Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Huumeiden käyttö Suomessa

Julkaistu 23.4.2021

Suomen huumetilanne muuttui huomattavasti 1990-luvulla, kun huumeiden käyttö lähti jyrkkään kasvuun. Vastaavankaltainen muutos koettiin edellisen kerran 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. 1970-luvun alun jälkeen käyttö väheni ja huumetilanne pysytteli pitkään jokseenkin muuttumattomana. 1990-luvun niin kutsutun toisen huumeaallon myötä huumeiden käyttö ja siihen liittyvät haitat kohosivat aivan uudelle ja Suomessa ennen kokemattomalle tasolle.

Kannabiksen käyttö kaksinkertaistui, teknomusiikin siivittämään nuorten juhlimiskulttuuriin levisi ekstaasin ja gamman (GHB) kaltaisia uusia aineita ja amfetamiinin ja opioidien ongelmakäyttäjien lukumäärä moninkertaistui aikaisempaan verrattuna.  Kasvaneet huumehaitat näkyivät muun muassa rikollisuuden ja sairastuvuuden kasvuna, tartuntatautitilanteen vaikeutumisena ja huumekuolemien lisääntymisenä.

2000-luvun alussa tilanne näytti tasaantuvan, mutta sittemmin kehitys on kääntynyt uudelleen kasvuun. Huumeiden, varsinkin kannabiksen, kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet. Samoin kannabiksen kotikasvatus on lisääntynyt voimakkaasti Suomessa, mikä on johtanut siihen, että marihuana on jo pitkään ollut hasista suositumpi kannabistuote. Opioideista ovat yleistyneet buprenorfiini sekä muut lääkeopioidit, kuten tramadoli, oksikodoni ja fentanyyli. Lisäksi erilaisia muuntohuumeita on tullut ja mennyt.

Huumeiden käytön yleistymiseen viittaavat myös huumerattijuopumustapausten sekä huumausainerikollisuuden lisääntyminen. Samoin hoitoon hakeutuminen huumesairauksien vuoksi on lisääntynyt. Lisäksi huumekuolemien määrä on 2010-luvun puolivälin jälkeen ollut kasvussa.

Syksyllä 2018 tehdyn 15–69 -vuotiaalle suomalaisväestölle suunnatun kyselytutkimuksen (Huumekysely) mukaan 24 prosenttia vastaajista ilmoitti kokeilleensa jotain huumetta ainakin kerran elämässään. Viimeksi kuluneen vuoden aikaisesta käytöstä raportoi kahdeksan prosenttia ja viimeksi kuluneen kuukauden aikaisesta käytöstä kolme prosenttia vastaajista. Väestöön suhteutettuna tämä tarkoittaa, että arvioilta noin 900 000 suomalaista on joskus kokeillut huumeita, viimeisen vuoden aikana käyttäneitä on noin 300 000 ja viimeisen kuukauden aikana käyttäneitä runsaat 120 000.

Amfetamiineja ja opioideja ongelmallisesti käyttäviä arvioitiin vuoden 2017 rekisteritietojen pohjalta olevan Suomessa noin 31 000–44 300. Tämä vastaa 0,9–1,3 prosenttia kaikista 15–64-vuotiaista suomalaisista. Alueellisesti huumeiden käyttö keskittyy voimakkaimmin pääkaupunkiseudulle ja muihin suurimpiin kaupunkeihin.
 
Huumeiden käyttö on jonkin verran yleisempää miehillä kuin naisilla. Vuonna 2018 koko väestön tasolla miehistä 28 prosenttia ja naisista 20 prosenttia ilmoitti kokeilleensa jotain huumetta joskus elämässään. Huumeita ongelmallisesti käyttävistä naisia on noin neljännes.

Huumekyselyn mukaan yleisimmin käytetty aine on kannabis, jota miltei kaikki huumeita käyttäneet ovat vähintäänkin kokeilleet. Amfetamiinia (4 %), ekstaasia (5 %) ja kokaiinia (3 %) joskus elämänsä aikana on kokeillut vajaa viisi prosenttia suomalaisista, LSD:tä tai huumaavia sieniä noin kolme prosenttia. Muiden huumeiden kokeilijoiden osuudet jäävät tätä vähäisemmiksi: metamfetamiinia on kokeillut 2 %, lääkeopioideja (esim. tramadoli, fentanyyli, kodeiini) huumeena 2 %, buprenorfiinia (Subutex) 1 %, heroiinia 1 %, gammaa (GHB) ja/tai lakkaa (GBL) 1 %, synteettisiä kannabinoideja 1 %, ja synteettisiä katinoneja (esim. MDPV tai alfa-PVP) 1 % suomalaisista. Lääkkeiden ei-lääkinnällisestä käytöstä raportoi seitsemän prosenttia.  

