Hei ”Tyttö26” ja muut!

Mitä teille kuuluu nykyään?

Aloittajan tilanne kuulostaa itselleni kovin tutulta. Niin monta kertaa olen kuullut, että ”tää on viimeinen kerta” tai ”en pelaa enää”, mutta tähän mennessä lupaukset on petetty aina viimeisen kolmen vuoden ajan.

Mies on ollut kaksi kuukautta pelaamatta, sitä ennen repsahti kolmeksi päiväksi pelaamaan. Sitä ennen oli pelaamatta 3kk.

Nyt vihdoin alan jotenkin uskoa siihen, että hän voisi toipua riippuvuudesta. Puolisoni käy vertaistukiryhmässä ja aloitti keväällä henkilökohtaisen psykoterapian.
Silti peliriippuvuus on tehnyt tuhoa suhteellemme ja ajanut meitä erilleen.

Sen tiedän, että kumpikin yksilönä tästä selviää. Tällä hetkellä puolisoni työskentelee riippuvuuteensa ja siihen johtaneiden asioiden kanssa ja minä keskityn luomaan uraa ja elämään elämääni samalla työstäen omia kipukohtiani.

-Eveliina

Moi Tyttö26..

Näin pelaajana sanon, ett teillä paljon samaa kuin omassa suhteessani on..

Viimeiset 10 vuotta menny niin ett maksan kyl laskuja ja loput tilistä peleihin, yleisesti Veikkauksen eri peleihin - niin netissä, kuin automaatioihin ja vedonlyöntiin..

Mut muuten elämän sit rahoitti avovaimo.. Ajattelin ett ku lapsi syntyy, niin pelit jää!? Olisko jääny - en tiedä..??
Mut jäin kiinni pelaamisesta, mitä en kuuleman mukaan vuosiin ollu tehny :mrgreen: ..

Sain vaihtoehdot: pelit jatkuu eri osoitteessa ku missä lapsi asuu tahi pelit loppuu ja asun samassa osoitteessa.. Ei ollut vaikea valinta!!

Nyt on yli 140 pelaamatonta päivää takana..

Säästöön saanu vajaan 200€ tuona aikana, mut avovaimolleni antanut rahaa 2000€ ja maksanu lisäks useampia asioita puoliks - niinku pitääkin..

Me puhuttiin ja minä ymmärsin :D ..
Rehellisyys päästää pitkälle molemmin puolin..

Viime kirjoituksesta on kulunut kolmisen vuotta. Aika menee hurjaa vauhtia. Voisipa se pysähtyä niinä onnellisina hetkinä ja päivinä.

Mitäpä minulle kuuluu? Olemme mieheni kanssa yhdessä edelleen. Elämä on ylä- ja alamäkiä, iloa ja surua. Menimme naimisiin ja perheenlisäystäkin tulossa. Mieheni pelaa enemmän ja vähemmän riippuen rahatilanteesta. Välillä mietin että mihin olen oikein sitoutunut...

Elämässämme on päiviä että pystymme puhumaan asioista riitelemättä. Usein kuitenkin on niin että riitelemme rahasta ja sanomme toisillemme todella ikäviä asioita. Mieheni pelaa käytännössä aina palkkansa ja minä kustannan elämisen laskuineen ym. Mieheni ei tunnu ymmärtävän että en jaksa tällaista elämää ja väsyn totaalisesti ainaiseen varpailla oloon.

En tiedä mitä auttaa. Onko todellakin viimeinen keino lopettaa suhde ja ryhtyä elämään omaa elämää? Sittenkö mieheni vasta ymmärtää mitä on menettänyt? Rahaa kertyisi säästöön hyvin kuussa kun sitä ei laittaisi veikkauksiin tai pokeriin. Mieheni ei kuitenkaan asiaa näin näe. Olemme niin kaukana toisistamme tämän asian suhteen että minulta loppuu omat keinot. Olen miettinyt jo pariterapiaa kun tuntuu että mieheni ajattelee vaan itseään eikä minua tai muita läheisiään. Vai onko vaan uskallettava ja otettava ero? :(

Niin,kaikki on kuitenkin kiinni pelaajasta itsestään. Puoliso ei voi ku odottaa ja toivoa että pelaaja tajuaa tilanteen vakavuuden ja tekee asioille jotain. Todella ikävää että moni pelaaja herää todellisuuteen liian myöhään...

Toivon sinulle paljon voimia,mitä ikinä päätätkin tehdä.

Olen hallinnoinut pankkitunnuksia. Mies on pysynyt nyt tosi hyvin pois pokeripeleistä ja olen häntä siitä kehunut.

