Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

07.01.2015 | Pelaaminen

Kun vielä täältä nousen…

Nimimerkki: Syvänmeren Aleksi

Aloitin pelaamisen jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Elämä oli täysin juuretonta, suurimmaksi osaksi siitä syystä, että mut ajettiin 16-vuotiaana kadulle. Pelaamisesta sain välitöntä hyvänolon tunnetta ja pääsin hetkeksi pakoon kaoottista elämäntilannettani. Jatkuvien tappioiden myötä masennuin entisestään ja parikymppisenä yritin päättää päiväni. En onneksi onnistunut, vaan pääsin aluksi sairaalahoitoon ja sieltä alkoi pitkä taival erilaisia hoitoja, lähinnä terapioita. Mutta en myöskään onnistunut lopettamaan pelaamista.

Pelasin aivan aluksi ”seinärulettia”, sitten isommilla panoksilla varsinaista pöytäversiota, joista onnistuin myöhemmin jopa vieroittautumaankin. Sitten tulivat toto, veikkauksen pelit ja varsinaisesti helvetti pääsi valloilleen netin myötä n. 15v. sitten. Paf:n vedonlyöntien kautta löysin ensin virtuaaliruletin ja sitten epäonnekseni kokeilin jackpot-pelejä. Aluksi pelasin leikkirahalla, sitten sain bonuspelejä ja viimein siirryin pelaamaan oikealla rahalla. Aika pian yhden euron panos muuttui 10€:n suuruiseksi, lopulta tajusin pelaavani 100€:n panoksella ja pystyväni häviämään tuhansia euroja vartissa. Toki voittojakin tuli,  mutta pian ne oli pelattava takaisin sinne näytöllä houkuttelevaan virtuaaliseen pelimaailmaan. Olisipa se rahakin ollut virtuaalirahaa. En pysty kuvittelemaan itseäni tunkemassa 100€:n seteleitä johonkin peliautomaattiin, en edes 20€:n paperirahaa. Mutta kotona hiirellä klikkaillessa se vaan ei tunnu samalta…

Olen multiaddikti. Peliongelmasta ei vielä yleisesti tiedetty -80-luvulla. -90-luvun alussa kävin ensimmäisten joukossa GA:ssa, tuolloin myös A-klinikan henkilökuntaa alettiin perehdyttämään peliongelmaan ja sen hoitoon. Pitkään kestäneen psykoterapian aikana nykyinen terapeuttini (koulutukseltaan psykiatri ja psykologi) kirjoitti B-lausuntooni ”Pelihimo” ensimmäistä kertaa n. 10v. sitten, yhtenä diagnoosina.

Viime vuosina olen kolunnut lukuisia määriä eri nettikasinoita, joiden pelitilit olen kyllä osannut turpiin saatuani sulkea yhtä tehokkaasti kuin sitten löytää uusiakin. Pelaan edelleen kaikkea muutakin, kuten Veikkauksen ja Fintoton pelejä. Hyvien palkkojen lisäksi olen hävinnyt ison perinnön ja rahalaitoksilta lainatut rahat. Peliurani alussa lainailin tutuiltanikin, onneksi ne velat tuli maksettua. Kaiken kaikkiaan olen hävinnyt arviolta n. 200.000€ ja muutama satatuhatta markkaa ennen sitä. Viime viikonlopun raju repsahdus maksoi hieman yli 30.000€.

Häpeää, ahdistusta, syvää masennusta, unettomuutta, arkiasioiden hoitamisen mahdottomuutta… Ihmissuhteet ovat kärsineet, olen muuttunut hyvin ärtyisäksi, todellisuudentaju on heikentynyt ja fyysinenkin terveys rappeutunut, kun ei riitä voimavarat itsestään huolehtimiseen. Usein ajattelen, että tulisi joku lopettamaan tämän syvissä pohjamudissa kituvan kalan.

Masennuslääkkeet auttavat salakavalasti kestämään pahimman tappioahdistuksen, mutta kun sitä ahdistusta on ollut jo useita vuosikymmeniä ja melkein saman ajan olen lääkärin kirjoittamia rauhoittavia käyttänyt, on siitäkin kehittynyt vaikea riippuvuus. Tässä kontekstissa alkoholin mainitsematta jättäminen olisi itsepetos. Nousuhumalassa alttius pelaamiselle on korkeimmillaan, krapulassa motiivinani on kiinnittää huomio toisaalle.

Tätä kirjoittaessani olen ollut vasta neljä päivää pelaamatta. En tiedä, miten voimani kestävät, varsinkin tämän viimeisimmän häviön. Oma koti on pelattu ja paljon muuta. Kodittomalle -80-luvun katulapselle tuo koti on kova pala. Eniten kuitenkin itkettää se, etten pysty näillä näkymin jättämään lapselleni perinnöksi mitään, varsinkin kun itse pelasin saamani huomattavan perinnön.

