Hmm...
Olen tuota kokonaisuutena miettinyt. Kuka auttoi ja kuinka paljon...?
Miettinyt ja pyytänyt anteeksi. Eikä minulle riittänyt pelkkä sana, anteeksi. Eihän vuosikymmeniä voi kuitata noin vain. Kirjoitin kirjan, joka kertoo kaiken matkastani raittiuteen. Kirjassa on myös avoin kirje puolisolleni. Kun puolisoni luki tuon kirjeen itki hän kaksi päivää.
Jos joku haluaa kirjan lukea voi googlata: Pelkään mutta en pakene.
Kirjan tiedot kansikuvalla löytyy myös ketjusta: Päihdelinkki, Kirjallisuus ja bloki vinkit.

Siis täältä, päiväyksellä 17.8.2020.
viewtopic.php?f=2&t=35421

En kirjoittanut mitään rikosromaania jossa leveiltäisiin ryyppäjäisillä, ne ajat eivät olleet sen arvoisia. Minulla ei myöskään ollut enää kulisseja suojaamassa, ne olivat aikoja sitten kaatuneet. Sain uuden voiman nousta elämään ja raitistumisen myötä aloin rakentamaan uutta minääni.

Voimia teille väsyneille alkoholistien läheisille.
Eipä kaikki jaksa, mutta paha siinä on sivullisen sanoa että hyvä kun jätit sen.
Joku juoppo havahtuu tuossa tilanteessa, toinen juo jos mahdollista entistä enemmän.
Miten sinun 0132 olisi käynyt, jos vaimosi olisi sinut jättänyt kun oli itselläsi pahimmat ajat?

Hyvä!
Siis se, että olet päätöksen tehnyt.

Päihteetön elämä ei hänen kohdallaan onnistunut, enkä jaksanut enää jatkaa hänen rinnallaan. Rakkaus häntä kohtaan tulee varmaan elämään ikuisesti, mutta en voi elää tai olla ihmisen kanssa, johon en voi luottaa.

Hei, Väsynyt avovaimo!

Tässä kirjoitusketjussa on osuvaa ja tarkkaa pohdintaa päihderiippuvaisen läheisen näkökulmasta. Läheinen jää todellakin varsin yksin, kaikkien päätösten tekemisen, sekä niiden toteuttamisen kanssa.

Avomiehesi on nyt aloittanut päihteettömän elämän, toki kaksi kuukautta on varsin lyhyt aika, mutta hyvä alku. Minulle tulee mieleen se, että miten sinä voit? Oletko hakenut itsellesi apua ja tukea. Kaikkea ei kenenkään tarvitse kantaa yksin, sinulla on varmasti yhtä iso kuorma kannettavana kuin avopuolisollakin, vaikkakin tyystin erilainen. Hae rohkeasti tukea, se helpottaa kummasti kun saa jutella ihmiselle, joka on täysin ulkopuolinen teidän tilanteessa.

Kiva kun tulit kertomaan, mikä teidän tilanteenne on nyt. Ja mukavaa, jos kerrot tuntemuksistasi myöhemminkin.
Leppoisaa syksyä sinulle!

Terveisin
Johanna

Päivitystä aiempaan: ajauduimme lopulta siihen, että minun oli pakko heittää avomieheni kadulle ja loppujen lopuksi hän lähti poliisin saattamana ulos ja sitten suoraan hoitoon. Nyt hän on ollut noin kaksi kuukautta ainakin osittain kuivilla; totuutta ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, mutta tiedän ainakin yhden kerran kun hän on juonut muutaman, joten luultavasti se ei ollut ainut kerta. Emme asu enää yhdessä, enkä aio asua hänen kanssaan ihan äkkiä uudestaan. Hän on nykyään rauhallisempi ja tyynempi kuin ennen, mutta tietynlainen itsekkyys varsinkin rahan käytön suhteen on säilynyt. Hän ei myöskään ole kertaakaan ottanut vastuuta mistään mitä on tehnyt juomisensa aikana ja häntä ärsyttää ajoittain se, ettei häneen luoteta, vaikka olen selittänyt useaan kertaan että luottamus palaa varmaan pikkuhiljaa, ei hetkessä. Hän on joka tapauksessa myöntänyt, että selvänä ajatus kulkee paremmin ja on parempi olla. Toki hän on vasta alussa ja kaksi kuukautta on vielä tosi lyhyt aika.

juhapetteri kirjoitti: Ongelmia ei pidä kuitenkaan loputtamasti siirtää sivuun vaan niihin on tartuttava. Nämäkin asiat alkoholisti jättää raittiin osapuolen ratkaistavaksi.

