Hei,


Minä nyt lähinnä kummastelen tuota miten miehellesi on edes annettu masennusdiagnoosi, sellaista kun ei voi antaa käyttävälle päihdeongelmaiselle. Lääkäreiden ei pitäisi antaa hänelle lääkitystä, koska koko diagnoosi voi olla virheellinen. Alkoholin pitkäaikainen käyttö masentaa kenet tahansa, se on hermomyrkky.

Jaksatko itse tällaista elämää? Toivon todella, että uskaltaisit hakea apua ulkopuolelta, sillä tarvitset sitä ettet pala loppuun. Sinä olet todennäköisesti aivan yhtä riippuvainen miehestäsi kuin hän on peleistä ja alkoholista. En yritä olla ilkeä, enkä kertoa mitä sinun tulisi tehdä. En voi tietää mikä on paras ratkaisu sinulle. Oletko miettinyt syitä, miksi jänistät avun hakemisesta? Mikä saa sinut pysymään suhteessa? Mitä negatiivisia asioita erossa olisi? Mitä hyviä?


Nämä on kysymyksiä, joita kannattaa kysyä itseltään. Et ole velvollinen minulle, miehellesi tai kellekään muullekaan perustelemaan päätöksiäsi, mutta itsekseen olisi hyvä pohtia näitä asioita. Hurjasti voimia, et ole yksin tai ainoa joka näiden asioiden kanssa painii vaikka joskus siltä tuntuisikin. Ei näitä juttuja tarvitse hävetä, mitä hävettävää siinä on, että on sairas? Tärkeää olisi hakea ulkopuolista apua, jotta sairautensa kanssa kykenisi elämään miellyttävää elämää tuskan ja häpeän sijaan.

Moikka lostinthislife!

Voi ei, tuntuu tosi kurjalta sinun puolesta, että mies ei ole ollut pelaamatta ja on isoja ongelmia alkoholinkin suhteen. Vaikuttaa siltä, että hän tarvitsisi paljon apua, että pääsisi eteenpäin. Hyvä kuitenkin, että ollut juomatta ja toivottavasti lääkitys alkaisi vähitellen auttamaan. Masennus voi johtaa pelaamiseen ja juomiseen ja toki juuri myös toisin päin, että pelaaminen ja juominen johtaa masennukseen, välillä on vaikea tietää mikä tällaisissa tilanteissa oli ns. ensin.
Todella hyvä kuitenkin, että saa apua.

Sinun arkesi kuulostaa todella rankalta. Hyvä, että ilmaiset tunteita ja purat asioita edes päiväkirjaan kirjoittamalla. Mitä asioita sinulla on tällä hetkellä hyvin, mistä saat iloa ja hyvinvointia elämässäsi?

Tunnistatko, mikä sinua estää ottamasta apua vastaan itsellesi? Jos kynnys työterveyteen on liian korkea, olisiko jonkin muun avun suhteen kynnys matalampi? Esimerkiksi vertaistuen hakeminen tai terveyskeskukseen yhteyden ottaminen? Peluuriin tai kriisipuhelimeen soitto?
Tilanne on ollut todella kuormittava sinulla jo hirveän pitkään, ja pelkään, että poltat itseäsi loppuun.
Toivottavasti sinulla on kuitenkin iloa ja hyvää oloa tuovia juttuja arjessasi, joista saat voimaa ja jotka auttavat jaksamaan.
Tunnistan itsekin sen yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteen, mitä kuvaat. Elämä tuntui selviytymiseltä päivästä toiseen enkä ajatellut, että kukaan ymmärtää.
Muista kuitenkin, että meitä vertaisia ja ymmärtäviä on paljon ja apua on saatavilla ❤️!

Paljon voimia sinulle ja aurinkoista kevään odotusta!

-Eveliina

Moikka Eveliina ja muutkin!

Ei ole mies pysynyt pelaamatta. Mut ei ole pelannut suuria summia, ihan joitain kymppejä. Mulla on sen avainlukulista ja tarkkailen tilin säännöllisesti.

