Uudet juhlimiskulttuurit ja huumehaitat

Ajanjakso 1980-luvun lopulta nykypäivään on ollut merkittävä uusien huumekulttuurien muodostumisessa. Ilmiötä kutsutaankin toiseksi huumeaalloksi. Tunnusomaista toiselle aallolle on ollut huumekokeilujen, erityisesti kannabiskokeilujen, lisääntyminen sekä uusien aineiden, kuten ekstaasin ja muuntohuumeiden, tuleminen mukaan kuvioihin. Kyseessä on sukupolvi-ilmiö, jossa erityisesti 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla syntyneet nuoret ja nuoret aikuiset ovat kokeilijoina ja käyttäjinä keskeisessä asemassa. Samanaikaisesti on lisääntynyt myös suonensisäinen amfetamiinin käyttö. Sen sijaan heroiini on kadonnut lähes täysin katukaupasta vuosituhannen taitteessa. Tilalle on tullut korvaushoitolääkkeiden väärinkäyttö.

Näkyvin kulttuurinen juonne toisessa huumeaallossa on ollut huumeiden käytön kytkeytyminen osaksi nuorten aikuisten juhlimista ja vapaa-ajan viettoa. Ilmiön katsotaan lähteneen liikkeelle rave-alakulttuurista, joka levisi 1980-luvun lopulla Britanniasta globaalina ilmiönä lähes kaikkiin länsimaihin. 1990-luvulla tämä uusi juhlimiskulttuuri laajeni, monimuotoistui ja saavutti pysyvän aseman suurten kaupunkien yöelämässä. Uuden juhlimiskulttuurin laajuutta kuvaa hyvin se, että sitä pidetään esimerkiksi Britanniassa historian laajimpana nuorisokulttuurisena ilmiönä.

Juhlimiskontekstissa käyttö on yleensä luonteeltaan satunnaista ja tapahtuu vapaa-ajalla. Käyttäjien keskuudessa käytön ei katsota aiheuttavan fyysistä riippuvuutta ja käyttöön liittyvät terveysriskit nähdään vähäisinä. Hallitsematonta ja suonensisäistä käyttöä käyttöä paheksutaan. Työelämään osallistumista ja siinä menestymistä sen sijaan arvostetaan. Tällaista käyttöä alettiin kutsua vuosituhannen vaihteessa Suomessa huumeiden viihdekäytöksi, jolla viitataan termin englanninkieliseen vastineeseen "recreational drug use".

Suomessa uusi juhlimiskulttuuri ja siihen liittyvä huumeiden käyttö seurasi viiveellä yleiseurooppalaista kehitystä. Myös täällä huumekokeilujen ja käytön määrä on kuitenkin kasvanut huomattavasti läpi 1990-luvun ja 2000-luvun alun. Tämä koskee erityisesti kannabista. Nuorten aikuisten juhlimiseen liittyvien huumekokeilujen ja käytön arvioidaan lisääntyneen vuosien 1996–1998 aikana. Tuolloin myös suomalaisessa, erityisesti kaupunkien, juhlimiskulttuureissa alkoi olla havaittavissa piirteitä uuden juhlimistavan juurtumisesta nuorten aikuisten keskuuteen. Samalla myös vahvasti uuteen juhlimistyyliin kytkeytyvän ekstaasin käyttö alkoi yleistyä. Kyselytutkimusten mukaan stimulanttien huumeiden käyttö oli huipussaan vuosituhannen ensimmäisinä vuosina. Sen jälkeen kasvu on taittunut ja kokeilu ja käyttö pysyneet varsin alhaisina muuhun Eurooppaan verrattuna.

Käyttötapojen muutos, kokeilujen lisääntyminen ja uudet aineet ovat nostaneet uudella tavalla esille käytön ehkäisyn sekä käyttöön liittyvät riskit ja haitat. Uudenlaiset käyttökontekstit houkuttelevat yhä useampia nuoria huumekokeiluihin ja tämä on synnyttänyt tarpeen uudenlaiselle ehkäisevälle huumetyölle. Nuorten keskuudessa huumeiden käyttäjää ei enää nähdä vain stereotyyppisenä riutuvana narkomaanina, vaan usein trendikkäänä juhlijana. Käytön ehkäiseminen vaatiikin uudenlaisia lähestymistapoja vanhojen rinnalle ja tilalle.

Käytön satunnainen luonne ja uudet aineet eivät ole poistaneet käytön riskejä tai haittoja, mutta niiden luonne on muuttunut. Suurimpana huolena juhlimiseen liittyvässä käytössä ei välttämättä nähdä riippuvuuden syntymistä tai vakavien tartuntatautien leviämistä, vaan erilaiset käyttöön liittyvät tilannekohtaiset riskit, kuten aineiden arvaamaton sisältö, yliannostukset, mielenterveysongelmat, sekakäyttö ja useat muut tekijät.

Viihdekäyttöön liittyviä riskien ja haittojen ehkäisyyn tähtääviä toimia on Euroopan maissa toteutettu eri tavoin ja eri mittakaavassa. Tyypillistä toimille on ollut, että ne on nimenomaisesti räätälöity ja kohdennettu tietylle käyttäjäryhmälle. On siis luovuttu ajatuksesta tuottaa yksinomaan kokonaisvaltaista valistusta koko väestölle. Riskien ja haittojen vähentämiseen liittyviä toimia ovat olleet muun muassa riskitiedon jakaminen, ekstaasipillerien testaus, ravintola- ja klubi-henkilökunnan kouluttaminen, juhlimisympäristöjen kehittäminen turvallisemmiksi, aukioloaikojen porrastaminen jne.

Suomessa ennaltaehkäisevä päihdetyö juhlimiskontekstissa on vakiinnuttanut paikkansa. Muutos suhtautumisessa tällaiseen työhön on tapahtunut nopeasti, sillä vielä 2000-luvun alussa sille löytyi useita vastustajia. Kulttuurisensitiivisen huumetyön merkitys on kasvanut yhtä jalkaa kokeilujen ja käytön lisääntymisen kanssa. Käänne kohdennetun huumetyön hyväksymiseksi osana ehkäisevän työn käytäntöjä vaikuttaa Suomessa onnistuneen hyvin ja samalla riskitietous on tavoittanut useat kokeilijat ja käyttäjät.

Dosentti Mikko Salasuo

Alkuperäinen julkaisu 20.12.2005