Pelästyin, kun lapseni halusi kokeilla automaattipelejä. Tuli mieleen, että ei kai tämä pelihulluus imeydy geeneissä häneen? Hän, eikä kukaan muukaan terapeuttini lisäksi tiedä peliongelmastani, olen aina osannut peitellä sen hyvin. -80-luvun lopulla kerroin suvaitsevaiselle esimiehelleni käyväni terapiassa, mutta usein singahdinkin toiselle puolen kaupunkia rulettipöydän ääreen, pitkäksi venyneiden ruokatuntien lisäksi. Kolme kertaa olen vaihtanut pankkia, kun laina-asioissa minun on epäilty käyttävän rahat pelaamiseen. Se, että sain luottotietoni aikanaan kuntoon, ei ollutkaan mikään onnenpotku. Naisystäviltä ja kavereiltani olen osannut pelaamiseni aina peittää. Henkiset oireiluni ovat menneet aina toisten sairauksien piikkiin. Häpeän pelihimoani enemmän, kuin muita riippuvuuksia.

Olen syvällä meren alla, mutta jaksan uskoa toipumiseen, vieläkin. Lapsenomaisesti toivon nyt alkavan uuden vuoden unohtavan kaiken menetetyn, antavan anteeksi vaikean peliriippuvuuteni ja ennen kaikkea voimia olla pelaamatta. ”Alkava vuosi” on lähellä ja sehän on melkein sama asia, kuin… minä…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(5)

Location

amelie-aa

04.04.2015 10:33:10

"Kaiken kaikkiaan olen hävinnyt arviolta n. 200.000€ ja muutama satatuhatta markkaa ennen sitä. Viime viikonlopun raju repsahdus maksoi hieman yli 30.000€." Pakko sanoa, että Tämä  on kunnon pelitarina. Jos mä en lopeta nyt, mulle käy samoin.  osanottoni. taistele, ja lopeta KAIKKI pelit, myös lotto, mä päätin sen. Ja tarkemmin mietittynä en edes haluaisi lotosta miljoonaa - elämältä katoais paljon merkitystä. Kiitos kun jaoit tarinaasi.<3

amelie-aa

04.04.2015 10:36:26

Älä vaan luovuta rakas ystävä.

007

09.08.2015 21:50:12

Tsemppiä sinne, mulla tänään loppuelämän ensimmäinen päivä myös. Pelaamisen on vaan loputtava. Laitoin koneelle k9 block ohjelman, se ainaki auttaa, ettei pääse casino&veikkauksen sivuille. Kannattaa kokeilla ja tsemppiä lopettamiseen!

Janne

23.08.2015 21:47:32

Suurimmat osanottoni. Mutta muista, että et ole asiassa yksin. Ymmärrän, että et pysty kertomaan läheisillesi, ainoastaan pelurit tietävät häpeän määrän, jota tämä paska aiheuttaa. Itselleni ainoa, kuinka pystyn pääsemään pois on tehdä todella radikaaleja liikkeitä. Tähän kuuluu mm. Avoero yms. Suosittelen sinua kokeilemaan kalenteria, jota voit vaikka pitää taskussasi. Kirjoitat joka päivän kohdalle, oletko pelannut. Tämä siis joka päivän jälkeen. Muistele mitä olet tuntenut? Mitä pahaa? Mitä hyvää? Tämä saattaa aukaista sinulle hieman ymmärrystä omasta addiktiostasi. Mainitsit tekstissäsi sinua harmittavan lapsesi perintö. Jos oma isäni/äitini kertoisi minulle sinun tarinasi, en todellakaan ajattelisi tulevaa perintöä. Vaan sitä, että vanhemmallani olisi hyvä olla. Äärettömästi tsemppiä! Usko itseesi, mä luotan siihen, että sä pystyt. Miksi? -koska pystyt avaamaan tuollaisen tarinan.

Pelaaja

04.10.2016 18:55:30

Pelaamani summat eivät ole lähelläkään samaa luokkaa, mutta se ei ole tämän kommentin pointti. Pystyin hyvin samaistumaan tilanteeseen, jossa mainitsit "virtuaalirahan" ja oikean rahan eron. Netissä 100 euron vedon tekeminen ei tunnu juuri miltään - kioskilla en pystyisi ikinä ojentamaan satasen seteliä myyjälle vedonlyöntikuponkia vastaan. Olen itse kertaalleen pystynyt lopettamaan pelaamisen Peli poikki -ohjelman kautta, mutta paluu pelimaailmaan tapahtui jo vuosia sitten. Voin suositella kuitenkin ohjelmaa kaikille- syy ei ollut ohjelmassa vaan itsessäni tietenkin. Nyt olen siinä tilanteessa, että joko pelaaminen tai henki loppuu. Ajattelin hakea apua paikallisen A-klinikan kautta. Olen pelannut kaikkiaan yli 10 vuotta, ja nyt sille on tultava päätös. En enää jaksa. Tsemppiä kaikille!