Heippa!

Tosi ikävä kuulla, että miehen pelaaminen ja ongelmat ottivat taas vallan elämästänne, vaikka uskalsit yrittää luottaa ja annoit mahdollisuuden.

Millainen tilanne sinulla on nyt?

Peliriippuvaisen kanssa eläminen on melkoista vuoristorataa.
Olen samaa mieltä siitä, että sinun elämäsi ei ole pilalla tai loppu sen vuoksi, mitä puoliso tekee ja on tehnyt.
Pitää itse miettiä, mitä elämältään haluaa ja on valmis jaksamaan.
Onko se oma raja tullut vastaan vai uskooko vielä siihen, että toinen haluaa ja voi toipua?
Oman elämän ohjaksissa täytyy yrittää pysyä koko ajan, vaikka peliriippuvuus heittelee puolelta toiselle.
Valtaa omasta elämästä ei pidä antaa riippuvuudelle eikä puolisolle; se todennäköisesti johtaa vain katkeruuteen.

Tuolloin on hyvä palata niihin asioihin, mistä itse saa iloa ja voimaa ja miettiä, millaisia asioita elämäänsä haluaa sisällyttää ja mitä ne itselle tuovat.

Voimia tulevaan viikkoon!

-Eveliina

Hei! Kyllä on ihmisiä, jotka lukevat. Luulen, että tiedät itsekin mitä kannattaa tehdä. Jos teillä on ollut aiemminkin juomis-, pettämis, uhkamis- ja peliongelmia, ja nyt näyttää siltä, että samassa liemessä olet miehesi kanssa, niin pelasta itseäsi. Onneksi olet niin viisas, ettet suostunut mihinkään yhteisiin vuokrasopumiksiin.
Sinulla on varmasti todella paska olo, pettynyt ja katkera?, mutta tämä ei ole sinun elämäsi loppu. Jos sinulla on syytä epäillä, että miehesi pettää ja valehtelee, niin yleensä se on totta. Siis hankiudu eroon siitä kaverista. Tuollaiset asiat on helpompi sanottu kun tehty, mutta sinulle oikea ratkaisu. Kerran voi antaa anteeksi ja yrittää uudestaan luoda luottamusta. Jos kyseessä olisi ns. normaali repsahdus tiellä pelittömään elämään, niin ymmärtäisin vielä, että yrittää tukea, mutta tässä tapauksessa on kyse aika paljon isommista ongelmista.

Toivotan kovasti tsemppiä sinulle. Tämän kirjoitti peliongelmainen, joka on nyt kuivilla vuoden ja 7kk.

En tiedä lukeeko kukaan näitä keskusteluja, mutta tilanne on se, että kenellekään en ole ongelmista puhunut ja tuntuu että pää leviää nyt. Josko edes kirjoittaminen helpottaisi.
Erottiin avopuolison kanssa kolmisen vuotta sitten, kun hän petti, joi, uhkasi väkivallalla, ja lopulta paljastui, että velkaa on ja paljon. En jäänyt kyselemään mihin tarkoitukseen lainaa oli otettu. Se oli viimeinen niitti lähinnä se valehtelu ja pimittäminen. Itsessään velka tuntui pieneltä murheelta.
Palasimme yhteen vuosi sitten. Mies oli lopettanut juomisen ja hakeutunut hoitokontaktiin. Hän kertoi pelanneensa rahat. Kertoi kaiken menneen ulosottoon ja lainaa olevan n. 120 000e.
Varovaisesti uskalsin aloittaa tapailun. Vuoden jälkeen muutettiin taas jostain helvetin syystä yhteen. Mihinkään yhteisiin vuokrasopimuksiin en suostunut ja tein selväksi, että minä en hänen rahasotkuihinsa sekaannu.
Nyt paljastui, että pelaaminen jatkuu taas. Epäilen miehen valehtelevan ja pettävän.
Nyt röyhkeyttäni kaivelin vaatekomeroa ja löysin piilotettuja laskuja ja velkapapereita. Ulosotossa on 270 000e.
Mitä helvetin vittua minä nyt teen?