Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

LSD

Julkaistu 26.10.2020

LSD luetaan psilosybiinin kanssa niin sanottuihin klassisiin psykedeeleihin. Klassisilla psykedeeleillä tarkoitetaan eräitä serotoniini-järjestelmään vaikuttavia yhdisteitä, joilla on kyky tuottaa ohimeneviä aistihavainnoinnin ja ajattelun muutoksia. LSD:n pääasiallinen vaikutuskohde on serotoniinin 5-HT2A reseptori, joskin serotoniinilla on muitakin vähäisempiä vaikutuskohteita. LSD:n käytölle on merkillepantavaa, että koetut vaikutukset riippuvat huomattavasti käyttöympäristöstä. Tavanomaisella käyttöannoksella koettuja vaikutuksia ovat aistien herkistyminen, muutokset ajan kulun kokemisessa, tunteiden voimistuminen ja niiden tavallista nopeampi vaihtelu, sekä muutokset kognitiivisessa toiminnassa ja ajattelussa. Normaaliin arkiajatteluun kuuluu, että aivot eivät kiinnitä huomiota aivan kaikkeen mieleen nousevaan. Klassisen psykedeelin vaikutuksesta mielen suodatus on vähäisempää, ja käyttäjä tekee havaintoja, jotka normaalisti sivuutetaan. Osa näistä havainnoista voi olla huvittavia, mutta lisäksi käyttäjä voi kokea toimintaa koskevia havaintoja, joiden huomaaminen saattaa ahdistaa ja olla huomattavan stressaavaa. 

Lisäksi suhtautuminen omaan itseen muuttuu, käyttäjä voi tuntea vaikeasti selitettävää yhteyttä muihin ihmisiin tai maailmankaikkeuteen. Annoksesta riippuen vaikutus voi olla liki huomaamaton, tai suurimmilla annoksilla liki mystisiä kokemuksia. Suuremmilla annoksilla aistien sekoittuminen (synestesia, hallusinaatiot) ovat yleisempiä. Kokemusta on usein vaikea kuvailla. Tyypillisesti LSD:n käyttäjä kuitenkin muistaa niiden olevan LSD:tä johtuvia, eikä erehdy luulemaan niitä arkitodellisuudeksi. Aidot hallusinaatiot ovat suhteellisen harvinaisia tyypillisillä annoksilla. 

Set ja setting 

Siinä missä esimerkiksi stimulantit stimuloivat käyttötilanteesta riippumatta, ja bentsodiatsepiinit väsyttävät tilanteesta riippumatta, psykedeelien vaikutus riippuu asenteesta ja ajatusmaailmasta (set) sekä käyttöympäristöstä ja tilanteen luonteesta (setting).  Lisäksi ympärillä olevien ihmisten toiminta vaikuttaa käyttäjän kokemukseen. Rauhallisessa ympäristössä turvallisten ihmisten huomassa tunnetilat ovat harvemmin negatiivisia kuin esimerkiksi rauhattomalla julkisella paikalla, tai epäluotettavien ihmisten keskuudessa. 

Tämän takia viimeaikaisia kliinisiä kokeita, joissa LSD:n vaikutuksia on tutkittu terveillä aikuisilla hyvin rauhallisissa tilanteissa tai sairailla iäkkäillä erinomaisen psykososiaalisen tuen kera, ei voi suoraan verrata tilanteeseen, jossa esimerkiksi nuorisojoukko olisi nauttinut LSD:tä. Vaikutuksen luonteen voi parhaiten ennustaa juuri käyttäjän ominaispiirteistä, ympäristöstä, sekä annoksen suuruudesta. Käyttöympäristön luonteen ja ympäröivien ihmisten turvallisuuden merkitys on siis huomattavan suuri. 

LSD yhdisteenä ja annostelu 

LSD on puolisynteettinen yhdiste, jonka lähtöaine saadaan eräiden kotelosienten sisältämässä lysergihaposta, kemiallisesti LSD on lysergihapon dietyyliamidi. Yhdisteen keskushermostovaikutukset löysi kemisti Albert Hofmann, saatuaan sitä ensin vahingossa kehoonsa, ja otettuaan sitä pikkuriikkisenä pitämänsä määrän, joka kuitenkin osoittautui vaikuttavan voimakkaasti. 

LSD on yhdisteenä arka valolle ja kosteudelle. Se imeytetään usein esimerkiksi paperiin, joka leikataan annospaloiksi. Joskus annostelu tapahtuu sokeripaloissa. LSD on populaarikulttuurista tunnettu aine, josta on muodostunut tietyllä tapaa ”brändi”. Sen tähden LSD:nä on usein myyty muita yhdisteitä. Imupaperin tai sokeripalan sisältö ei ole katukaupassa selvä ostajalle eikä välttämättä myyjälle. Jopa 20% LSD:nä myydyistä päihteistä sisältää jotain muuta hallusinogeeniä kuin LSD:tä, nykyisin esimerkiksi NBOMe ryhmään kuuluvia yhdisteitä tai DOM yhdistettä, joilla on LSD:tä voimakkaampia ja arvaamattomampia vaikutuksia keskushermostossa. Nykyään tyypillinen LSD annos on 100 mikrogrammaa. Pienimmät vaikuttavat annokset ovat n. 20 mikrogramman suuruusluokkaa. LSD:n osalta on yleistynyt niin sanottu mikroannostelu, esimerkiksi 10 mikrogrammaa. Mikroannos ei vaikuta psykedeelisesti, vaan käyttäjä tavoittelee esimerkiksi niukasti havaittavissa olevaa mielialan muutosta. 

LSD:n vaikutus alkaa imupaperin syönnin jälkeen hitaasti, noin tunnin kuluttua. Vaikutus lakkaa tyypillisesti 8 tunnissa, riippuen annoksesta.

LSD:n riippuvuuspotentiaali 

LSD ei aiheuta riippuvuutta eikä aiheuta vieroitusoireita. Sen käyttö ei myöskään aiheuta pakonomaista tarvetta saada uusi annos. LSD:llä ei ole merkittävää vaikutusta aivojen mielihyväjärjestelmiin. Jatkuva annostelu ei ole mielekästä myöskään, koska LSD:n käytöstä seuraa sen pääasiallisen vaikutuskohdereseptorien väheneminen muutamaksi päiväksi. Tällöin edes suurempi annos ei aiheuttaisi tavanomaisen kaltaista vaikutusta. Herkkyys palautuu muutaman päivän tauon jälkeen. Addiktiopotentiaali lienee samaa verrattavissa extreme-urheiluun. 

LSD:n fyysiset vaikutukset

LSD:n fyysiset vaikutukset ovat lieviä. Pahoinvointia voi esiintyä. Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston vaikutus muuttuu hieman, syke voi nousta lievästi ja pupillit voivat laajentua. Mikäli annos on otettu illalla, tämä lievä aktivoiva vaikutus voi haitata nukahtamista. LSD:n suora toksisuus ihmiselle on hyvin vähäistä. Tappavan annoksen ja tavanomaisen käyttöannoksen ero on suuri. Suorat todennetut kuolemantapausepäilyt liittyvät esimerkiksi epileptisen kohtauksen laukeamiseen, ollen niin sanottuja harvinaisia arvaamattomia haittavaikutuksia, eli yllättäviä ja tyypillisiin vaikutuksiin liittymättömiä. Myöskään suoraa neurotoksista potentiaalia ei ole osoitettu. LSD:n mahdolliset haitat ja hyödyt ovatkin siis enimmäkseen psykologisia. 

Tämä on myös ero eräisiin LSD:nä myytyihin muuntohuumeisiin, joilla somaattiset vaikutukset ovat huomattavasti suurempia; eräisiin muuntohuumeisiin liittyy ruumiinlämmön tai verenpaineen kohoamisen riski, tai adrenerginen vaikutus, jonka johdosta käyttäjä ei pysty rauhoittamaan.

Vaaratilanteet

LSD:tä pidetään suhteellisen heikkoina aiheuttamaan minkäänlaisia elin- tai hermostovaurioita, eikä pitkäaikaisesta käytöstä ole todettu fyysisiä seurauksia.  

LSD:n riskit liittyvätkin käyttötilanteeseen. Jopa kohtalokkaita vaaratilanteita voi aiheutua, kun käsitys ympäröivästä todellisuudesta on muuttunut samalla, jos käyttäjällä on voimakkaita negatiivisia tunnetiloja. Vaikutuksen aikana käyttäjän toimintakyky heikkenee niin psykologisella kuin motorisellakin tasolla. Katukaupassa myytäviin valmisteisiin liittyviä riskejä ovat mm. epäpuhtaudet, pitoisuusvaihtelut tai valmisteen osoittautuminen joksikin muuksi kuin mitä on väitetty. 