No eilen vietin iltaa kaveriporukalla ja luotin häneen että hän pystyy hallitsemaan pelinsä. Jätin tunnukset kotiin. Tilillä 700 € ja että sovitaan että 500 takaraja. Pelaa muutaman turnauksen. Ja musta se on fine. Tullessani yhden kahden aikaan kotiin tili on tyhjä. Osa mennyt veikkauksiin osa pokeriin. Lisää pitää saada ja mitäpä muuta kuin hirveä riita, huutaminen syntyy. Yön lopputulos -1700 €. Miehen mukaan saa tehdä omilla rahoillaan mitä tykkää.

Taas kerran pudottiin luottamuksen suhteen nolla tasolle. Sinne meni työllä ansaitut säästöt.

Ryhdyn miettimään erilleen muuttamista :(

On se vaan niin ihmeellistä, kun aina netistä löytyy joku uusi sivusto millä voi pelata. Monet niistä on suljettu eikä voi tehdä uusia tilejä niihin. Miksi ihmeessä pitää kehittää uusia ja uusia? Peliriippuvaisen markkinat oikein :?

Meillä löydettiin taas uusi sivusto. Kolme päivää kesti positiivisuus ja onnistuminen. Ensimmäinen tappio ja se oli sitten menoa. Onneksi summa oli 100 €, joka meidän mittakaavassa on tappiona pieni. Ajattelen että nettipokeri ja veikkaaminen on tehty yksinkertaisesti liian helpoksi. Jos et itse tunnista ongelmaa ja aseta esim. talletusrajoja ei kukaan kontrolloi pelaamista.

Lupasin viimeksi itselleni että panostan itseeni ja niin olen yrittänyt tehdä. Enempi voisin toki satsata. Arjen touhuissa oma hyvinvointi helposti jää taka-alalle.

"Peluurin vaimo" kirjoitti mielestäni hyvin, että toiseen ei voi kuin yrittää luottaa. Valitettavasti mun luottamus on rikottu niin monta... :(

Niinpä niin...

Ei ole läheisellä helppoa elää peririippuvaisen kanssa. Jos riidellään, aiheena on rahan käyttö. Kellä muka on säästössä satoja tuhansia tosta noin vaan. Ei ikinä ole mahdollista näillä palkkatuloilla saatika sitten asunnot, auto ym. Mielestäni rahaa jäisi säästöön kyllä edes joitain satoja euroja, jos ei joka kuukausi rahaa siirry pelitilille.

Säästämistä yritetään keinoin jos toisin. Ei vaan onnistu edellä mainitusta syystä. On tehty sopimuksia joihin aina löytyy joku porsaan reikä. Yritänkö liikaa? Jos vaan annan olla enkä valita hänen rahan käytöstään. Annan periksi koska en jaksa tapella. Jospa tästä lähin huolehdin omista asioistani ja hän omistaan. Jospa ymmärtäisi että ei se raha puussa kasva.

Aikuisen ihmisen tulisi huolehtia itsestään. Näin minut on kasvatettu. En ole hänen äitinsä vaan avopuoliso ja rajansa kaikella. Hengitän syvään, rauhoitun ja annan olla.

Nyt alkaa panostus omaan hyvinvointiin!

Kannattaa varmaan antaa se viimeinen ultimatum. Näyttää että tuossa suhteessa et tule saamaan sitä mitä elämältä haluat.

Moi kaikille!

Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisikö ryhtyä kirjoittamaan omista kokemuksista peliriippuvaisen kumppanina. Tässä sitä nyt siis ollaan...

Olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa lähes koko elämäni. Mieheni on pelannut teini-iästä asti ensin kolikkopelejä ja myöhemmin pokeria ja joskus muita uhkapelejä. Kuten otsikkoni kertoo "tää on viimeinen kerta" on tuttu lause meidän elämässä. Mielessä on alkanut entistä useammin käymään kauanko jaksan vielä.. Rakastan häntä mutta eläminen palkkapäivästä toiseen vie voimat.

Perhe ja oma asunto tulevaisuuden haaveina. Toteutuuko koskaan jos jatketaan samaan malliin? Tuskin.

Olen antanut rahaa pelaamiseen. Helpommalla päässyt kun antanut periksi. Oma syy ja kadun syvästi ettei minulta ole löytynyt voimaa vastustaa. Velkaa ei onneksi ole. Ja siitä olen pitänyt kiinni.

Harmittaa minuakin kun ei pelit onnistu. Toisinaan menee hyvin, mutta kun menee huonosti menee todella huonosti. Kenen tehtävä on auttaa silloin? Olen tärkeä miehellä ja kyllä kuuntelee. Lopetuspäätös on monesti syntynyt mutta aina tulee uusi idea ja "mä voitan kyllä, ei aina voi vetää ohi..."

Millä saan tajuamaan että tämä on tässä jos asiat ei muutu?!