Ja kuten arvata edellisestä saattoi, ei laitettu mun kontolle maksuja tms. Itse hoitaa ne edelleen.

Tällä hetkellä pelaamista pahempi on vakava masennus + alkoholi. Tänään ollut viikon juomatta ja saanut mm. Diapamia ja Stellaa, jotta pystyy nukkua. Sit pitäis aloittaa masennuslääkitys.

Toivon todella, et tää tilanne pysyy hänen osalta.

Ei olla juuri tehty muuta, kuin riidelty. Sanon tai teen mitä vaan, niin tuntuu, että se on väärin. Lisäksi ei pystytä puhumaan mistään. Tällä hetkellä niin pahat riidat, et ollaan oltu miltei viikko puhumatta. Mulla on niin paha olla, että itken joka päivä. Tuntuu niin yksinäiseltä ja tyhjältä olo.

Oon alkan kirjoittaa asioita päiväkirjaan, se vähän helpottaa kuormitusta.

Työterveyteen en oo vieläkään mennyt. Hirveä kynnys. Pari kertaa ollut lähellä soitto, aina jänistänyt.

Kiitos vinkeistä Eveliina ja aurinkoista kevättä! 🫶

Moikka lostinthislife,

Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa!

Ja hienoa kuulla, että siellä puoliso on pystynyt olemaan jo useamman kuukauden pelaamatta. Miten pystyt seuraamaan tuota hänen tilannetta, ettei pelejä ole? Näetkö esimerkiksi omasta verkkopankista hänen tilinsä vai miten olette asian järjestäneet?

Hyvä, että olet rajannut tilannetta niin, ettet ole ottanut hänen pankkitunnuksia omalle kontollesi. Tämä lähinnä siksi, että siitä vastuusta on oikeus kieltäytyä, vaikka mahdollisesti siitä olisi ainakin puolisollesi apua. Mutta hänen pitää voida hoitaa omat raha-asiansa, se on aikuisen vastuu. Ja tosiaan iso vastuu olisi sinulla vielä lisäksi siinä, että hoitaisit hänen raha-asiansa.

Voin hyvin samaistua tuohon väsymykseen ja uupumukseen. Tilanne kuormittaa jatkuvasti, vaikka ns. hyviä merkkejä teillä on ilmassa puolison osalta. Itselle epävarmuus kaikesta tuntui olevan pahin siedettävä. Tuntui, että piti kyseenalaistaa melkein kaikkea omassa elämässä, että pääsin jotenkin sujuiksi asian kanssa.

Tosi hyvä, että olet pystynyt kertomaan töissä tilanteesta esihenkilölle ja osalle työkavereistakin. Helpottaa varmasti se, ettei tarvitse töissä yrittää pitää kulissia yllä. Kyseessä on niin iso asia, että vaikuttaa omaan läsnäoloon ja mahdollisesti suoriutumiseenkin töissä. Ainakin omalla kohdalla kävi niin!

Olet kyllä ihmeellisesti jaksanut ilman apua tähän asti. Hae apua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä helpompi on saada niin sanotusti itseään kasaan aiemmin kuin silloin kun on jo ihan täysin loppu.

Jotain selkeyttä tuo teidän tilanne voisi kaivata, esimerkiksi yhteisiä sääntöjä tai toimintatapoja, jotka auttaisi teitä molempia ja voisit saada itsellesi vähän paremman olon. Toivottavasti puolisosi on hakenut itselleen kunnolla apua ja pysyy pelaamatta.

Tsemppiä paljon sinne ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

Moikkamoi, pitkästä aikaa taas!

