Kun puhut huumeidenkäytöstä, mistä puhut?

Kokeilukäyttö: huumetta käytetään noin 1-6 kertaa. Kokeilijan uteliaisuus ja mahdollisuus kokeiluun löytävät toisensa. Tilaisuus tekee varkaan. Kokeilu voi olla rajuakin. Olennaista on, että kokeilija haluaa päästä selville, saako hän aineesta haluamaansa vaikutusta.

Satunnaiskäyttö: käyttäjä hyödyntää eteensä tulleita tilaisuuksia käyttää huumetta kokeilukäyttöä useammin.

Tapakäyttö: käyttöön liittyy toistuvuus, käyttö liittyy esimerkiksi tiettyihin tilanteisiin tai rituaaleihin. Alkoholin juomisessa tapakäyttöä on esimerkiksi perjantaipullo.

Ongelmakäyttö: käytöstä on jollakin elämänalueella - esimerkiksi terveydellisesti, taloudellisesti, ihmissuhteissa - selkeästi haittaa. Silti käyttäjä ei ole välttämättä koukussa. Hän saattaa vain esimerkiksi elää rankaksi kokemaansa elämänvaihetta, jossa hän käyttää huumetta "selviytymiskeinona" tai keinona paeta tilannettaan.

Riippuvuuskäyttö: käyttäjä ei pysty hallitsemaan käyttöään. Se esimerkiksi "menee pitkäksi" tai alkaa ennen suunniteltua. Riippuvuuskäyttö ei välttämättä näy ongelmina.

Mistä on kyse, kun joku on koukussa?

Päihteiden käytön riskeihin kuuluu, että päihteistä voi tulla riippuvaiseksi, ei enää osaakaan elää ilman. Psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus voi kehittyä kaikkiin huumeisiin - ja moniin muihinkin asioihin kuin huumeisiin. Sen sijaan fyysistä riippuvuutta ei synny kaikkiin huumeisiin.

Riippuvuuden lajit:

Fyysinen riippuvuus: elimistö reagoi vieroitusoireilla, ellei se saa huumetta. Tyypillisiä vieroitusoireita ovat pahoinvointi, kouristukset, vapina ja hermostuneisuus.

Psyykkinen riippuvuus: ihminen uskoo, ettei tule toimeen ilman ainetta. Riippuvuus on käyttäjän "korvien välissä".

Sosiaalinen riippuvuus: riippuvuus liittyy esim. aineen käyttötilanteeseen tai sen sosiaaliseen merkitykseen. Aineen käyttö on tärkeää vaikkapa yhteenkuuluvuuden tunteen tai ryhmän hyväksynnän takia.

Ks. vielä kohta Apua ja tukea >> Nuorelle