Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Huumeiden käyttö Suomessa

Päivitetty 13.2.2024

Suomen huumetilanne muuttui huomattavasti 1990-luvulla, kun huumeiden käyttö lähti jyrkkään kasvuun. Vastaavan kaltainen muutos koettiin edellisen kerran 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. 1970-luvun alun jälkeen käyttö väheni ja huumetilanne pysytteli pitkään jokseenkin muuttumattomana. 1990-luvun niin kutsutun toisen huumeaallon myötä huumeiden käyttö ja siihen liittyvät haitat kohosivat aivan uudelle ja Suomessa ennen kokemattomalle tasolle.

Kannabiksen käyttö kaksinkertaistui, teknomusiikin siivittämään nuorten juhlimiskulttuuriin levisi ekstaasin ja gamman (GHB) kaltaisia uusia aineita ja amfetamiinin ja opioidien ongelmakäyttäjien lukumäärä moninkertaistui aikaisempaan verrattuna.  Kasvaneet huumehaitat näkyivät muun muassa rikollisuuden ja sairastuvuuden kasvuna, tartuntatautitilanteen vaikeutumisena ja huumekuolemien lisääntymisenä.

2000-luvun alussa tilanne näytti tasaantuvan, mutta sittemmin kehitys on kääntynyt uudelleen kasvuun. Huumeiden, varsinkin kannabiksen, kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet. Samoin kannabiksen kotikasvatus on lisääntynyt voimakkaasti Suomessa, mikä on johtanut siihen, että marihuana on jo pitkään ollut hasista suositumpi kannabistuote. Opioideista ovat yleistyneet buprenorfiini sekä muut lääkeopioidit, kuten tramadoli, oksikodoni ja fentanyyli. Lisäksi erilaisia muuntohuumeita on tullut ja mennyt.

Huumeiden käytön yleistymiseen viittaavat myös huumerattijuopumustapausten sekä huumausainerikollisuuden lisääntyminen. Samoin hoitoon hakeutuminen huumesairauksien vuoksi on lisääntynyt. Lisäksi huumekuolemien määrä on 2010-luvun puolivälin jälkeen ollut kasvussa.

Vuonna 2022 tehdyn 15–69-vuotiaalle suomalaisväestölle suunnatun kyselytutkimuksen (Huumekysely) mukaan 29 % vastaajista ilmoitti kokeilleensa jotain huumetta ainakin kerran elämässään. Viimeksi kuluneen vuoden aikaisesta käytöstä raportoi 9 % ja viimeksi kuluneen kuukauden aikaisesta käytöstä 4 % vastaajista. Väestöön suhteutettuna tämä tarkoittaa, että arvioilta noin miljoona suomalaista on joskus kokeillut huumeita, viimeisen vuoden aikana käyttäneitä on noin 320 000 ja viimeisen kuukauden aikana käyttäneitä noin 160 000.

Amfetamiineja ja opioideja ongelmallisesti käyttäviä arvioitiin vuoden 2017 rekisteritietojen pohjalta olevan Suomessa noin 31 000–44 300. Tämä vastaa 0,9–1,3 prosenttia kaikista 15–64-vuotiaista suomalaisista. Alueellisesti huumeiden käyttö keskittyy voimakkaimmin pääkaupunkiseudulle ja muihin suurimpiin kaupunkeihin.

Huumeiden käyttö on jonkin verran yleisempää miehillä kuin naisilla. Vuonna 2022 koko väestön tasolla miehistä 37 prosenttia ja naisista 21 prosenttia ilmoitti kokeilleensa jotain huumetta joskus elämässään. Huumeita ongelmallisesti käyttävistä naisia on noin neljännes.

Huumekyselyn mukaan yleisimmin käytetty aine on kannabis, jota miltei kaikki huumeita käyttäneet ovat vähintäänkin kokeilleet. Muiden huumeiden osuus jää vähäisemmäksi. Amfetamiinia joskus elämänsä aikana on kokeillut 7 %, ekstaasia 6 % ja kokaiinia 5 % suomalaisista. LSD:tä on käyttänyt joskus 5 % ja huumaavia sieniä noin 3 % suomalaisista.

Muiden huumeiden kokeilijoiden osuudet jäävät tätä vähäisemmiksi. Joskus elinaikanaan niin heroiinia, muita opioideja, gammaa (GHB) ja/tai lakkaa (GBL) sekä synteettisia katinoneja (esim. MDPV tai alfa-PVP) kutakin on käyttänyt 1 % suomalaisista. Muiden huumeiden käyttöä oli 3 %:lla suomalaisista. Lääkkeiden ei-lääkinnällisestä käytöstä raportoi 8 %.