Aivot sumussa eteenpäin. Väsymys on valtava. Pitkään ollut tunne, että ollaan vaan kämppäkavereita. Kesällä oli se ihana rakastamisen tunne, mut heti, kun mies mokasi (joskus elokuussa), niin tuntui, ku oltais matto vedetty jalkojen alta. Ja koska meillä yhteiset lainat, laskut ym, ni minä tottakai lainasin hänelle rahaa, että saa maksettua kriittisiä pois. Lupasi maksaa takaisin metsähakkuurahoista. No niitä ei ole vielä tullu, eikä kyl kiirekään. Selviä päiviä miehellä nyt jotain reilu 90, alle 100 kuitenkin. Et sen suhteen nostan kyllä hattua. Mies ehdotti, että hänen puhelimesta pankkisovellukset pois ja mulle raha-asiat hoidettaviksi, mut koska en muista miltei enää edes omaa nimeä, ni miten muistan hoitaa toisen laskut sun muut.

En ole vielä hakenut apua, esimiehelle olen kotitilanteen kertonut jo ja hänkin ohjeisti työterveyteen psykologille. Työkaverit, kuin toinen perhe, osalle heistäkin hieman kotitilannetta avasin.

Tää tilanne kyl mietityttää ja paljon. Vielä, kun meillä molemmilla on oikeasti tulevaisuuden suunnitelmat samat ja selvillä, mut silti tuntuu usein, että pääsisi yksin helpommalla. Pitkään olen jo jaksanut.

Huh. Mut lämmintä syksyn jatkoa kaikille! Palailen taas (puolen vuoden päästä.) 😂

Moikka Lostinthislife!

Miten siellä teillä on kesä sujunut?
Toivottavasti kaikki on edelleen sujunut hyvin ja voitte paremmin koko perhe.

Täällä kesä on sujunut hyvin, tosin aivan liian nopeasti kuten joka kesä tuntuu kuluvan.

Aurinkoista kesän jatkoa ja kaikkea hyvää!

-Eveliina

Moikka!

Hienoa kuulla, että fyysisen terveytesi suhteen asiat ovat mallillaan ja olet saanut puhtaat paperit. Yksi iso stressin aihe vähemmän!

Hyvä, että siellä muutoinkin asiat ovat hyvällä mallilla. Toki valppaana sitä tulee olemaan todennäköisesti jonkin aikaakin ja epäilee, että onko toipuminen totta ja milloin taas mennään alamäkeen. Se on inhimillistä, kun luottamus on niin perusteellisesti petetty monta kertaa. Varmaankin epävarmuudesta pääsee eroon jossain vaiheessa, kun aikaa on kulunut enemmän ja toipuminen toivottavasti edelleen jatkuu. Kun sanoihin ei enää voi luottaa ollenkaan, on läheisen teot tärkeämpiä toipumisen seuraamisessa ja luottamuksen palautumisessa.

Kuuntele itseäsi herkällä korvalla ja tee asioita, jotka ovat sinulle hyväksi. Ja jos tuntuu, että kaipaat vertaistukea tai ammattilaisen kanssa keskustelua, hae sitä matalalla kynnyksellä. Meitä samaa kokeneita on paljon ja puhuminen auttaa usein pääsemään asian käsittelyssä eteen päin.

Kaikkea hyvää teille ja aurinkoista alkavaa viikkoa!

-Eveliina

Moikka!

Täällä menossa kai päivä 20! Edelleen menee hyvin, ehkä liiankin!

Joskus kirjoitin omasta terveydestä tänne, siitä sain "puhtaat paperit", eli ei muutoksia nyt havaittavissa enää (kohdunkaulan.)

Eli liian hyvin menee, pelottaa, et kohta mennään alas ja lujaa. Mut pessimistihän ei pety, vai miten se meni.

En oo hakenut itselle apuja vielä, pari kertaa lähellä ollut. Täytyy yrittää kyllä!

Moikka lostinthislife!

Onpa mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa ja etenkin, kun uutiset ovat paranemaan päin!
Hienoa, että mies itse havahtui omaan käytökseensä ja todennäköisesti myös hyvä, että työterveydestä ei masennuslääkkeitä uusittu ilman terapian aloittamista.
Toipumisen myötä myös oma-aloitteisuutta (kuvaamaasi energiaa) alkaa vähitellen tulla lisää ja toivottavasti mies nyt on lopullisesti toipumisen tiellä. Tai niin lopullisesti, kun se tuon sairauden kanssa on mahdollista.
Toipumisen tosiaan parhaiten huomaa läheisen käytöksessä ja siinä, miten asioita alkaa hoitumaan, miten läheinen uskaltaa alkaa puhumaan asioista ja monesta muusta asiasta.
Oletko saanut itsellesi tukea ja apua? Vaikka miehesi tilanne alkaisi kääntyä parempaan, kannattaa huolehtia myös omasta jaksamisesta.
Kaikkea hyvää kesän alkuun ja pidän peukkuja, että nyt vihdoin suunta on oikea!

