Olet täällä

Parisuhde alkoholistin kanssa

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Parisuhde alkoholistin kanssa

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja aaaaaaa » 1.12.2022 21:47:28

aloittaja toi antabus antaa semmosta lisäaikaa, mutta se ei raitista ketään! antabuksella oleminen ei ole välttämättä miehellekkään kivaa, koska se ei poista viinan himoa

harkitkaa minnesotaa tai jotain hoitoa siihen viinan himoon. sielä yritetään saada potilas vakuuttamaan itse itselleen, että haluaa raitistua. ja sielä tutustuu muihin samassa tilanteessa oleviin joiden kanssa voi jutella. vaikka sinä olet siinä, niin sinä et voi tarjota sellaista juttuseuraa kun hän kaipaa kenelle purkaa sydäntään. hän siis yrittää raitistua täysin yksin

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Vieras » 25.9.2022 09:00:11

Aloittaja kirjoitti:Ennen kuin lähden yhteistä tulevaisuutta rakentamaan, haluan että tehdään avioehto. Se ei meidän ikäluokalla ole ollut muotia naimisiin mentäessä. Pikemminkin olisi ollut epäluottamuslause. Mutta nyt kun on luottamus mennyt, ei ole mitään perustetta olla sitä tekemättä. En uskalla jatkaa tätä enää yhteisellä budjetilla. Jos homma ei ala sujua, niin ollaan kohta molemmat katuojassa.
Se on niin sääli kun toinen on selvinpäin fiksu tyyppi, ja humalassa täys idiootti ja lisäksi valehtelija. Näinhän ne kaikki.


Hieno juttu, että olet nyt napakka ja mietit omaakin kohtaloasi. Osa alkoholisteista kuitenkin tuhoutuu sairauteensa ja oma selusta on järkevää turvata. Jos lapsiakin on, on parempi, että perheestä vain se yksi uppoaa kuin että syvyyksiin menee koko perhe. Happinaamari ensin itselle, niin pystyy auttamaan muitakin paremmin.

Itse pidän vähän hassuna joidenkin ajatusta ettei sairasta saa hylätä ja lähtevän puolison syyllistämistä. Varsinkin silloin kun ihminen ei sitoudu oman sairautensa (oli se sitten mikä hyvänsä) hoitamiseen ja siitä aiheutuu terveysriski stressin ja epävarmuuden kautta muulle perheelle, lähteminen on ihan perusteltua. Tekemisissä voi sitten olla halutessaan jaksamisensa mukaan.

Avioehto on tosiaan ihan hyvä hommata. Ehkä jopa mahdollisimman pian. Mies voi olla siihen suostuvaisempi nyt kun jonkinlaista toivoa yhteiselon jatkumisesta on, kuin siinä vaiheessa, jos syöksyierre syvenee ja ero todella konkretisoituu.

Meillä ihan asiallisesta miehestä tuli eroprosessin aikana täysi piru ja hän mm. valvotti minua tahallaan ja aiheutti kaikenaista taloudellista hankaluutta jättämällä kylmästi oman osuutensa vuokrasta ja muista kuluista maksamatta, kun jouduimme asumaan vielä yhdessä ennen asuntoasioiden järjestymistä. Asiat on myöhemmin sovittu ja hän oli pahoillaan käytöksestään.. Ero voi saada ihmisestä esiin ennennäkemättömiä piirteitä.

Voimia, tilanne on varmaankin aika kuormittava!

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Aloittaja » 24.9.2022 21:25:14

