Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Pelit tuhosivat parisuhteen

Julkaistu 20.11.2007

Tästä ei välttämättä tule maailman pisin tarina vaikka vuosia on kulunut, joskus vaan aika kultaa muistot liian nopeasti. Tämä tarina on läheisen näkökulmasta.

Tapasimme kahdeksan vuotta sitten ja siitä kaikki lähti. Se oli vaihtelevaa aikaa. Sitä tapeltiin ja nautittiin. Koskaan ei ollut riitoja mistään muusta kuin pelaamisesta. Niin sokeena kun olin annoin tyhmänä kaiken anteeksi. Ja vielä maksoin laskut, jos toinen pelasi palkkansa ja oltiin taas tyhjätaskuja.

Alkuun mua pystyttiin huijaamaan, mutta vuosien saatossa opin huomaamaan, milloin oli taas se katse päässä, että kaikki tai ei mitään ja pelaamaan. Sen katseen kun oppi tunnistamaan, oppi myös olemaan kovempi sen suhteen ettei antanut kaikkien kömmähdysten mennä ohi ilman keskustelua. Vaikka aina keskustelimme tietyn väliajoin, se loppujen lopuksi oli tosi turhauttavaa. Vastaus aina kaikkeen oli, että "kyllä mä tiedän että mulla on ongelma, mutta ei sille mitään voi tehdä", "En voi mennä mihinkään juttelemaan kun ei siel kukaan tajua, tai ne on vaan jotain pikkupelaajia, ei ne tälläsia summia pelaa." Varmasti moni läheinen on kanssa kuullut samat virret. Tai paras on tietenkin se että "tiedän tää oli sitten vika kerta, nyt tajusin ettei näin voi jatkua" ja kuitenkin jatkui.

Suurin ongelma ei ole se, että he valehtelevat läheisilleen vaan se kuinka paljon he valehtelevat itselleen. Itsepetos on kaikista pahinta. Kahdeksan vuoden aikana sain opetettua, että kaikki laskut ja ruokarahat on hoidettava. Siitä ei voi joustaa. Kaikki tuntui alkavan loksahtamaan paikalleen. Vaikka en voi sanoa, että ongelmat hävisivät. Aina tuli niitä niin sanottuja hairahduksia.

Luulin, että kaikki pahin on jo läpikäyty. En osannut arvata, että se oli vain alkua. Meillä tuli lopun alku eteemme. Hän halusi alkaa elämään sinkkuelämää. Joten erosimme. Siitä on nyt n. 3-4kk. Ajattelin, että nyt pystyn ruveta säästämään ja tosiaan elämään. Mutta olin täysin väärässä.

Ensimmäinen kuukausi oli jo sitä, että autoin laskuissa. Pysyimme kuitenkin niin läheisinä, mutta ongelmaa oli vaikea nähdä kun ei nähnyt toista joka päivä. Seurustelumme aikana olimme saaneet hänelle luottotiedot takaisin, joten arvata saattaa, että lainoja otettiin ja vielä niin suuria kun vain saatiin ja kaikki pelaamiseen. Tällä hetkellä istun hänen kämpässään, kun toinen nukkuu vieressä sen takia, että on koko yön valvonut ja pelannut. Tänään aamulla sain puhelinsoiton hänen ystävältään, että pitäisi heti soittaa. Hän kuulosti niin sekavalta puhelimessä ja puhui jotain rahoista. Tajusin heti, että nyt mennään taas liian pohjalla ja kunnolla.

Kaikki se mitä saatiin yhdessä kasaan on poissa. Soitin ja sain kuulla, että yöllä tuli yksi 5000 lainapäätös ja kaikki meni. Yksikään lasku ei ole päässyt maksuun, koska palkka oli jo keritty pelata parissa päivässä. Tulin tänne, koska sovimme puhelimessa, että lähdemme käymään Kampin palvelutalolla olevassa kokoontumisessa. Mutta saman virren olen kuullut aikaisemminkin.

Heti kun lähdön hetki lähestyi alkoi huono olo ja väsymys tulemaan. No, ei taaskaan päästy sinne asti. Nyt odottelen, että kuulemma ensi viikolla hän menee sinne itse. En pysty luottamaan, olen kuullut sen liian monta kertaa.

Kaikki luottamus on mennyt ja välillä tulee sellainen olo, että ei jaksa välittää ja turruttaa itsensä kokonaan. Tänään tajusin sen, että en kohta pysty enään auttamaan, koska omat voimavarani loppuvat kohta. Päätin, kun katselin hänen nukkumistaan, että viikon vielä odotan ja sitten katoan hänen elämästään, jos ei yrittämistä tule.

Tiedän ettei saisi ketään jättää hukkumaan, mutta alkaa vain tuntua siltä, että muuten hukun itsekin mukana. Enkä kestä sitä ajatusta. Tunnen sääliä ja samalla suurta vihaa ja rakkautta. Kahdeksan vaihtelevaa, mutta ikimuistoista vuotta on parissa kuukaudessa vaihtunut parinkymmenentuhannen euron velkoihin. En vaan pysty laittamaan sitä tähän numeroin, kun se tuntuu jo muutenkin niin pahalta.

En tiedä kuinka tästä selvitään, mutta yritän kuitenkin kaikkeni, että saamme joskus takaisin sen kaiken minkä menetimme. Vaikka olemme eronneet, niin välillä aina puheissamme puhumme meidän yhteisestä tulevaisuudesta, mutta sitä ei voi tulla jos ei kaikki palaset ala vihdoin muodostamaan oikeanlaista kuviota.

Toivon, että palapeli valmistuu pian. Vaikka tuhansien palojen peli vie aikaa, olen kuitenkin valmis tekemään sen loppuun, kun vain reunat saadaan valmiiksi. Toivon!

Nimimerkki: 
Anonyymi
+1
+337

Kommentit

Juttu on vanha, etkä

Käyttäjän tsemppiä! kuva

Juttu on vanha, etkä varmaankaan kommentteja enää lue.

Joka tapauksessa, näin toipuvan pelinarkkarin näkökulmasta asia on juurikin noin.
Itsepetos on vaarallisinta. Selität itsellesi "ettei tässä hätää ole". Ja samalla todellisuutesi on hämärtynyt. Odotat, että muutama kymppi riittää loppukuun ruoaksi. Koska kumppani maksaa.
Ainoa asia, jota tuossa voit tehdä on lähteä menemään. Usko pois, että se on ainut oikea ratkaisu, kumnankin kannalta.

+1
+355

Lisää uusi kommentti