-Eveliina

Heippa taas!

Ei ole mies ennen ollut väkivaltainen tai aggressiivinen.

Tilanne sikäli muuttunut, kun viimeksi kirjottaessani oli pelannut ja käyttäytynyt miten käyttäytyi, niin havahtui siihen itse. Toki asiaa saattoi auttaa, kun kerroin etten ole onnellinen ja haluan olla. Vuolatin kaiken mitä mielen päällä oli.

Mies aloitti terapian uudestaan, tätä ennen yritti saada työterveydestä lääkäriä uusimaan masennuslääkkeen, kukaan ei suostunut, ennen terapian aloittamista. Ehkä hyvä näin!

Mies sai psykalta hetkeks rauhoittavia, unilääkettä ja masennuslääkkeitä, masennusläkkeet saa aloittaa, kun on ollut tietyn ajan ilman alkoholia. Nyt menossa päivä 7. Mies on, kuin se kehen rakastuinkin, alkoholi pilaa vaan kaiken. Olen yrittäny kehua ja halailla sun muuta, mitä meillä tosi harvoin ollut (sattuneesta syystä.)

Psykalla sanoivat, et kun mies alkaa saamaan itseään ruotuun, niin alkaa tulee energiaa eri tavalla. Huomaan sen jo nyt. Panostaa niin paljon enemmän meihin, kotiin, pihaan sun muuhun, kuin parin viime vuoden aikana esimerkiksi.

On myös kertonut lähiesimiehelleen ja antoi luvan kertoa pomolle. Et sikäli oon kyllä tosi ylpeä, koska tota hän vältteli viimeiseen saakka.

Ehkä tästä on suunta ylöspäin, toivon todella. Paljon on työtä edessä, mut sen riskin vielä otan. 🤍

Moikka,

Itsekin muistan lukeneeni tuon Maijan tarinan aiemmin. Toki vertaistukea on saatavilla esimerkiksi pelirajattoman kautta koulutetuilta vapaaehtoisilta, jotka haluavat vertaistukea antaa. En osaa asiasta tarkemmin mitään sanoa, paitsi että on ihan kamala tuo Maijan kokemus ja tarina.

Samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa siitä, että tilanteessa on riski siihen, että asiat pahenevat (esimerkiksi väkivaltainen käytös). Toivottavasti asiat alkavat kääntyä parempaan suuntaan.

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

-Eveliina

Lisäksi tuossa on yksi peliriippuvaisen leski keneltä voi yrittää hakea vertaistukea https://areena.yle.fi/1-50390207 +pitempi uutinen https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/0 ... ita-kertoo . Kynnys ottaa yhteyttä varmaan matalampi kun toinen on paljastanut kasvonsa.

Tuli mieleen sellainen Lostinthislife onko miehesi ennenkin ollut uhkaava, väkivaltainen tai jotenkin muuten aggressiivinen humalassa tai suuttuessaan? Jos noin on 0-toleranssi juomiseen ja pelaamiseen on ainoa oikea ratkaisu tai muuten tullee sattumaan jotain paljon pahempaa. Alkoholistista/peliriippuvaisesta eroamisella et vie lapsilta isää enemmänkin miehesi karkoittaa kaikki läheiset ympäriltään.

Mieti tarkkaan JÄRJELLÄ mitä aiot tehdä!

Moikka!

Lostinthislife, onpa kurjaa kuulla, että siellä tilanne on mennyt noin huonoon suuntaan. Tuntuu tosi pahalta sinun ja lasten puolesta!

