Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Mitähän ihminen jaksaa?

Julkaistu 28.1.2020

Koskahan ihminen oppii ja taitaa. Elämänpoluilla ottaa itselleen aikaa. Alkoholi on kuin moto, joka metsää puista raivaa. Ollaan siirrytty asteelle, että rommitoti on alkoholijuomana vähempiarvoisempi kuin muut.

Sitä saa ja pitää ottaa noin 4 - 12 pulloa kuukaudessa sanoo mies... Morgan, reilu jätkä lupaa miehelle unohduksen, minulle ahdistuksen. Miksihän on aina minun vikani ja syyni kaikki kaikessa? Ollaan oltu Antabus-nimisellä lentävämattomatkalla ja perkule kun kun jostain kumman syystä paloi siitäkin pohja... Kertokaa ihmiset, koska järjen tuleminen alkoholistin elämään tapahtuu?

Olen auttanut, tukenut ja ymmärtänyt jo omani mielenterveys on mennyt. Vietän yötä ulkona, turvakodissa tai kellarissa, rapuissa, kävelemällä öisiä katuja, sateessa tai suojalla.. koska en jaksa katsoa tätä. Tässä kohtaa lukija varmaan ajattelee, että eroa ja ihmeessä... Voikun olisi enää niitä kutsuttuja voimia ratkaista oman jaksamisen ja elämän haltuunottoon..

Yrityksiä ollut ja hölmönä luistelen terävästi takaisin.. Rakkaus, onko se tätä vai olenko yhden ihmisen saastuttama, amputoitu sielu ruumiissa joka toimii kuin robotti oikeilla asetuksilla, että mieheni saa mitä tarvitsee? Toivon itse, että kykenen pois. Nämä psykososiaaliset oireet minussa ovat jo voittaneet ja sielussani tunnen, kuinka tasot laskee. Löydän aina vaan uusia selviytymiskeinoja ja selityksiä itselleni, että miksi näin pitää olla ja hyvittelen itselleni, että jollain tavalla pidän homman kuosissa. Vaikka hullua tämä on, mutta mistä saisin vielä ihmisen, joka saisi minut uskomaan, että tämä on turhaa?

Oma elämäni hukkuu myös noihin pulloihin... Masennus ja ahdistus kovaa minulla. Toinen osaa käyttää tilaa hyväksi ja antaa vielä kiukaalle vettä, kun kerron että olet juonut minut jo sairaaksi. Syyhän on minun kun itse olen antanut hänen juomisen vaikuttaa, kuulemma...

Kiitos kun jaksoitte lukea ja en halua yleistää. Jokaisella on omat haasteensa ihmisten ja alkoholin/alkoholistin kanssa, mutta jos joku kertoisi tuleeko järki vai jääkö se tulematta vai löydänkö sen järjen vasta itselleni psykiatrisella osastolla, jonne minun matkani varmaan jossain vaiheessa mennöö. Kaikki joilla on vaikeaa ja millä tasolla vaikeus onkaan sinulla, toivon että sinullekin kuten itselleni nousisi jostain joku, joka sanoo: "Ei hätää. Nuku yö rauhassa, ei tarvitse enää pelätä!"
 

Nimimerkki: 
Neito ja Ylioppilas
+1
+55

Kommentit

Olen aina ihmetellyt  miksei

Käyttäjän Kiinnostunut kuva

Olen aina ihmetellyt  miksei vaikeasta parisuhteesta pääse pois? Pelottaako yksinäisyys vai huolettaako toimeentulo?  Kertokaa joku mikä pitää kiinni sairaassa suhteessa. Kysyn tätä siis aivan tosissani enkä missään nimessä tuomitse enkä halua arvostella! 