Kiva, Ruusavain, kun kyselit kuulumisia :) Kun puolison palasi kotiin, oltiin viikon verran saman katon alla, ja eihän se ollut mukavaa ollenkaan. Ei tuo juonut, mutta en minä pysty. Käytiin sen viikon aikana päihdeklinikallakin juttelemassa, kun ei kahden kesken keskustelusta tule valmista. Ainakin itselle parempi, kun uskaltaa sanoa kaiken mitä on mielessä. Kahdestaan jos on, niin aina menee siihen, että pitää itse puolustella omaa käytöstään vähintään yhtä paljon kuin sen alkoholistin. No, sen viikon jälkeen se lähti minun pyynnöstä pois, ja on juonut siitä saakka. Paitsi tänään oli ainakin pitkälle iltapäivään selvinpäin, oikeasti. Illasta en tiedä.
Olen sanonut, että yhdessä ei nyt voida asua ennenkuin saa asiansa kuntoon. Miten kauan ero kestää, riippuu ihan siitä miten puoliso sitoutuu hoitoihin ja miten hyvin pitäytyy raittiina. Vielä ei olla päästy edes alkuun, koska ei oikein hyväksy ajatusta erosta. Mutta en kyllä enää toista viikkoa jatka tätä säätämistä kuka bunkkaa missä, ettei tarvitse saman katon alla olla. Yksi teinikin tuossa vielä mukana kuljetettavana. Nyt toivon, että on selvinpäin tämän päivän jatkona ensi viikolle, jolloin voitaisiin sopia miten lähdetään tätä toteuttamaan. Ennen kuin lähden yhteistä tulevaisuutta rakentamaan, haluan että tehdään avioehto. Se ei meidän ikäluokalla ole ollut muotia naimisiin mentäessä. Pikemminkin olisi ollut epäluottamuslause. Mutta nyt kun on luottamus mennyt, ei ole mitään perustetta olla sitä tekemättä. En uskalla jatkaa tätä enää yhteisellä budjetilla. Jos homma ei ala sujua, niin ollaan kohta molemmat katuojassa.
Se on niin sääli kun toinen on selvinpäin fiksu tyyppi, ja humalassa täys idiootti ja lisäksi valehtelija. Näinhän ne kaikki.

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Vieras » 23.9.2022 20:14:05

Yritin miettimällä miettiä viestini jälkeen niitä onnellisia loppuja ja muistin Mika ja Riitta Koivulan tarinan. He työskentelevät nykyään päihdehoitopuolella. Tässä yksi juttu ja googlaamalla kummankin nimellä löytyy paljon muutakin..

https://www.is.fi/terveys/art-2000007786701.html

Puoliso ei pysty juomiseen vaikuttamaan, mutta siinä vaiheessa kun/jos juova itse haluaa apua, ilmeisesti hänet pitäisi saada hoitoon heti. Hoitojaksot tietty maksavat aikalailla, eikä kaikissa kunnissa maksusitoumuksia oikein saa, joten nämä vaativat tonnitolkulla omaa rahaa..

Vuosien kierteestä toipuminen kestää kauan ja usein läheinenkin oireilee niin pahasti, että kaipaa hoitoa hänkin. Koko perhehän siinä sairastuu, vaikka puolisot eivät sitä itse heti huomaa, eivätkä halua kuulla, kun oma huomio on ollut vuosia sen juovan raitistamisessa.

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Vieras » 21.9.2022 08:57:15

Kaipa niitä onnellisiakin loppuja on.
Sellainenkin pointti, monihan sanoo, että selvänä on hyvä mies ja luulee koko elämän olevan sitä "hyvää" kunhan vain juominen jää pois. Alkoholiongelman luonne on kuitenkin se, että juomisia ja mokailuja hyvitellään olemalla hirmu kiva ja kaikesta samaa mieltä ja uurastetaan perheen eteen , kun sillä maksetaan se mokailu ja ostetaan uusi juominen mokailuineen. Se selvä mies on vain sen juovan kääntöpuoli, eikä kumpikaan näistä puolista ole yksinään olemassa.. Todellisuus on jotakin siitä väliltä tai ihan muuta.
Usein kun juova raitistuu, suhde joutuu kriisiin. Mokailut poistuu, samoin poistuu se selvä lapanen ja hyvittelyt. Itsetunto kohoaa onnistumisesta ja raitistunutkin tarkastelee elämäänsä uudella tavalla. Onko tämä sitä elämää mitä haluan elää? Puolison omaksuma rooli kontrollojana ja kaiken hoitajana saataa alkaa ärsyttää ja riitoja on enemmän ja raitistunut saataakin olla sen eropäätöksen tekijä, kun kokee ettei hänelle oikein ole tilaa uutena itsenään.

Raitistuminen on vasta alku. Juomisella on voitu peittää pahaa olo, mielenterveysongelmia, tyytymättömyyttä parisuhteeseen ja elämäntilanteeseen.. Molemmat puolisot joutuvat uuden eteen ja vaatii paljon opetella uudet roolit ja rakentaa luottamus.

Suhteeseen jäämisen päättää jokainen itse, niin sinäkin. Ehkä sen ymmärtäminen autaa elämistä siinä, ettet oikeastaan voi tehdä mitään, miehen raitistuminen ei ole sinun käsissäsi. Juovan rinnalla elää ja katsoo mitä tapahtuu voimatta vaikuttaa siihen juoka hän vai ei, raitistuuko vai ei. Jos läheinen saisi jonkun raitistumaan nalkuttamalla, huutamalla, puhumalla järkeä, uhkailemalla erolla, palkitsemalla seksillä tai muilla tavoin, ei Suomessakaan varmaan yhtään ongelmajuojaa olisi. Eiköhän heitä jokaista ole yritetty saada lopettamaan monin eri tavoin. Sellaista taikatemppua vaan ei ole olemassa.

