Kirjoittaja Väskä » 20.3.2017 21:40:39
Puolisolla on rahapeliongelma. Ja nettipeliongelma. Kaikenlaista addiktiivista käyttäytymistä. Ongelmia unirytmin kanssa. Tietenkään nämä ongelmat eivät ole yksin hänen ongelmiaan, vaan mitä suuremmassa määrin koskettavat minua, mun lapsia, puolison lapsia. En jaksa koko tarinaa vuodattaa, lyhykäisesti niin, että puolisoon ei nyt vaan voi luottaa raha-asioissa ollenkaan. Hän on hyvä hankkimaan rahaa ja osaa kyllä aina katsoa oman etunsa, mutta vielä parempi hän on menettämään rahaa ja nyt tilanne on niin, ettei omaisuutta ole lainkaan - vain iso velka.
Itseäni painaa väsymys. Niin totaalinen, että en kertakaikkiaan nyt enää jaksa - enkä halua - huolehtia muusta kuin itsestäni. Olen ehdottanut erilleen muuttoa. En vaan jaksa katsoa "ratkaisematonta ongelmaa" joka päivä. Todella tuntuu kuin olisi virtahepo olohuoneessa, ja se näkyy, se kuuluu ..ja haluan sen pois! Mun on pakko saada etäisyyttä, että voin miettiä asioita rauhassa. Puoliso ei lähde, vaikka pyydän, vaan yrittää syyllistää muo siitä, etten nyt tue häntä. Mutta kun en jaksa. Musta on jo puristettu kaikki mehut pelaamisen ja muun sekoilun myötä. Jaksan nipin napin käydä töissä ja paikkailla puolison edellisten romahdusten mulle aiheuttamia rahasotkuja, paljoa ei enää ole, mutta on syötävä villiyrttejä ja jäkälää vuoden päivät ainakin, ihan pakosta eikä trendin vuoksi, budjetti on melkoisen niukka

Nykyään meillä on täysin eri rahat, mutta jotenkin tuntuu ihan kakalta, omat tulot on todella pienet ja puolisolla isot - isosti on rahaa mennytkin ja nyt menee hänellä pari vuosikymmentä varmaan niitä maksellessa, kohtuulliset kuukausierät pelivelkojen maksuun! Ollaan kuin kämppikset, mutta huonot sellaiset, kun hän vielä kehtaa sosialisoida mun suihkusaippuat ja muut... eikä mulla oikeesti ole rahaa eikä halua minkäänlaiseen taloudelliseen tukeen hänelle. Paljoa ei jutella, nyt kun rahapelit on jäähyllä niin puoliso roikkuu pelikonsolilla. Eipä kyllä huvitakaan toisaalta. Onhan sitä juteltu, puhuttu ja purkauduttu, miksi se nyt enää jauhamalla paranee. Olen itse siinä vaiheessa tätä prosessia että alkais todella olla konkreettisten tekojen aika.
Olen ärtynyt, vihainen, masentunut ja kaikkea, mutta myös päättänyt selviytyä. Kait mä näkisin jonkinlaisen mahdollisuuden parisuhteelle, mutta ei saman katon alla, ei pitkään aikaan. Ei ennen kuin on näyttöä että puoliso hoitaa vastuunsa. Mutta kertokaahan, miten saa toisen tajuamaan, että molemmille on nyt tässä kohdin hyväksi ottaa vähän välimatkaa? Treffailla jos tulee ikävä ja jos pelaamiselta ehtii

Puolisolla on rahapeliongelma. Ja nettipeliongelma. Kaikenlaista addiktiivista käyttäytymistä. Ongelmia unirytmin kanssa. Tietenkään nämä ongelmat eivät ole yksin hänen ongelmiaan, vaan mitä suuremmassa määrin koskettavat minua, mun lapsia, puolison lapsia. En jaksa koko tarinaa vuodattaa, lyhykäisesti niin, että puolisoon ei nyt vaan voi luottaa raha-asioissa ollenkaan. Hän on hyvä hankkimaan rahaa ja osaa kyllä aina katsoa oman etunsa, mutta vielä parempi hän on menettämään rahaa ja nyt tilanne on niin, ettei omaisuutta ole lainkaan - vain iso velka.
Itseäni painaa väsymys. Niin totaalinen, että en kertakaikkiaan nyt enää jaksa - enkä halua - huolehtia muusta kuin itsestäni. Olen ehdottanut erilleen muuttoa. En vaan jaksa katsoa "ratkaisematonta ongelmaa" joka päivä. Todella tuntuu kuin olisi virtahepo olohuoneessa, ja se näkyy, se kuuluu ..ja haluan sen pois! Mun on pakko saada etäisyyttä, että voin miettiä asioita rauhassa. Puoliso ei lähde, vaikka pyydän, vaan yrittää syyllistää muo siitä, etten nyt tue häntä. Mutta kun en jaksa. Musta on jo puristettu kaikki mehut pelaamisen ja muun sekoilun myötä. Jaksan nipin napin käydä töissä ja paikkailla puolison edellisten romahdusten mulle aiheuttamia rahasotkuja, paljoa ei enää ole, mutta on syötävä villiyrttejä ja jäkälää vuoden päivät ainakin, ihan pakosta eikä trendin vuoksi, budjetti on melkoisen niukka :lol: Nykyään meillä on täysin eri rahat, mutta jotenkin tuntuu ihan kakalta, omat tulot on todella pienet ja puolisolla isot - isosti on rahaa mennytkin ja nyt menee hänellä pari vuosikymmentä varmaan niitä maksellessa, kohtuulliset kuukausierät pelivelkojen maksuun! Ollaan kuin kämppikset, mutta huonot sellaiset, kun hän vielä kehtaa sosialisoida mun suihkusaippuat ja muut... eikä mulla oikeesti ole rahaa eikä halua minkäänlaiseen taloudelliseen tukeen hänelle. Paljoa ei jutella, nyt kun rahapelit on jäähyllä niin puoliso roikkuu pelikonsolilla. Eipä kyllä huvitakaan toisaalta. Onhan sitä juteltu, puhuttu ja purkauduttu, miksi se nyt enää jauhamalla paranee. Olen itse siinä vaiheessa tätä prosessia että alkais todella olla konkreettisten tekojen aika.
Olen ärtynyt, vihainen, masentunut ja kaikkea, mutta myös päättänyt selviytyä. Kait mä näkisin jonkinlaisen mahdollisuuden parisuhteelle, mutta ei saman katon alla, ei pitkään aikaan. Ei ennen kuin on näyttöä että puoliso hoitaa vastuunsa. Mutta kertokaahan, miten saa toisen tajuamaan, että molemmille on nyt tässä kohdin hyväksi ottaa vähän välimatkaa? Treffailla jos tulee ikävä ja jos pelaamiselta ehtii :roll: :roll: