Moikka just sulle sinne ruudun toiselle puolelle!

Toivottavasti sun syksy on alkanut mukavissa merkeissä. Tuntuu, että tänä vuonna syksy taas tuli ihan yllättäen parissa viikossa.
Mä tykkään syksystä - se on mulle usein uusien asioiden aikaa. Samalla myös jotenkin tosi haikeaa, koska kesä on ohi ja talvi on tulossa.

Syksyllä myös monet palvelut taas alkavat pyöriä kesätauon jälkeen, esimerkiksi vertaisryhmät ja muu vertaistuki. Itsekin kävin aikoinaan juuri syksyllä oman vertaisryhmän. Eli muistutuksena kaikille, joiden elämää peliongelma koskettaa - apua on saatavilla paljon ja sitä kannattaa hakea, jos yhtään siltä tuntuu.
Olen täällä ruudun toisella puolella, jos haluat tänne purkaa ajatuksiasi. Ei muuta kuin vastailemaan tänne tai sitten aloittamaan omaa ketjua.

Aurinkoa alkavaan viikkoosi!

-Eveliina

Moikka Nottoday!

Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa. Hienoa, että olet kiinnostunut hakemaan itsellesi apua ja tukea, jolla mahdollisesti päästä eteenpäin ja käsitellä ongelmaan liittyviä vaikeita tunteita.

Peliklinikka toimii pääkaupunkiseudulla muistaakseni Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten asukkaille - sieltä on saatavilla keskusteluapua myös läheiselle. Muut paikkakunnat usein auttavat joko a-klinikan/mielenterveys- ja päihdepalveluiden kautta tai jos sinulla on työterveys, voi sitäkin kautta hakea keskusteluapua. Myös Peluuriin voi soittaa.

Itse olen hakenut apua aikoinaan Pelirajattomalta sekä työterveydestä - ensimmäinen antoi tukea nimenomaan peliongelmaan ja työterveydestä sai apua enemmän töissä jaksamiseen ja yleisellä tasolla.
Pelirajattomalla on nyt syksyllä tarjolla webinaarit pelaajien läheisille, lisäksi sieltä on saatavilla tukea vertaisryhmän, chatin, tukihenkilön, vertaispuhelun tai voimaviikonlopun muodossa.
Itse olen käynyt läheisten vertaisryhmän, hakenut apua chatista ja saanut vertaispuhelun - kaikki erilaisia tukimuotoja ja sopivat erilaisiin tilanteisiin ja toki oma elämäntilanne ja tarve vaikuttavat myös. Erityisen tärkeäksi itselleni koin läheisten vertaisryhmän - siitä sain paljon näkökulmaa, tietoa ja todellakin vertaistukea, kun ryhmä kokoontui usein ja oli melko intensiivinen. Käy tutustumassa pelirajaton.fi ja katsomassa, mitä sieltä voisi löytyä sinulle.

Kirjallisuudesta tulee ensimmäisenä mieleen Jenna Mäkelän Kun pelihimo ottaa vallan. Se on melko helppolukuinen ja helposti ymmärrettävä lyhyehkö teos toipuneen peliriippuvaisen kirjoittamana. Olen itse lukenut teoksen ja voin sitä suositella.
Toinen tietämäni toipuneen pelaajan kirjoittama kirja on Joni Siposen Irti Rahapeliriippuvuudesta - tätä kirjaa en ole itse lukenut, joten en osaa kirjasta tarkemmin sanoa.

Pelirajattoman ja Peluurin sivuilla on muistaakseni lueteltuna vielä erilaisia paikkoja, joista voi saada apua. Listasin itse lähinnä sellaisia, joista olen itse hakenut apua tai joista varmasti itse tiedän.

Tsemppiä viikkoon ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

Eveliina, pystyisitkö neuvomaan, mistä kannattaisi etsiä ihan itselle apua? En ole aikeissa erota, mutta kaipaisin paikkaa, jossa voisin puhua luottamuksellisesti tunteistani. Neuvomista, ohjailua ja kontrollia en kestä. Mutta en kestä oikein tätä yksin jäämistäkään, mitä tässä suhteessa nyt on ja minulla on vaikeuksia nähdä asioita selkeästi. Eikä minulla oikeasti ole tietoa siitä, millaista on peliriippuvuus ihmiselle itselleen ja toisaalta miten se vaikuttaa suhteeseen. Kirjallisuus, nettiluennot aiheesta yms psykoedukaatio olisi myös erinomaista jos on vinkata.

