Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Suuri Häpeä

Julkaistu 12.8.2019

Olen 6kymppinen nainen. Peliriippuvuudesta olen kärsinyt kymmenisen vuotta. On ollut aikoja, että en ole pelannut ollenkaan. Nyt viimeisen 3kk aikana pelaaminen riistäytyi täysin hallinnasta. Olen pitkällä sairauslomalla toistuvan masennuksen vuoksi.

Pelaamiseni haaveena oli isot voitot jolla saisin asuntovelkani maksettua pankille. Mutta toisin kävi, "netti lainoja" on kertynyt yli 30000 3kk aikana. Eilen tililläni oli 160egeä josta pelasin satasen toivossa, että suuri voitto tulisi. Tuska ja paha olo oli lähes sietämätön kun tajusin, että satanen taas pelattu. Päätös pelaamisen lopettamiseksi tuli siinä vaiheessa. Pelkästään päätös lopettamisesta tuntui vapauttavalta. Toki onhan tänäänkin käynyt mielessä, että jospa koittaisin vielä 5kympillä pelata, mutta palautin ajatukset eiliseen häviön jälkeiseen tunteeseeni. 

Niin kuin varmaan kaikki nettipeliriippuvaiset tietävät se sokeus pelatessa on käsittämätön ilmiö. Minulla meni täysin taju rahan arvosta kun pelasin. Samoin "netti lainat" vei minulta tajun mihin olen itseäni upottamassa.

Pelko, häpeä, tuska ovat nyt päälinmäisiä tunteitani miten tästä eteenpäin taloudellisesti. Uskon ja toivon, että voitan peliriippuvuuden.

Nyt kun olen lukenut täältä ja muista foorumeista peliriippuvaisten tarinoita pieni lohtu on se, että on muitakin jotka taistelee riippuvuutta vastaan. Vertaistuki tässäkin tilanteessa on varmasti hyvä ja puhuminen.

Masennuksestani olen oppinut puhumaan ilman häpeän tunnetta,  mutta peliriippuvuus tuntuu niin suurelta häpeältä, että siitä en pysty puhumaan....vielä. Tämän tarinan kirjoittaminen tuntuu helpottavalta. Ja se, että tämän lukee ihmiset, jotka oikeesti tajuaa miltä minusta tuntuu. Kiitos

Nimimerkki: 
paha olla
+1
+28

Kommentit

Häpeän määrä on uskomaton

Käyttäjän Anonyymi kuva

Häpeän määrä on uskomaton täälläkin.  En voi käsittää kuinka tyhmä olenkaan ollut. Pankki ei anna lainaa, koska maaniset pelisessiot näkyvät tilitiedoissani, luottotiedot on kunnossa ja omaisuuttakin. Mutta kuka nyt peluuriin luottaisi. Kyllä hävettää. Meitä on kuitenkin tuhansia muitakin ja me ei voida muuttaa tehtyä tekemättömäksi, mutta se mitä päätämme nyt ja mitä teemme tästä eteenpäin on ratkaisevaa. En ole vielä antanut itselleni anteeksi, edessä on pitkä toipumisen tie. Muutoksen matkalla on mahdollisuus hyväksyä tapahtuneet, kantaa vastuu teoistaan ja etenkin antamaan itselleen anteeksi. Jokainen meistä on vajavainen, eikä kukaan täällä ole valmis tai täydellinen. Olet arvokas, vaikka mokasit. Kaikki me olemme.  Tsemppiä ja tahdonlujuutta pelaamattomuuteen sinulle! 

+1
+5

Lisää uusi kommentti