Itselleni kirjoituksestasi välittyi ensimmäisenä turvattomuus. Jos on mennyt fyysisen väkivallan puolelle, vaikkakin mahdollisesti vahingossa, niin siitä harvoin suunta on parempaan, ainakaan jos henkilö ei itselleen hae apua.
Kuulostaa siltä, että miehesi on niin syvässä suossa, että hän ei näe ulospääsyä sieltä.
Kuten Mävaan kirjoitti, sinä et ole vastuussa toisen ihmisen valinnoista etkä siitä, jos hän itselleen jotakin tekee. Tilanne on hirmuisen hankala ja koet tietysti vastuuta hänestä etenkin, koska on lasten isä ja pitkäaikainen kumppani. Mutta miten sinä voisit pelastaa itsesi ja lapsesi tuosta tilanteesta? Voiko puolisolle ehdottaa, että hän nyt tosissaan ottaa apua vastaan ja se on viimeinen mahdollisuus? Motivaation lopettamiseen ja toipumiseen pitäisi lähteä pelaajasta itsestä, mutta niitäkin onnistumisia on, että läheisen ”uhkavaatimus” on pakottanut pelaajan valitsemaan ja motivoitumaan muutokseen.

Onko ”helpolla pääseminen” mahdollisesti oman ja lasten turvallisuuden ja onnellisuuden menettämisen arvoista? Mävaan kysyi tosi hyviä kysymyksiä, joita kannattaa pohtia. Ja nyt viimeistään hae itsellesi keskusteluapua esim peluurista, kriisipuhelimesta, työterveydestä, mistä vaan.
Noissa tilanteissa on joskus joku tehnyt jopa itse perheestä lastensuojeluilmoituksen, että perhe pääsee avun piiriin. Sekin voi olla vaihtoehto.

Toivon sinulle paljon voimia ja tsemppiä vaikeaan tilanteeseen ❤️

-Eveliina

Oon pahoillani sun puolesta ja tilanteesta johon olet joutunut. Tekstisi oli jälleen kun omasta elämästäni. Oma ex puoliso uhkaili itsemurhalla ja lopulta sitä yrittikin. Silloin tajusin itsekin olevani jumissa- ei voi erota ihmisestä joka on riippuvainen kaiken lisäksi myös minusta.
Kirjoitit, että et halua ottaa vastuuta siitä että SINÄ viet lapsilta isän. Tämä oli myös oma ajatukseni. Kunnes sitten ymmärsin, miten itsekäs se toinen ihminen onkaan, kun hän olisi ollut valmis jättämään omat lapsensa, oman perheensä, olisi jättänyt meidät tänne paskaan tarpomaan. Kaikenlisäksi jos hän olisi yrityksessään onnistunut, löytäjä olisi ollut oma lapsi, kuten oli nytkin. Millainen ihminen tekee lapselleen näin?
Ei se olisi ollut minun syyni, eikä se tule myöskään olemaan sinun syysi.

Koska tilanne puolisollasi on huono, hän on riippuvainen sinusta ja suhteestanne. uhkailu voi kuitenkin olla todellistakin, vaikka se on myös keino saada sinut pysymään suhteessa.
Niinkun sanottua, eihän hänellä ole muuta kun teidät. Mutta jos te eroatte ja hän ei enää halua elää, edes lasten vuoksi, kertoo se enemmän hänestä itsestään kuin sinusta. Se on hänen oma valinta, älä koskaan ikinä syytä itseäsi vaikka pahin kävisi.

Mieti enemmän omaa tulevaisuutta ja lasten, millainen se tulee olemaan? Voiko tilanne kotona pahentua jos jäätte? Vaikuttaako se lapsiin? Entä, uskotko että voisit itse olla enää onnellinen tuossa suhteessa? Onko toisen riippuvuudet ja sairaudet syy pilata myös oma elämä? Jokainen täälä on lopulta vastuussa omasta onnestaan ja selviytymisestään, myös puolisosi.

Voimia sulle jaksamiseen ja siihen, että teet oikeita päätöksiä, oli ne sitten mitä vaan.