Mitä vanhemmat voivat tehdä?

Tapoja ja keinoja vähentää riskejä

Vanhempien ensisijaisena tehtävänä ja huolenaiheena on vähentää haittoja, joita päihteiden kokeilu voi aiheuttaa lapselle. Vanhemmat haluavat, että lapsi pysyy terveenä eikä tule riippuvaiseksi. Siksi on tärkeää seurata lapsen elämää tarkasti ja tarjota apua tarvittaessa. Tässä luvussa kerrotaan, mitä sinä vanhempana voit tehdä. Luvussa käsitellään vanhempien uskottavuutta ja lasten haavoittuvuutta. 

Lapsen tarkkaileminen

Jos lasta halutaan tarkkailla oikein, täytyy olla valmis ajattelemaan hänen tavallaan. Usein kannattaa muistella aikoja, jolloin itse on ensimmäisiä kertoja ollut tekemisissä päihteiden kanssa. Voit yrittää palauttaa mieleen sen aikaisia omia ja omien vanhempiesi asenteita. Valokuvat ja vanhat päiväkirjat saattavat olla hyödyllisiä apuvälineitä. Paljon on tietenkin muuttunut niistä ajoista. Yhteiskunnasta on tullut suvaitsevaisempi. Lapset saavat olla avoimempia ja suorempia kuin sinun nuoruudessasi. Niin tai näin, asettuminen lapsen kenkiin auttaa ymmärtämään lasta paremmin, jakamaan hänen tunteensa ja keskustelemaan aiheesta oikealla ymmärryksen tasolla.

On tärkeää, että lapsesi voi luottaa sinuun. Luottamusta voi lisätä kertomalla avoimesti omista kokemuksistaan. Tällöin lapsi tajuaa, että perheessä vallitsee molemminpuolinen luottamus, mikä on välttämätöntä aiheesta käytävien keskustelujen kannalta. Samalla voit itse paremmin havaita lapsen lähettämiä signaaleja ja tarjota tarvittaessa apuasi.

Vinkkejä

• Kun keskustelet lapsen kanssa päihteistä, älä vältä puhumista niiden miellyttävistä puolista.
• Ei ole ainoaa oikeaa tapaa keskustella päihteistä. Valitse tapa, joka tuntuu mukavimmalta.
• Puhu itsestäsi, niin lapsenkin on helpompi kertoa itsestään.
• Älä kiellä tai neuvo, vaan kysele. Jollet tiedä jotain asiaa, kysy rohkeasti. Lapsi voi tietää vastauksen.
• Mitä enemmän kuuntelet, sitä paremmin ymmärrät lapsesi tunteita ja tekoja.
• Näennäisen tyhjänpäiväiset huomautukset ja äänenpainot ovat usein kaikkein tärkeimpiä.

Lapsen auttaminen

Lapsen auttaminen merkitsee ongelmien jakamista ja tuen tarjoamista. Se merkitsee myös, että määritellään rajat ja autetaan lasta tekemään valintoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valinnat tehdään lapsen puolesta. Voit auttaa lastasi tehokkaasti vain, jos olet valmis jakamaan hänen ajatuksensa. Sinun täytyy myös hyväksyä se, että lapsella itsellään on vastuu päihteiden kokeilusta.

Kun lapselle asetetaan rajat, on tärkeää selittää, miksi rajat ovat ne mitkä ovat. Silloin lapsi tuntee olevansa osallinen ja ymmärtää paremmin, miksi päihteiden käytölle asetetaan rajat. Tehtävä ei ole helppo. Nuorilla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta, jotta he voisivat turvallisesti kokeilla päihteitä. Vanhempien ja koulun tulee opettaa nuorille, miten he voivat käyttää vapauttaan. Koulun pitää tarjota tietoa ja kykyä ymmärtää asia. Tämä on perusta kotona annettavalle kasvatukselle, sillä viime kädessä sinä itse tunnet lapsesi parhaiten.