Näköhäiriöt ja takaumat

LSD:n käytön jälkeisiin haittoihin on viitattu aikaisemmin käyttämällä flashback-termiä, jolla on kuitenkin tarkoitettu kahta tai kolmea eri ilmiötä. Tätä epäselväksi huomattua termiä flashback pyritään kuitenkin välttämään. Termille on jo yksi vakiintunut merkitys, suomennettuna flashback on takauma eli traumaattisen muiston uudelleenaktivoituminen. Tällaiseen ilmiöön voivat johtaa monenlaiset voimakkaat, traumaattiset tai stressaavat kokemukset. Traumaattisia kokemuksia voi syntyä myös tilanteissa, joissa LSD:tä on annettu salaa tai vastoin suostumusta. 

Ajoittain LSD:n osalta termiä flashback on käytetty myös virheellisesti kuvaamaan käytön jälkeen ilmenevää harvinaista ohimenevää aistihäiriötä. LSD:n käytön jälkeen varsinkin sekakäytössä on liitetty näön ”häntimiseen” tai ”lumisateeseen” liittyvä ilmiö, joka on yleensä lyhytaikainen ja katoaa. Näköhäiriön luonne tiedostetaan, eikä siitä seuraa esimerkiksi paranoidia virhetulkintaa. Ilmiö voi johtua esimerkiksi herkistymisestä sen havaitsemiseen. 

Joissakin tapauksissa tämä jatkuu pitempään ja käyttäjä kokee jatkumisen ahdistavana, jolloin ilmiöstä käytetään lyhennettä HPPD (hallucinogen persisting perception disorder), jonka esiintyvyys on hyvin harvinainen. HPPD:n kaltainen näköhäiriö ei ole spesifi LSD:lle, vaan valtaosassa tapauksista tämän kaltaiset näköhäiriöt aktivoituvat jonkin muuten psyykenlääkeen tai päihteen käytön jälkeen. ”Lumisateen” näkeminen on liitetty myös migreeniin. Päihteiden osalta sekakäyttö on tyypillistä.  

Ilmiöistä on vaikea saada tarkkaa tilastotietoa, koska ICD-10 diagnoosiluokitus ei erottele LSD:n käytön jälkeisiä ilmiöitä eikä käytä vakiintunutta takauman määritelmää: ”Hallusinogeenien käytön aiheuttama jäännöstila; takaumia (flashbacks)”, diagnoosinumero F16.70., joten samalla numerolla on viitattu useanlaisiin erilaisiin ilmiöihin, ja vertailu LSD:stä riippumattomien näköhäiriöiden esiintymiseen väestössä on vaikeaa. 

LSD:n psykologiset vaikutukset

LSD:n vaikutus voi olla miellyttävä, mutta myös psykologisesti raskas ja stressaava. Paradoksaalisesti, tutkimuksissa on huomattu myös, että raskaitakin ja stressaaviakin kokemuksia on pidetty myöhemmin yksilöllisesti merkityksellisinä eikä yksiselitteisen negatiivisina. LSD:tä on kuvattu tunne ja ajatustilojen vahvistajaksi. Toisin sanoen, koettu vaikutus riippuu käyttötilanteesta ja käyttötarkoituksesta. Akuutin vaikutuksen aikana voi esiintyä myös ahdistusta, pelkoa, tai paranoidia ajattelua. Yleensä nämä väistyvät aineen farmakologisen vaikutuksen lakatessa. Mikäli käyttäjä kokee ahdistusta, on tärkeää, että ympärillä olevat henkilöt suhtautuvat käyttäjään tahdikkaan rauhoittavasti, koska vaikutuksen alaisena oleva reagoi voimakkaasti muiden ihmisten tapaan toimia. 