Eikä tulevaa voi varmaksi tietää. Mies voi raitistua ja suhteenne korjaantuu, voi olla ettei mies raitistu koskaan ja huolettavanasi on alkoholidementikko, mies voi raitistua ja haluta erota, hän voi rakastua johonkunhun toiseen ja haluta erota ja raitistuu uudessa suhteessa.. Jääminen ja vaivannäkö ja tukeminen voi johtaa onnelliseen yhteiseen vanhuuteen tai sitten ei. Jos stressin takia sairastuu pahemmin, alkoholistipuolisosta ei välttämättä ole apua, eikä hän kykene ottamaan vastuuta tai hoitamaan puolisoaan ja perhettään edes tilapäisesti.

Ehkä kannattaa pitää huolta omasta terveydestään ja pyrkiä luomaan hyvät suhteet lapsiin ja ylläpitää omia harrastuksia ja ihmissuhteita, vaikka jäisikin. Uskoisin, että joillakin voi olla joiltain osin mielekäs elämä, vaikka puoliso joisikin ongelmallisesti. Siinäkään tapauksessa en itse eläisi sitkun-elämää odottaen raitistumista. Täytyisi jotenkin ajatella, että tämä on nyt se valitsemani elämä, eikä mitään sen kummempaa ole tulossakaan.

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Ruusavain » 21.9.2022 08:04:12

Totisesti myös kaipailisin niitä onnellisen lopun saaneita selviytymistarinoita, täytyyhän niitäkin olla kun osa alkoholisteista juomisensa pystyy lopettamaan.
Ainahan se ohje meille on erota, minäkin täällä vielä toistaiseksi roikun. Miehesi selvästi ongelman myöntää kun on Antabukseen myöntynyt, mutta on vielä liian heikko kiusausta vastustamaan. Onhan se kuitenkin jo edistys askel kun hän myöntää ongelman. Näihin retkahduksiin vaan täytyy meidän varautua, kyyti on todella kylmää. Valitettavasti tiedän mistä puhun.
Mikä teillä on tilanne nyt?

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Aloittaja » 8.9.2022 17:36:55

No niin, siellä sitä taas mentiin. 5 kk kesti raittius, ja juuri kun alkoi oma luottamus herätä, niin taas.... Nyt on valinnan paikka. Vielä mietin, josko hoitoa voisi tehostaa. Oikeasti psykologille kerta viikkoon plus vielä päihdeasiantuntijan luona käynnit päälle kerran kuussa. Ja Antabus. Mutta lähteneekö tuohon. Katsotaan ja keskustellaan, kun palailee kotio. Toinen vaihtoehto on, että muutetaan eri huusholleihin. Voin tukea vielä, mutta kelvanneeko tuo apu enää. Jatkan vielä kun olen viisaampi, toivottavasti pian.
Enpä ole täällä törmännyt tarinaan, joka olisi päättynyt alkoholistin raittiuteen....

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Ruusavain » 22.7.2022 07:00:37

Tsemppiä! Meillä on miehen yritykset raittiuteen kaatuneet joka ikinen kerta 3-4kk jälkeen, joku ihmeen maaginen aikaraja jonka yli ei pysty sinnittelemään. Toivottavasti miehesi pysyy aineesta erossa Antabuksen voimalla ja vaimonsa tuella. Meillä reilun puolen vuoden Antabus-kuurin aikana jo kahdesti retkahdettu eikä tämä puoliso jaksa enää olla tukemassa, miehen motivaatio rakoilee selvästi. Luulen että meidän yhteinen taival on pian taputeltu. Parempaa onnea teille!

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Aloittaja » 20.7.2022 14:50:32

Vastauksista kiitokset. Nyt on puoliso ollut 3.5 kk juomatta. Antabukset pyytää 2 kertaa viikossa. Näin mennään toistaiseksi, ja voin hyvin tämän verran tukea pyrkimyksissä. Luottamus on vielä hakusessa. Tiedossa on kaikilla osapuolilla, että sen keräämiseen menee vuosi, kaksi. Jos pidempään, niin täytyy punnita liiton järkevyyttä. En roiku puolisossa, vaan elän ihan itsenäisesti. Voi suhde silti olla monella tapaa hyvä. Ei minulla ole tarvetta alkaa petaamaan petiä toisaalle. Sitä voi miettiä sitten jos tämä ei toimi.