Kiitos, kirjoituksesi on kokonaisuudessaan täyttä asiaa ja nuo viimeiset lauseet kiteyttävät hyvin koko suhteenkin vinouden ja problematiikan; se roikkuu vain toisen ponnistelujen varassa ja jos siitähaluaa irti, senkin joutuu yksin tekemään.

Muutenkin haluan kiittää sinua useista hyvistä tänne kirjoittamistasi pätkistä. Osaat muotoilla sanottavasi niin kauniisti ja korrektisti. Itse usein tulen olleksi paljon kulmikkaampi, eikä se ole rakentavin tapa.

Päihderiippuvaiselle ihmiselle päihteet tuntuvat olevan niin määräävässä asemassa, että kaikki muu saa väistyä. Siksi elämä alkoholistin rinnalla ja normaalin elämän rakentaminen on käytännössä erittäin hankalaa, ellei suorastaan mahdotonta. Puoliso ja mahdollinen muu perhe joutuvat vääjäämättä joustamaan; yhä uudelleen - jatkuvasti - loputtomasti!

Toimivassa parisuhteessa lähtöokohtana pitäisi olla toisen tarpeiden ja toiveiden huomioiminen. Kun molemmat aidosti ja vilpittömästi ajattelevat toistensa parasta on lopputuloskin hyvä. Win win tilanne!

Alkoholistin puoliso on aina se, joka joutuu joustamaan ja tinkimään omista tarpeistaan. Hänen osansa on luopujan osa. Jokainen päihteiden käyttäjän rinnalla kulkeva kaiketi toivoo toisen lopettavan juomisensa ja toipuvan alkoholismistaan. Kyse on kuitenkin hyvin vakavasta sairaudesta, josta ei niin vain parannuta. Raitistuminen edellyttää erittäin vahvaa omaa motivaatiota ja jatkuvaa kamppailua päihteettömään elämään. Niin kauan kuin arki sujuu joten kuten ja puoliso erolla uhkailuistaan huolimatta on läsnä, mikään tuskin muuttuu. Alkoholistin puheet katkosta ja mahdolliseen päihdehoitoon hakeutumisesta ovat lähinnä pelkkiä sanoja, joiden tarkoituksena on rauhoitella kumppania.

Päihderiippuvaisen ihmisen puolison pitää pysähtyä vakavasti pohtimaan omaa elämäänsä ja miten haluaa käyttää jäljellä olevan elinaikansa. Alkoholisti on oman polkunsa valinnut. Aika kuluu lopulta nopeasti ja siksi on tärkeää kyetä päättämään lähteäkö vai jäädä. Mikäli rakkaus toiseen ihmiseen voittaa ja vaaka kallistuu jäämisen puolelle, on hyvin todennäköistä, että elämänmeno jatkuu saman kaltaisena loppuun asti. Usein päihteet tuhoavat vääjäämättä käyttäjänsä terveyden, sosiaaliset suhteet ja talouden. Rinnalla kulkijan on otettava huomioon miten paljon on valmis kestämään kaikkea sitä mihin kumppanin alkoholismi hänet vetää tahtomattamaan mukaansa. Omaa rakkauttaankin voi yrittää punnita; onko kyse todella rakkaudesta vai onko sittenkin kyse jostakin muusta kuten esimerkiksi epävarmuudesta, arkuudesta, kulisseista tai vain hankalan asian lykkäämisellä tuonnemmaksi.

Rakkaus toiseen ihmiseen voi muuttua läheisriippuvuudeksi. Sekin on sairaus. Läheisriippuvainen puoliso voi takertua alkoholismin sairastuttamaan kumppaniinsa eikä kykene irtautumaan hänestä, vaikka kummankin osapuolen kannalta eroaminen voisi olla ratkaisu paikalleen jämähtäneeseen tilanteeseen. Eron toteuttaminen saisi alkoholistin viimein havahtumaan tosiasoihin. Hänen olisi otettava yksin vastuu omista tekemisistään; omasta elämästään. Päihderiippuvaisen henkilön puolisollekin ero olisi uuden elämän alku. Viimein hän olisi vapaa päättämään itsenäisesti aikuisen ihmisen lailla omasta elämästään ilman pelkoa toisen ihmisen päihteiden käytöstä, valheista ja petoksesta.

Kokemuksesta tiedän, että päihteiden sävyttämiin parisuhteisiin liittyvät ongelmat eivät ole henkisesti helposti ratkaistavissa. Tunteet ovat väkevästi ja vahvasti läsnä päätöksenteossa. Ongelmia ei pidä kuitenkaan loputtamasti siirtää sivuun vaan niihin on tartuttava. Nämäkin asiat alkoholisti jättää raittiin osapuolen ratkaistavaksi.

