Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Lopetus

Julkaistu 5.3.2014

Tarinani on alkuvaiheessa. Aina olen pelannut, kympin tai kaksi. Pikkurahoja. Pelaaminen on "ollut hallinnassa". Sanon näin, koska nyt ajattelen, että ei se koskaan oikeasti ole hallinnassa. Ei olisi ikinä penniäkään pitänyt pelata, niin ei olisi ajautunut tilanteeseen, jossa nyt olen.

Olen taistellut rahavaikeuksien kanssa muutaman vuoden. Ja hassua kyllä, nämä vaikeudet eivät aiheutuneet pelaamisesta, vaan huonosta talouden hoidosta ylipäätään. Rahat eivät riittäneet elämiseen ja sorruin pikavippeihin. Niillä lyhentelin asuntolainaa ja hillittömiä sähkölaskuja, kunnes olin totaalisessa kierteessä. Kierre kasvoi ja paisui ja lopputuloksena oli asunnon menetys, avioero ja vuokralle muutto.

Ulosottovelkaa on enemmän kuin jaksan edes laskea. Vuoden kituutin, henkeen ja vereen sosiaalitoimistoa vältellen. Ajattelin, että kyllä mä perhana pärjään. No en ihan pärjännyt, yksin lasten kanssa. Aloin taas laittamaan ”kympin tai kaksi” peleihin. Ja sain kaksi isoa voittoa. ”Luoja, mä voitin": hirveä hehkutus, laskujen maksua, ruoan ostamista ja harhainen kuvitelma, että nyt elämä aukeaa.

No eivät ne niin isoja voittoja olleet, että herroiksi olisin elänyt. Muutama tuhat ja pian taas ihmettelin, että mistä rahaa ruokaan ja muuhun arkipäiväiseen. Päätinpä sitten suuressa nokkeluudessani, että pelaan hiukan suuremmilla summilla, niin suuri voittokin on taattu. Että pelastan tilanteen...

Nyt tilanne on se, että vuokria on rästissä ja kaikki - siis ihan kaikki - on mennyt. Lapset olen hoitanut, ruokaa ja muita tarpeita on, ne hankin sillä mitä on. Häätöuhka päällä ja hillitön oksettava olo sisällä.

"Mitä hittoa mä olen tehnyt??" En voi ymmärtää. Käsitän, että olen peliriippuvainen, olen luultavasti aina ollut ja jostain syystä hävitin arviointikykyni nyt kokonaan. Nyt on aika sosiaalitoimistoon varattu. En tiedä autetaanko siellä tälläisessa tilanteessa olevia. Pelko siitä, että leimataan huonoksi äidiksi, on kaikista suurin. Tähän asti olen tehnyt kaikkeni lapsieni vuoksi.

Päätin, että olen vahva ja aion oppia tästä. Elämänmuutoksen teen ja teen sen kerralla.

Pelitilit olen sulkenut ja hakenut apua. Olen järjestänyt itselleni vahdit, jotten pääse pelaamaan enää. Yritän olla jossittelematta. Tyhmä mikä tyhmä, mutta nyt ei auta katsella taaksepäin, vaan katse tulevaisuudessa, hyvässä sellaisessa. Tarina siis alkamassa. Saa nähdä millaista apua saan. On uskottava, että sitä löytyy ja tarinalle saadaan vielä onnellinen loppu!

Nimimerkki: 
Niinuli
+1
+371

Lisää uusi kommentti