Vinkkejä

• Pyydä lasta kertomaan, mikä on vialla ja mikä häntä mietityttää. Älä hoputa, vaan anna lapsen ajatella rauhassa.
• Älä tyrkytä omia näkemyksiäsi lapselle äläkä tuomitse häntä.
• Kerro lapselle, kun olet eri mieltä hänen kanssaan. Kun sinun on vaikea hyväksyä lapsen poikkeavaa mielipidettä, kerro se hänelle avoimesti.
• Luo ympärille kevyt ilmapiiri. Tällaisista asioista voi hyvin puhua vaikka tiskatessa.
• Älä päästä tunteitasi valloilleen. On parempi odottaa seuraavaan päivään.

Uskottavuus

Auttaminen edellyttää yhteispeliä. Lapsen tulee olla avoin tarjoamallesi avulle, mikä ei ole itsestään selvää. Tässä kehitysvaiheessa lapsi etsii itsenäisyyttä. Ongelmatilanteissa hän ei välttämättä enää käänny ensimmäiseksi vanhempiensa puoleen, joista hän nimenomaan yrittää irtautua. Lasten kriittisyys vanhempiaan kohtaan kasvaa iän myötä. Apua kannattaa tarjota mieluiten silloin, kun lapsi itse sitä pyytää.

Usein kuultu neuvo on: "Varo päihteitä, ne vaarantavat terveytesi". Tarkoitus on hyvä, keino ei. Päihteiden vaarojen korostaminen tekee niistä vain kiehtovampia lasten silmissä. Pelottelu ei toimi. Yksipuolinen ja oppikirjamainen neuvominen ei ole uskottavaa, varsinkin kun vanhemmat itse elävät toisin kuin kehottavat lasta tekemään. Lapsen on helppo kysyä : "Entäs sinä sitten?", kun vanhemmat itse käyttävät päihteitä.

Nuorten auttaminen merkitsee sitä, että autetaan heitä tekemään valintoja: valitsemaan päihteiden myönteisten (kivaa, tulee hyvä olo) ja kielteisten (epäterveellistä, riippuvuusvaara) puolien välillä. Päihteettömyyden tulisi olla yksi mahdollinen vaihtoehto. Mahdollisista haitoista kertomisella ei ole nuoriin kovinkaan suurta vaikutusta, koska ne ilmenevät vasta useiden vuosien kuluttua. Siksi alkoholin ja maksasairauksien tai tupakan ja keuhkosyövän välisistä yhteyksistä on hyödytöntä varoitella. Välittömien haittojen korostaminen on tehokkaampaa: esimerkiksi tupakoinnista tulee pahanhajuinen hengitys.

Vinkkejä

• Sanat eivät yksin riitä. Älä polta suljetuissa tiloissa (esim. autossa), kun lapsi on läsnä. Tilaa välillä alkoholittomia juomia.
• Huolehdi siitä, että kodissa on päihdevalistusmateriaalia. Pidä materiaali lasten nähtävillä.

Vastustuksen kehittäminen

Lapsen, joka haluaa elää tervettä elämää, täytyy voida vastustaa vertaisryhmän mahdollisesti luomaa painetta. Vanhemmat voivat auttaa tässä asiassa. He tietävät parhaiten, miten heidän lapsensa käyttäytyy kaveriporukan ulkopuolella. Vanhemmat voivat keskustella lapsen kanssa porukan painostuksesta ja opettaa lapselle, miten sanoa "ei". Tällöin lapsen on helpompi puolustaa omia valintojaan.

Vinkkejä

• Lapsen täytyy voida sanoa "ei" kotona. Se parantaa itseluottamusta. Voidakseen vastustaa kaveriporukan painostusta lapsella on oltava itseluottamusta.
• On tärkeää keskustella siitä, miksi lapsi sanoo "ei".
• Vertaisryhmän vastustamisesta puhutaan myös koulussa. Yritä saada selville, mitä koulussa on asiasta puhuttu.

Joissain tilanteissa kysymyksiin ei vain löydy oikeita vastauksia. Silloin kannattaa puhua toisten vanhempien kanssa; hekin saattavat olla törmänneet samoihin kysymyksiin. Lapsen päihteidenkäyttöön kohdistuvista epäilyistä on hyvä keskustella myös opettajan ja kouluterveydenhoitajan kanssa.