Moikka Nottoday!

On inhimillistä, että syyllistämisestä on jäänyt sinuun jälki aiemmin. Nyt se aktivoituu sitten tämän ongelman äärellä siten, että olet ankara itseäsi kohtaan.

Me ihmiset usein olemme itseämme kohtaan paljon ankarampia, kuin mitä olisimme samassa tilanteessa olevaa toista ihmistä kohtaan.
Itsemyötätuntoa voi ja kannattaa opetella. Sitä voi esimerkiksi harjoitella pohtimalla, että mitä sanoisi samassa tilanteessa olevalle ystävälle? Puhuisiko hänelle samalla tavalla kuin itselle?
Se ei ole kovin helppoa (ainakaan ei itselle ollut), mutta harjoitteleminen voi pidemmällä aikavälillä johtaa siihen, että osaa olla myös itseään kohtaan myötätuntoinen ja armollinen.

Paljon tsemppiä alkavaan viikkoon!

-Eveliina

Hyviä kysymyksiä. Luulenpa, että se huono omatunto johtuu sairaasta syyllistämisestä, jota olen kokenut muissa yhteyksissä. Olen kuullut sellaista puhetta niin paljon, että kun nyt 'käyttäydyn itsekkäästi', mulla on niistä syytöksistä vielä jälkiä sisällä. Hyvä havainto.

Moikka Nottoday!

Tosi hyvä kuulla, että olet toisessa yhteydessä käsitellyt ihmissuhdeasioitasi ja sinulla vaikuttaa olevan kuitenkin näkemys siitä, mikä sinulle itsellesi on hyväksi.

Minua ilahduttaa se, kuinka puhut itseesi keskittymisestä ja siitä, mihin voit vaikuttaa. Itselläni kesti jonkin aikaa ymmärtää, että en voi puolisoni puolesta tehdä asioita enkä vaikuttaa siihen, mitä hän tekee. Tämän myötä oivalsin, että voin keskittyä itseeni ja niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Aloin huolehtia enemmän itsestäni. Kuka muu aikuisesta ihmisestä huolehtii jos ei jokainen itse? Ei ole itsekästä huolehtia omista tarpeista ja hyvinvoinnista. Kun itsellä on oman hyvinvoinnin peruspilarit mahdollisimman hyvässä kunnossa, jaksaa paremmin tukea myös muita.

Ymmärrän hyvin myös ne ristiriitaiset tunteet ja kipuilun ns. rajojen asettamisesta. On tärkeää siksi kertoa myös läheiselle (niin kuin olet tehnytkin), että olet tarvittaessa tukena. Sen voisi sanoittaa jotenkin niin, että irtautuu peliongelmasta, ei ongelmaisesta. Että läheisesi tietää, että hän on sinulle edelleen rakas ongelmasta huolimatta.

Läheisen vaikutusmahdollisuudet pelaajaan on tosiaan rajalliset ja jos yrittää vaikuttaa asiaan, johon todellisuudessa vaikutusmahdollisuudet on tosi heikot, on se voimavarojen tuhlaamista (ainakin jos jaksaa yrittää pidemmän aikaa, siinä helposti uupuu). On läheiselle tosi tyypillistä yrittää auttaa pelaajaa kaikin tavoin, kunnes huomaa, ettei se tuota toivottua lopputulosta. Siitä oikeastaan voi alkaa rajojen asettaminen ja omaan hyvinvointiin keskittyminen.

Samaistun itsekin tuohon kupla-ajatukseesi. Meillä kävi oikeastaan niin, että olimme jossain vaiheessa sitten omissa kuplissa saman katon alla, kun aloin irtautua ongelmasta. Sekin oli haastavaa aikaa, mutta oman itseni vuoksi todella tärkeää.

Tosi hienoa, että olet saanut itsesi mieleisen tekemisen pariin ja löytänyt keinoja selvitä eteenpäin. Itsekin koin työn ja ystävien seuran ja uudet harrastukset aikoinaan oivallisina keinoina ensin ns. paeta ongelmaa ja hetken kuluttua koin kaikki tarpeelliseksi itseni kannalta. Omat askareet ja ihmissuhteet parisuhteen ulkopuolella sekä työ osoittautuivat todella merkityksellisiksi itselle. Niihin halusi antaa aikaa ja energiaa, koska etenkin ystävien seura ja harrastukset myös antoivat energiaa ja voimavaroja.
Kunhan pakeneminen ei tosiaan kestä kauaa ja edelleen tulee käsiteltyä omia tunteita ja ajatuksia.

Miten voisit helpottaa huonoa omatuntoasi? Osaatko kertoa, mistä se kumpuaa (esimerkiksi pelaajan suhtautumisesta vai jostain muusta)?
Millainen keskusteluyhteys sinulla on pelaajan kanssa, pystyttekö keskustelemaan asioista rakentavasti (esimerkiksi molempien odotuksista ja tarpeista)?

Toivon sinulle aurinkoa alkavaan viikkoon!

-Eveliina

En ole hakenut apua juuri tähän asiaan, mutta olen toisissa yhteyksissä käsitellyt paljon ihmissuhdekuvioitani. Yritän keskittyä omaan elämääni ja ilmaista toiselle, että olen varauksetta hänen tukenaan ja käytettävissään. Mutta irrottautua ongelmasta muutoin. Se vaan ei tunnu hyvältä, mutta en oikein tiedä voinko tehdä enempää. Tuntuu siltä, kuin tunnetasolla jättäisin toisen yksin, vaikka itsekin tunnen yksinäisyyttä. Siinä voi olla myös totuutta mukana: mä en oikein pysty olemaan sellaisessa kuplassa enää, että kaikki on ihan ok, vaikka ei ole tai pysty kieltämään todellisuutta. En tavallaan pysty astumaan siihen kuplaan enää ja silloinhan hän tosiaan on siellä yksin.

Kävin kuntosalilla eilen ja tänään todella pitkästä aikaa ja luulen, että se voisi olla minulle hyvä selviytymiskeino ja tapa pitää itsestä huolta. Olen myös vähän ehkä paennutkin töihin tilannetta, mutta sekään ei ole yksiselitteisesti huono asia. Tunnen myös huonoa omaatuntoa, kun omat asiat ovat suunnilleen kunnossa.

Moikka Nottoday!

Onpa ikävä kuulla sinun tunteistasi.
Ymmärrän hyvin, mitä käyt läpi ja miksi sinusta tuntuu yksinäiseltä.

Itsestä tuntui vastaavassa tilanteessa tosi epäreilulta: minun puolisoni aiheutti tämän meille, mutta hän ei tee mitään asioiden parantamiseksi. Ei saatu keskusteltua ja apua ei haettu omatoimisesti.

Minulle vastaus oli se, että hain itselleni apua ja aloin hoitamaan itseäni.

Oletko hakenut itsellesi keskusteluapua ja pystytkö puhumaan asioista muiden, kuin läheisesi kanssa? Onko sinulla elämässä mielekkäitä asioita tällä hetkellä muutoin, jotain, johon suunnata tarkkaavaisuutta?

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

-Eveliina

Kiitos vastauksesta!

Toinen asia, joka minua tässä suhteessa painaa, on yksinäisyys. Minusta tuntuu siltä, että ymmärrän hyvin toista osapuolta ja että hänessä ei ole tilaa minun huolilleni, mutta olen jäänyt hyvin yksin. Olen yksin omien asioideni kanssa. Ymmärrän kyllä, että toinen ei pysty.

Moikka Nottoday,

Kiva että olet löytänyt tänne lukemaan keskusteluja ja myös uskaltanut kirjoittaa hieman omasta tilanteestasi! Vaikkakin kiva on toki aika suhteellinen käsite tämän aihepiirin ympärillä.

Tilanteen paljastuminen on usein läheiselle iso shokki ja siksikin menee hetki siihen, että saa omia ajatuksia ja tuntemuksia koottua. Lisäksi kun peliongelma on melko huonosti tunnettu edelleen ja ihmisillä saattaa olla ongelmasta kärkkäitä näkemyksiä tietämättä ongelmasta varsinaisesti mitään, on ymmärrettävää miettiä omia toimia harkiten.