Hei Väsynyt avovaimo!
Tilanteesi kuulostaa hyvin tutulta minulle.
Komppaan Toholoa, on sydäntä raastavaa nähdä toisen persoonan ja ajatusmaailman muuttuvan hyvin vääristyneeksi. Jäljelle jää vain suru. Lähdit sitten missä vaiheessa hyvänsä, tottakai sydän särkyy. Nyt se voisi vielä olla hieman helpompaa, kuin esim. parin vuoden päästä.

Olen paljon miettinyt, ja kokenut samoja asioita kuin sinä, ja olemmekin nyt puolisoni kanssa eroamassa alkoholin takia. On ollut hirveätä huomata tässä muutaman vuoden aikana, että kuinka ihmisen persoona muuttuu. Niin juodessaan, kuin kuivahumalankin takia selvinpäin. Mikään järkevä keskustelu ei auta yhtään mitään, koska eihän alkoholistissa itsessään ole mitään vikaa. Oma puolisoni hakeutui masennuksen takia lääkäriin, koska hän on vahvasti sitä mieltä että se aiheuttaa juomisen. Hän jätti minut kaksi viikkoa sitten juovuksissa ollessaan, mitä on myös tehnyt ennenkin, mutta itki itsensä takaisin. Omaa asuntoa on ollut etsimässä, mutta ilmeisesti vuokrasopimuksen teko jäi juomisen takia tekemättä. Yritti tässä välissä jo myös iskeä uutta naistakin, josta minulle hyvin rehvakkaasti ilmoitti. Painotti katumuksen tullessa, että jos hän minut vielä saa pitää niin ketään muuta ei halua. Jotenkin olen nyt oppinut sen, että juovaan ei vaan voi yksinkertaisesti luottaa. Joka kerta kun alkoholisti avaa suunsa, hän valehtelee. Juovalla alkaa olemaan myös hyvin harhainen mieli, olen jo itsekin joutunut paljon miettimään että mikähän onkaan totta ja mikä ei. Välillä en edes tiedä, että tajuaako hän puhuvansa minun kanssani vai esim eksänsä.
Mieti rauhassa lopullista päätöstäsi, että saat hyvän varmuuden omille teoillesi, koska alkoholistin paranemishaluihin ei kannata heti luottaa, varsinkin jos ei häntä saa itse vietyä hoitolaitoksen ulko-ovelle. Näin aion nyt myös itsekin toimia, oman ja lastenikin terveyden ja turvallisuuden takia.

Avomieheni on käyttänyt alkoholia päivittäin lähes 10 vuotta ja yhdessä ollaan oltu vähän reilu vuosi. Hän on siinä ajassa muuttunut persoonaltaan paljon, eikä enää ole se sama rento, hyväntuulinen ja rakastava mies, joka hän aiemmin oli. Hän kosi minua, kun oltiin oltu yhdessä noin vuosi ja aluksi olin onnellisempi kuin koskaan. Sitten aloin miettiä, haluanko oikeasti loppuelämän katsella päivittäistä juomista ja alamäkeä mikä siitä seuraa ja tulin siihen tulokseen, että en kyllä halua. Peruin meidän häät ja otin sormuksen pois sormesta, koska hänkin ottaa sen aina pois varsin helposti, vaikka jo sen takia että ollaan jostain eri mieltä. Häitä hän ei ole missään vaiheessa halunnut kunnolla edes suunnitella ja sen kerran kun meidän piti suunnitella niitä yhdessä, hän tuli kotiin humalassa ja alkoi loppujen lopuksi haastaa riitaa. Riidat repivätkin meidän suhdetta jatkuvasti, eikä avomies suostu myöntämään että hänen juomisensa vaikuttaisi millään tavalla meidän yhteiseen elämään tai suhteeseen. Kun hän jäi kiinni valehtelusta, hän kuittasi asian aika pian villaisella. Eikä ottanut vastuuta siitä tai ymmärrä miksi en enää luota häneen. Rakastan avomiestäni todella paljon, mutta kohta ollaan siinä tilanteessa, että joudun jättämään hänet ja jatkamaan elämääni ,koska en halua lasteni joutuvan elämään myrkyllisessä ilmapiirissä. On aivan käsittämätöntä miten ihminen ei välitä siitä saavatko muut perheenjäsenet edes ruokaa tai lapset uusia vaatteita, kunhan hän saa alkoholia. Mielestäni se asia pitää paikkansa, että alkoholisti on ulospäin ja tutuille varsin kohtelias ja auttavainen, mutta lähipiiri saa kaiken kuran niskoilleen sekä nähdä sellaisen puolen alkoholistista, mitä ei puolitutuille näytetä. Avomieheni on laittanut viestiä päihdepuolen palveluihin ja pyytänyt apua, mutta näyttää siltä että siihen se jääkin, eikä hän oikeasti aio tehdä raitistumisensa eteen mitään.