LSD:n tyypillinen akuutti vaikutus ei muistuta psykoosia moninkaan tavoin, eikä LSD:n vaikutuksen aikaista tilaa tule heti erehtyä luulemaan psykoosiksi. Kliinisissä kokeissa on havaittu, että LSD:n saaneet kokivat suurinta ahdistusta sairaalamaisissa olosuhteissa, koska LSD herkistää ympäristön vireelle. Virhediagnoosista saattaa seurata vanhantyyppisen antipsykootin anto LSD:n akuutin vaikutuksen alaisena olevalle, jolloin yhdistelmä muuttaa LSD:n päihtymyksen luonteen entistä oudommaksi. Uudentyyppisiin antipsykoottisiin lääkkeisiin ei liity tätä haittatekijää, joskin LSD:n vaikutus väistyy itsestäänkin muutamassa tunnissa, ja turvallinen ihmimilllinen ympäristö ja joissakin tapauksessa bentsodiatsepiini on yleensä riittävä lopettamaan pelkotilan. 

Silti grandioottista tai paranoidia ajattelua esiintyy ajoittain käytön jälkeen. Paranoidi ajattelu liittyy myös eräiden muiden päihteiden, esimerkiksi amfetamiinien tai kannabiksen käyttöön. Koska pitkäkestoinen tai voimakas stressi on itsessään psykoosia laukaiseva tekijä, on epäilty ”huonon matkan” voivan laukaista piilevän psykoosin. Eräissä suurissa väestötutkimuksissa tällaista yhteyttä ei ole osoitettu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei tunnettaisi tapauksia, joissa nimenomaan LSD:n käytön jälkeen yksilö sairastuu psykoosiin, olkoonkin että tämä ei ole yleistä. Liki 98% LSD:n käyttäjistä on käyttänyt myös kannabista, jonka tiedetään altistavan ensipsykoosin aikaistumiselle. Monien päihteiden käytön takia on vaikea tietää tarkasti LSD:n itsenäinen merkitystä psykoosien aiheutumiseen, mutta ilman muuta piilevää altistusta psykoosivaara on lievä. LSD ei vaikuta suoraan aivojen pääasiallisiin viestijärjestelmiin, niinpä psykoosien eläinmalleissa pelkkää LSD:tä joudutaan antamaan kuukausien ajan, sen sijaan eräät muut dissosiatiiviset hallusinogeenit voivat tuottaa psykoosin kaltaisen tilan 3-5 antokerran jälkeen. Eräissä terveillä vapaaehtoisilla aikuisilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa, joissa on tarjolla psykososiaalinen tuki, yli 48 tuntia kestävää oireilua on havaittu 0,8 prosentilla tutkituista.

Markus Storvik
Farmakologian dosentti
Itä-Suomen yliopisto

Lähteet

Carhart-Harris, R., Kaelen, M., Bolstridge, M., Williams, T. M., Williams, L. T., Underwood, R., Feilding A. & Nutt, D. J. (2016). The paradoxical psychological effects of lysergic acid diethylamide (LSD). Psychological Medicine, 46, 1379–1390.

 

Halpern, J. H. & Pope, H. G. Jr. (2003). Hallucinogen persisting perception disorder: what do we know after 50 years? Drug and alcohol dependence, 69, 109– 119.

 

Johansen, P. & Krebs, T. (2015). Psychedelics not linked to mental health problems or suicidal behavior: A population study. Journal of Psychopharmacology, 29, 270–279.

 

Korpi, E. R., den Hollander, B., Farooq, U., Vashchinkina, E., Rajkumar, R., Nutt, D. J., Hyytiä, P. & Dawe, G. S. (2015). Mechanisms of Action and Persistent Neuroplasticity by Drugs of Abuse. Pharmacological Reviews, 67, 872–1004.

 

Nichols, D. E. (2016). Psychedelics. Pharmacological Reviews, 68, 264–355.

 

Passie, T., Halpern, J. H., Stichtenoth, D. O., Emrich, H. M. & Hintzen, A. (2008). The pharmacology of lysergic acid diethylamide: a review. CNS Neuroscience & Therapeutics, 4, 295–314.

 

Schmid, Y., Enzler, F., Gasser, P., Grouzmann, E., Preller, K. H., Vollenweider, F. X., Brenneisen, R., Müller, F., Borgwardt, S. & Liechti, M. E. (2015). Acute Effects of Lysergic Acid Diethylamide in Healthy Subjects. Biological Psychiatry, 78, 544–553.

 

Uusi-Oukari, M., (2018) Riippuvuus ja väärinkäyttö. Teoksessa Koulu, M., Mervaala, E. (toim.) Farmakologia ja toksikologia (10. painos) Suomi: Kustannusosakeyhtiö Medicina, 491–500.

Lue myös LSD:tä käsittelevä pikatietoartikkeli.