Kannabista käyttäneiden ikäryhmittäiset elinikäis-, vuosi- ja kuukausiprevalenssit

Elinikäisprevalenssi

199219961998200220062010201420182022
kaikki5810121317192729
15–24-vuotiaat *121419251921232526
25–34-vuotiaat101619192536384447
35–44-vuotiaat488111622253241
45–69-vuotiaat12346691217

Vuosiprevalenssi

199219961998200220062010201420182022
kaikki123334678
15–24-vuotiaat *691011912151415
25–34-vuotiaat2334711121615
35–44-vuotiaat010121579
45–69-vuotiaat000010112

Kuukausiprevalenssi

19921996199820022010201420182022
kaikki01111234
15–24-vuotiaat*13343566
25–34-vuotiaat00223577
35–44-vuotiaat00001235
45–69-vuotiaat00000012

*18–24-v. vuonna 1992, 16–24-v. vuonna 1996
Lähde: Karjalainen 2023

Taulukko kuvaa kannabiksen käytön kehitystä ikäryhmittäin vuosina 1992–2022. Elinikäisprevalenssi kertoo ainakin kerran elämässään kokeilleiden osuudet, vuosiprevalenssi viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana käyttäneiden osuudet ja kuukausiprevalenssi viimeksi kuluneen 30 päivän aikana käyttäneiden osuudet eri ikäryhmissä.

Taulukosta nähdään, että kannabiksen kokeilu ja käyttö on yleisintä 25–34-vuotiaiden nuorten aikuisten ryhmässä. Tämän ikäryhmän miehistä runsaat puolet (53 %) on joskus elämänsä aikana kokeillut kannabista, viimeksi kuluneen vuoden aikana heistä lähes viidesosa (19 %) ja viimeksi kuluneen kuukauden aikana lähes kymmenesosa (9 %) oli käyttänyt kannabista. Muidenkin huumeiden kokeilu ja käyttö sekä eri päihteiden samanaikainen käyttö on yleisintä 25–34-vuotiailla miehillä.

Eurooppalaisen koululaistutkimuksen ESPADin tulokset vuodelta 2019 kertovat, että 15–16-vuotiaista suomalaisista 11 % oli joskus elämänsä aikana kokeillut kannabista, pojista (13 %) hieman suurempi osuus kuin tytöistä (9 %). Kannabiksen kokeilut ovat lisääntyneet erityisesti pojilla, joilla kannabista kokeilleiden osuus oli korkeampi kuin kertaakaan aiemmin. Muiden huumeiden kokeilut tai käyttö ovat tässä ikäryhmässä harvinaisia, vain kolme prosenttia ilmoitti kokeilleensa jotain muuta huumetta kuin kannabista.

Kouluterveyskyselyn mukaan kannabista kokeilleiden koululaisten osuus on pysynyt jokseenkin samanlaisena 2010-luvusta alkaen. Vuoden 2023 tulosten mukaan kannabista oli kokeillut ainakin kerran elämässään peruskoulun 8–9-luokkalaisista pojista 9 % ja tytöistä 6 %. Lukiolaisista vastaavat osuudet olivat 12 % (pojat) ja 11 % (tytöt) sekä ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 15 % (pojat) ja 18 % (tytöt).

Pekka Hakkarainen
Osastojohtaja, Päihteet ja riippuvuus -osasto, THL 

Päivittänyt 23.4.2021:
Karoliina Karjalainen
Erikoistutkija, Päihteet ja tupakka -tiimi, THL

Päivitetty 13.2.2024

Ensimmäinen päivitys 25.10.2011
Alkuperäinen julkaisu 1.4.2008
 

Lähteet

Hakkarainen P, Karjalainen K, Ojajärvi A & Salasuo M. Huumausaineiden ja kuntodopingin käyttö ja niitä koskevat mielipiteet Suomessa vuonna 2014. Yhteiskuntapolitiikka 2015; 80: 319–333.

 

Hakkarainen P, Metso L, & Salasuo M. Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping. Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Yhteiskuntapolitiikka 2011; 76: 397–412.

 

Hakkarainen P, Perälä J, & Metso L. Kukkaa pukkaa – kannabiksen kotikasvatus Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 2011; 76: 157–176.

 

Hakkarainen P, & Metso L. Huumekysymyksen muuttunut ongelmakuva – Vuoden 2006 huumekyselyn tulokset. Yhteiskuntapolitiikka 2007; 72: 541–552.

 

Hakkarainen P & Metso L. Märkä pilvi ja vuosi 2004. Yhteiskuntapolitiikka 2005; 70: 252–265.

 

Hakkarainen P & Metso L. Huumeiden käytön uusi sukupolvi. Yhteiskuntapolitiikka 2003; 68: 244–256.

 

Karjalainen K. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet: Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2022. THL Raportti 12/2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/147997

 

Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2023: Tytöistä yli kolmannes ja pojista joka viides kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. THL Tilastoraportti 48/2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/147270

 

Raitasalo K & Härkönen J. Nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen. Tilastoraportti 40/2019, 12.11.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/138792

 

Rönkä S, Brummer-Korvenkontio H, Gunnar T, Hakkarainen P, Kailanto S, Karjalainen K, Kriikku P, Kuussaari K & Partanen A. 2020. Katsaus ajankohtaiseen huumetilanteeseen – Huumeiden käyttö ja haitat kasvaneet 2000-luvulla merkittävästi. Tutkimuksesta tiiviisti 33/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. https://www.julkari.fi/handle/10024/140711

 

Rönkä S, Ollgren J, Alho H, Brummer-Korvenkontio H, Gunnar T, Karjalainen K, Partanen A & Väre T. Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa vuonna 2017. Duodecim 2020; 136: 927–935.