuosien varrella ettei mikään maailmassa saa miestä pysymään selvin päin ellei omaa halua ole.Ei lasten jutut,joulut eikä mitkään muutkaan mihin normaali ihminen ei edes kehtaisi mennä kännissä .Meidät piti samassa taloudessa ainoastaan isot velat.Jos olisin taloudellisesti pystynyt olisin lähtenyt jo ajat sitten.Tässä suhteessa on nähty kaikki pettämiset,väkivaltaisuus jne.Itse en usko että mikään mitä minä tai kukaan läheinen tekee saisi miestä lopettamaan juomista.Aina löytyy se syy.Itselle keino selvitä on ollut elää omaa elämää ja harrastaa omia asioita.Olisin vaan niin mielummin käyttänyt nää hukatut vuodet jossain muualla kuin alkoholistin vaimona.Tällä hetkellä mies on vajaa puoli vuotta käyttänyt antabusta ja käynyt aa:ssa mutta en pysty sanomaan korjaantuuko meidän välit enää koskaan.Olen iloinen jos mies pystyy raitistuun ihan hänen itsensä takia mutta meidän suhteen kannalta se voi olla jo myöhäistä.En voi sanoa kellekään että lähde jos voit koska en itsekään sitä tehnyt mutta jos tietäisin sen mitä tiedän nyt olisin lähtenyt heti alussa kun se vielä oli mahdollista enkä olisi tuhlannut elämästäni 15 vuotta siihen että jäljelle on jäänyt 2 hyvin rikottua ihmistä.Sen yhden ainoan elämän voisi käyttää paremminkin...

+1
+138

Alkoholistin puolison elämä

Käyttäjän Myös vaimo kuva

Alkoholistin puolison elämä on helvetillistä. Joka ainoa hetki on epävarmaa ja turvatonta. Oma elämä muuttuu puolison elämän ja tilanteen mukaan kuin tuuliviiri ja kaikkeen on vain pakko sopeutua, kunnes tajuaa, ettei alkoholisti pysty rakastamaan ketään. Koskaan. 

+1
+92

Aika pöyristyttävää sivustakatsomista

Käyttäjän äiti kuva

Kai sinä sentään soitat polisiille aina kun äijä on lähdössä kännissä vaarantamaan liikennettä ja muita ihmishenkiä? Ei me muut haluta maksaa lastemme tai omalla hengellämme juoppokuskien vastuuttomuudesta, vaikka "kärsivät puolisot" eivät syypäänä juomiseen olisikan.
 

+1
+79

Tuohan oli lähes oma tarinani

Käyttäjän Anonyymi kuva

Tuohan oli lähes oma tarinani, melko samanlaiset kokemukset alkoholistipuolisosta ja omasta jaksamisesta. Hoitohistoriakin sama sillä erotuksella, että se oli Kalliolassa ja jatkohoitokuviotkin samat. Nämä meidän alkkikset pitävät itseään niin erityisinä ja kaikilla kuitenkin samat kuviot ja puolisoilla myös samanlaiset. Mieheni oli seitsemän vuotta juomatta ja kuvittelin vanhan elämän jääneen taakse, mutta vähänpä tiesin. Siinä onnen ja auvon tunteessa sitten hankittiin mökki. Noh, sehän oli miehelleni sellainen juhlan paikke, että aloitti juomaan päivittäin noin puoli vuotta mökin hankkimisen jälkeen. Lainaakin otettiin, mutta yhteisissä nimissä. Mieheni on ollut eläkkeellä jo 15 vuotta ja joista nyt juonut päivittäin vuodesta 2013, että sellainen raitistuminen.

Samoin olen harkinnut eroa moneen kertaan. Päädyin kuitenkin siihen, että tein avioehdon ja asunto on minun nimissäni. Koen sen oikeudenmukaiseksi, sillä olen velkojen takia töissä yli 66 vuotiaaksi. Maksan yli puolet yhteisistä menoistamme ja käteeni jää vähemmän käyttörahaa kuin miehelleni hänen maksamansa osuuden jälkeen. Miehelläni on ollut myös aina hyvät autot joita olen maksellut, itselläni ei ole edes ajokorttia. Onneksi minulla on työpaikka, siitä olen kiitollinen. Ilman työpaikkaani kaikki olisi mennyt. Mökki - joka oli tarkoitettu lapsille ja lasenlapsille- rapistuu ja siitä tuli lisärasite. Mieheni nukkuu päivät päästään ja suunnittelee mitä tekee ensi kesänä mökillä. Hän on suunnitellut jo kuusi vuotta. Ainahan unelmia on oltava. Paras lääke itselleni on musta huumori, jota viljelemme lasten kanssa urakalla.Miehenikin kyllä osaa nauraa itselleen, onneksi hän ei ole agressiivinen vaan tuhertaa omissa oloissaan.

 

Päivä kerrallaan.

+1
+25

Lisää uusi kommentti