Taulukko 1. Kannabista käyttäneiden ikäryhmittäiset elinikäis-, vuosi- ja kuukausiprevalenssit

    1992 1996 1998 2002 2006 2010 2014 2018
Elinikäisprevalenssi              
  kaikki 5 8 10 12 13 17 19 27
  15–24 * 12 14 19 25 19 21 23 25
  25–34 10 16 19 19 25 36 38 44
  35–44 4 8 8 11 16 22 25 32
  45–69 1 2 3 4 6 6 9 12
                   
Vuosiprevalenssi                
  kaikki 1 2 3 3 3 4 6 7
  15–24* 6 9 10 11 9 12 15 14
  25–34 2 3 3 4 7 11 12 16
  35–44 0 1 0 1 2 1 5 7
  45–69 0 0 0 0 1 0 1 1
                   
Kuukausiprevalenssi              
  kaikki 0 1 1 1 1 1 2 3
  15–24* 1 3 3 4 4 3 5 6
  25–34 0 0 2 2 3 3 5 7
  35–44 0 0 0 0 1 1 2 3
  45–69 0 0 0 0 0 0 0 1
                   

*18–24-v. vuonna 1992, 16–24-v. vuonna 1996
Lähde: Karjalainen, Pekkanen & Hakkarainen 2020

Taulukko 1 kuvaa kannabiksen käytön kehitystä ikäryhmittäin vuosina 1992–2018. Elinikäisprevalenssi kertoo ainakin kerran elämässään kokeilleiden osuudet, vuosiprevalenssi viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana käyttäneiden osuudet ja kuukausiprevalenssi viimeksi kuluneen 30 päivän aikana käyttäneiden osuudet eri ikäryhmissä.

Taulukosta nähdään, että kannabiksen kokeilu ja käyttö on yleisintä 25–34-vuotiaiden nuorten aikuisten ryhmässä. Tämän ikäryhmän miehistä lähes puolet (47 %) on joskus elämänsä aikana kokeillut kannabista, viimeksi kuluneen vuoden aikana heistä yli viidesosa (22 %) ja viimeksi kuluneen kuukauden aikana lähes kymmenesosa (9 %) oli käyttänyt kannabista. Muidenkin huumeiden kokeilu ja käyttö sekä eri päihteiden samanaikainen käyttö on yleisintä 25–34-vuotiailla miehillä.

Eurooppalaisen koululaistutkimuksen ESPADin tulokset vuodelta 2019 kertovat, että 15–16-vuotiaista suomalaisista 11 prosenttia oli joskus elämänsä aikana kokeillut kannabista, pojista (13 %) hieman suurempi osuus kuin tytöistä (9 %). Kannabiksen kokeilut ovat lisääntyneet erityisesti pojilla, joilla kannabista kokeilleiden osuus oli korkeampi kuin kertaakaan aiemmin. Muiden huumeiden kokeilut tai käyttö ovat tässä ikäryhmässä harvinaisia, vain kolme prosenttia ilmoitti kokeilleensa jotain muuta huumetta kuin kannabista.

Myös Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten huumekokeilut näyttävät jonkin verran yleistyneen. Vuonna 2019 yhdeksän prosenttia peruskoulun oppilaista, 14 prosenttia lukiolaisista ja 20 prosenttia ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista oli kokeillut huumeita ainakin kerran elämässään.

Pekka Hakkarainen
Osastojohtaja, Päihteet ja riippuvuus -osasto, THL 

Päivittänyt 23.4.2021:
Karoliina Karjalainen
Erikoistutkija, Päihteet ja tupakka -tiimi, THL

Ensimmäinen päivitys 25.10.2011
Alkuperäinen julkaisu 1.4.2008
 

Hakkarainen P, Karjalainen K, Ojajärvi A & Salasuo M. Huumausaineiden ja kuntodopingin käyttö ja niitä koskevat mielipiteet Suomessa vuonna 2014. Yhteiskuntapolitiikka 2015; 80: 319–333.

Hakkarainen P, Metso L, & Salasuo M. Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping. Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Yhteiskuntapolitiikka 2011; 76: 397–412.

Hakkarainen P, Perälä J, & Metso L. Kukkaa pukkaa – kannabiksen kotikasvatus Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 2011; 76: 157–176.

Hakkarainen P, & Metso L. Huumekysymyksen muuttunut ongelmakuva – Vuoden 2006 huumekyselyn tulokset. Yhteiskuntapolitiikka 2007; 72: 541–552. 

Hakkarainen P & Metso L. Märkä pilvi ja vuosi 2004. Yhteiskuntapolitiikka 2005; 70: 252–265.

Hakkarainen P & Metso L. Huumeiden käytön uusi sukupolvi. Yhteiskuntapolitiikka 2003; 68: 244–256. 

Karjalainen K, Pekkanen N & Hakkarainen P. 2020. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet – Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2/2020. PunaMusta Oy, Helsinki. http://www.julkari.fi/handle/10024/139059

Kouluterveyskysely (2019). https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustuloksia

Raitasalo K & Härkönen J. Nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen. Tilastoraportti 40/2019, 12.11.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/138792

Rönkä S, Brummer-Korvenkontio H, Gunnar T, Hakkarainen P, Kailanto S, Karjalainen K, Kriikku P, Kuussaari K & Partanen A. 2020. Katsaus ajankohtaiseen huumetilanteeseen – Huumeiden käyttö ja haitat kasvaneet 2000-luvulla merkittävästi. Tutkimuksesta tiiviisti 33/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. https://www.julkari.fi/handle/10024/140711

Rönkä S, Ollgren J, Alho H, Brummer-Korvenkontio H, Gunnar T, Karjalainen K, Partanen A & Väre T. Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa vuonna 2017. Duodecim 2020; 136: 927–935.