+1
+38

Hei Kiinnostunut. Hyvä

Käyttäjän Neito ja ylioppilas kuva

Hei Kiinnostunut. Hyvä kysymys . Aloin miettimään kun taas tässä evakkoon lähdin näin aamutuimaan kun Morgani taas viihdyttänyt ja vituttanut pari päivää.Ymmärrän mitä tarkoitat ja itsekin olen miettinyt tätä asiaa. Minusta alkaa tuntua että omassa tapauksessani on kysymys vaan tavasta josta on tullut arki ja rutiini. Miten nopeasti epänormaali muuttuu normaaliksi elämäksi kun muka jaksaa uskoa että huomenna olisi muka jotenkin erilaista ja hyvää... Ehkäpä tänään pääsen vapaaksi tästä suhteestani. Kun haen apua NYT tosissaan itselleni enkä ala ajattelemaan ketään muuta koska muutos lähtee enää vaan itsestäni ja toivon että voimani riittää tähän prosessiin... Toivon että joku muukin vastaisi tähän äärimmäiseen kysymykseen että miksi ei kukaan lähde ennenkuin on myöhäistä omalla kohdalla vai tarviiko se tosiaan sen arkun ennenkuin ymmärtää asiansa ja muutoksen tarpeensa. Kiitos sinulle Kiinnostunut hyvästä kysymyksestä ja katsellaan taas maailmaa mitä se tuopi tullessaan. 

+1
+38

Minun pitkä suhteeni kesti 18

Käyttäjän huono äiti81 kuva

Minun pitkä suhteeni kesti 18 vuotta.Vuosia tiesin että suhde ei ole hyvä.Alkoholiongelmaa miehellä ei ollut mutta muuten kärsin suhteessa henkisestä väkivallasta.Tiesin ettei mies tule muuttumaan.Yritin jaksaa lasten vuoksi, yhteisen talon, talolainan jne vuoksi.Tuntui etten ikinä saa voimaa ja uskallusta lähteä.Salaa kadehdin eronneita, kuinka ne uskaltaa, mikä on se viimeinen pisara joka saa lähtemään.Oma mielenterveys kärsi.

Kunnes lopulta tuli se viimeinen pisara, se viimeinen riita jossa mies taas huutaa minulle syyttä, moukaroi henkisesti maanrakoon.Tukea eroon hain perhetyöltä jo ennenkuin kerroin miehelle asiasta.Tiesin että minulla on tuki takana ja he auttavat minua uuden elämän alkuun.Hyvä ystävä oli myös tukena.

Nyt rakennan omaa elämääni pala palalta ja olen onnellinen että vihdoin uskalsin lähteä.Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä mutta uskon että suunta on valoa kohti ja joskus helpottaa.

Voimia sinulle, muutos lähtee todellakin itsestäsi ja siitä että rakastat ja arvostat itseäsi niin paljon että ajattelet ansaitsevasi parempaa.Ota kaikki tuki ja apu vastaan mitä saat.

+1
+35

Vanhat muistot ennen eroa

Käyttäjän annaliininenN kuva

Vanhat muistot ennen eroa palaavat lukiessa mieleen. Henkinen väkivalta jätti ikuiset arvet itsetuntooni ja ihmissuhteisiini. Myös eron aikaan 3-vuotiaaseen lapseemme. En tiedä mistä sain voimaa, mutta puhelimessa ilmoitin, etten suostu menemään kotiin ennenkuin mies on sieltä poissa. Annoin viedä kaiken mitä halusi, mm tv:n, auton, kalusteita, niin ei niistä tarvinnut riidellä. Mies lähti kahden viikon jälkeen. Alkoholistia ei voi auttaa kukaan muu, kuin hän itse. Muu vain pidentää kaikkien pahaa oloa. Sama koskee mielestäni myös sairaalloista mustasukkaisuutta/henkistä väkivaltaa. Apua saa niin sairas itse, kuin kärsivät läheiset, kunhan suostuu sitä hakemaan. Minun puolisoni ei hakenut.Todella lämpimästi toivotan voimia kaikille vaikeissa tilanteissa eläville.

+1
+16

Lisää uusi kommentti