Ymmärrän hyvin syyllisyyden tunteesi tilanteesta. Itse koin syyllisyyttä siitä, miten en huomannut ongelmaa aiemmin ja mietin, olenko tehnyt jotain, miksi puolisoni pelaa. Aika pian kuitenkin keskusteluavun ja ajan kulumisen myötä tajusin, että en olisi voinut mitenkään tietää, vaikka yritinkin saada selville ongelmaa. Todennäköisesti et olisi voinut muuttaa tilannetta mitenkään, vaikka olisit ottanut asiaa puheeksi ja yrittänyt vaikuttaa pelaajaan enemmän. Ongelma on pelaajan ja hänestä on kiinni, miten hän asiaa lähtee hoitamaan ja ottamaan apua vastaan. Todella harvoin läheinen voi vaikuttaa pelaajaan syvällisemmällä tasolla.

Talous on iso osa elämää ja jos se käy vaikeaksi, se kuormittaa. Loppujen lopuksi kuitenkin elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin raha, kunhan talousasiat pysyvät toivottavasti siedettävällä tasolla. Mutta tietysti tilanne kuormittaa monella eri tavalla.

Kuten itsekin olet ymmärtänyt, on pallo ns. pelaajalla. Hänen itse on haettava itselleen apua ja haluttava muutosta. Rohkaisen kuitenkin hakemaan sinua itsellesi apua pelaajasta huolimatta. Usein ulkopuolinen apu molemmille on se paras vaihtoehto: molempien on hyvä hoitaa itseään ja kun olette päässeet jaloillenne, on tärkeää hoitaa myös keskinäistä suhdettanne.
Usein ongelman käsittely keskenään on ainakin aluksi hankalaa, kun tunneside on niin vahva; ulkopuolisen kanssa puhuminen on usein helpompaa.
Tärkeää on huolehtia myös ihan perusasioista: unesta, ruuasta ja liikkumisesta. Lisäksi on tärkeää yrittää tehdä mukavia asioita, joista saa iloa.
Toivottavasti näitä asioita elämästäsi löytyy edelleen!

Paljon tsemppiä alkavaan viikkoon ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

Hyviä kysymyksiä ja kiitos Eveliina, kun olet kirjoitellut tänne. En ole valmis (vielä?) avaamaan omaa tilannetta isommin, mutta olen yrittänyt olla läheisen tukena ja ehkä nyt tässä odotan, että milloin hän itse olisi valmis puhumaan, hakemaan apua, onko. Olen suominut itseäni siitä, että en ole ottanut asioita suoremmin puheeksi, olisiko siitä ollut hyötyä, olisinko voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja saanut hänet ajattelemaan asioita aikaisemmin. En tiedä, mutta siitä koen syyllisyyttä.

Joo, mutta mulle on tuonut lohtua, kun olen saanut lukea muiden kokemuksia ja olen oppinut siinä samalla asioita. Toivon, että jonain päivänä voitaisiin yhdessä hakea apua ja olen saanut lohtua siihenkin, että vaikka talous näyttää tällä hetkellä vaikealta, niin kaikesta voi selvitä eikä sekään niin paha juttu lopulta ole.

Mun mielestä tarvittaisiin molemmat apua: mun osaaminen, ehkä jaksaminenkaan ei yksin riitä siihen, mitä toinen osapuoli oikeasti tarvitsee ja kaipaa ja toisaalta tarvisin neuvoja ja tietoa toiselta itseltään, että miten voin oikeasti auttaa, mistä olisi hyötyä, mistä ei. Ulkopuolista apua asiasta puhumiseen, kun tämä aihe on niin latautunut.

Tervehdys kaikille!

Täällä ollaan edelleen, jos tarvitset tukea ja ajatustenvaihtoa läheisen peliriippuvuuteen liittyen.
Tukea on saatavilla tämän foorumin lisäksi paljon muualtakin.

Oma taustani on peliriippuvaisen puolisona. Käyn täällä noin kerran viikossa katsomassa, mitä tänne kuuluu, ja onko joku tullut tänne kirjoittelemaan.

Älä jää yksin asian kanssa! Meitä on paljon muitakin, ja apua on saatavilla, jos sitä haluaa vastaanottaa.

Paljon tsemppiä helmikuun jatkoon!

-Eveliina

Tervehdys kaikki,

Ja hyvää alkanutta vuotta!

Havahduin siihen, että tänään on peliriippuvuuteen liittyvä vuosipäivä omassa elämässäni. Tänä päivänä useita vuosia taakse päin sain tietää, että puolisoni on peliriippuvainen.

Edelleen tuo hetki on omassa mielessä hyvin elävänä ja välillä asiasta kertominen saattaa tuntua edelleen ihan fyysisenä ahdistuksena, painona rintakehässä. Samalla kuitenkin katson menneitä vuosia nykyään aika valoisalla mielellä; voin olla todella iloinen siitä, millainen tilanteemme on nyt ja millaisen työn olemme tehneet riippuvuuden kanssa.

Toivotan juuri sinulle valoa ja toivoa alkaneeseen vuoteen!

-Eveliina

Hei Seläheinen,

Mitä sinulle kuuluu?
Toivottavasti voit hyvin ja siellä asiat on lähteneet parempaan suuntaan edellisen kirjoituksesi jälkeen.

Kuukausi on aika lyhyt aika isoihin muutoksiin, mutta joka tapauksessa toivottavasti jotain positiivista muutosta siellä on tapahtunut ja olet pystynyt kiinnittämään enemmän huomiota omaan hyvinvointiisi. Tai ainakin se oman hyvinvoinnin ajattelu ja siihen keskittyminen jossakin kohtaa löytyisi, kun shokista on päässyt hieman yli ja käytännön asiat alkaneet jollain tavoin järjestymään.
Kirjoittelehan taas tänne jossakin vaiheessa, jos siltä tuntuu ja kaikkea hyvää jatkoon.

-Eveliina

Moikka!

Kyllä täällä viikoittain käyn katsomassa, onko uusia keskusteluja/vanhoja keskusteluja aktivoitunut.

Tosi ikävä kuulla, että puolisosi on taas retkahtanut pelaamaan. Onko hän hakenut riippuvuuteensa apua? Millaista suunnitelmaa yhteiselon suhteen olette tehneet?

Et missään tapauksessa ole tyhmä! Pelaaja tekee kaikkensa salatakseen pelaamisen ja pitääkseen kiinni siitä. Et olisi mitenkään voinut tietää, että hän taas pelaa.

Ymmärrän hyvin, että perusturvallisuuden tunne on järkkynyt ja samoin luottamus on menetetty. Nyt olisi hyvä pohtia, mitä tekoja sinä puolisoltasi tarvitset, jotta voisitte yrittää jatkaa yhteistä elämää ja saada luottamusta ja turvallisuuden tunnetta rakennettua takaisin. Samalla tavalla jatkaminen tuskin onnistuu, koska puoliso on jo ainakin kerran pettänyt luottamuksen uudestaan ja myös perheenne koti myydään pelaamisen takia.

Meillä toimi ainakin se, että sain katseluoikeudet puolison pankkitiliin. Minulle toi turvallisuuden tunnetta se, että pystyin milloin tahansa katsomaan puolison pankkitiliä ja näkemään, ettei siellä ole tapahtunut mitään erikoista. Lisäksi puolisoni hakeutui vertaisryhmään ja myöhemmin henkilökohtaiseen psykoterapiaan työterveyden kautta. Minä olin jo aiemmin hakenut itselleni apua ja sitä suosittelen lämpimästi sinullekin! Huolehdi omasta jaksamisesta, hakeudu vertaistuen piiriin ja/tai puhu esimerkiksi neuvolassa asiasta.

Luottamuksen rakentuminen vie aikaa ja vaatii etenkin pelaajalta tekoja, kuten itsensä hoitamista, puhumista ja nöyryyttä myöntää riippuvuuteensa ja vihdoin kohdata se. Tärkeää on nyt pohtia niitä konkreettisia tekoja, miten vastaavan tapahtuminen uudestaan vältettäisiin. Suojaa oma taloutesi ja mahdollisuuksien mukaan myös lasten varat. Ota aikaa itsellesi ja omille ajatuksillesi.

Tuntuu todella pahalta sinun ja lasten puolesta, miten asiat ovat menneet. Nyt toivon sinulle voimia rajojen asettamiseen ja toivon, että puolisosi haluaisi todella toipua riippuvuudesta. Se on mahdollista, mutta vaatii teiltä molemmilta kärsivällisyyttä, aikaa ja työtä.

Paljon jaksamista sinne ja ollaan kuulolla!

Lämpimin terveisin
Eveliina