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Vieras » 14.7.2022 16:54:33

Mä en usko, että se antabus noin vain unohtuu. se on kyllä paskapuhetta. kyllä mies silloin unohtaisi myös unohtaneensa sen, eikä joisi. tai unohtaisi juoda.

antabus tai sen puuttuminen elimistöstä ei erityisemmin tunnu. varoaikakin on useita päiviä, ehkä viikko. juoppo alkaa ihan itse suunnitella ja pedata juomista ja jättää antabunset pois. kyseinen lääke ei vähennä juomishimoa, eli sen unohtaminen ei johda juotatukseen ja retkahtamiseen.

moiset selittelyt ovat alkoholistin pyöritystä ja selittelyä ja uhriutumista. unohdin antabuksen ja siksi join, enkä ole itse vastuussa siitä.
ihmisillä on säännöllisiä lääkityksiä (verenpainelääkkeet, insuliinit ym) ja kas kun ne harvoin edes juopolta unohtuvat. liki kaikilla on älypuhelimetkin, joiden kalenteriin voi laittaa muistutukset antabuksista.

älkää nyt menkö tuohon vedätykseen. kun ihmiselle itselleen herää vakaa halu olla raittiina, lääkkeenotto kyllä sujuu ihan itsenäisesti, samoin hakeutuminen tukiryhmiin ja muun avun pariin. ihminen siis ottaa vastuun sairautensa hoitamisesta. muu pelleily tarkoittaa lähinnä ajan ostamista.. ei olla valmiita luopumaan viinasta, mutta jollain tapaa se akkakin olisi kiva saada siinä pysymään.
alkoholisteilla usein on aika ristiriitaisia toiveita. toisaalta ajoittain halu, että vaimo vahtii antabuksen ottamisen (varsinkin mokailujen jälkeen), toisaalta se alkaa hetken päästä tuntua kyttäämiseltä, kun juotatus nostaa päätään ja juova alkaa pohtia, josko jättäisi sen poiis.

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Vieras » 12.7.2022 20:30:46

Tuttuja mietteitä, saman asian kanssa kipuilen. Kiva huomata että tällä foorumilla on joku muukin joka vielä yrittää auttaa puolisoaan pääsemään aineesta eroon. Mietin myös onko kohtuutonta vaatia mieheltä että hän huolehtii Antabuksensa itse, joo hänen pitäisi olla vastuullinen asian suhteen jos oikeasti haluaa alkoholista eroon päästä, mutta eikö sekin ole loogista että alkuun (puoli vuotta? Vuosi? Kaksi?) hän tarvitsee tukea siihen että lääkitys hoituu säännöllisesti? Kai se juomisen himo/ tapa ajan myötä joskus helpottaa kun siitä riittävän pitkään erossa pysyy ja rinnalla kulkija voi pikkuhiljaa hellittää otettaan? Kuulostaa jotenkin karulta että omillaan pitäisi heti pärjätä... onhan sekin jo edistysaskel juojalta että ylipäätään on valmis Antabusta käyttämään.
Eihän sinun tarvitse päivittäin jumittaa siellä missä miehesikin vain Antabuksen ottoa valvoaksesi, onhan se pitkävaikutteinen. Paljon varmemmalla mielellä minä olen omilla menoillani kotoa pois kun tiedän että Antabus on lähipäivinä otettu. Eihän yhden tai kahden päivän ottamatta jättäminen vielä vaikuta siihen ettei reaktiota tulisi.

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Vieraammaksi54 » 10.7.2022 13:54:27

Moi. Minun vastaus kysyjälle on että älä eroa. Ihan selkeästi olet meikäläisen oloinen ihminen. eli et selviä syyllisyyden tunteesta jos miehesi kuolee tai vahingoittuu. Hänhän on sairas. Eihän ketään jätetä sairauden takia.
Hoitomuoto vaan olisi keksittävä erilainen. Minnesota hoito, AA, tms.
Ja ota itsellesi omaa aikaa kun hän on lääkkeen ottanut. Al-anon ja muu vertaistuki on oivallinen apu.

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Vieras » 30.6.2022 18:56:20

1. lopeta se hoivaaminen ja vahtimen. alkoholiongelma ja siten vastuu sen hoitamisesta on miehellä, ei sinulla.
2. et tarvitse miehen lupaa tai edes ymmärrystä omiin menoihisi ja juttuihisi. tekeehän hänkin mitä haluaa lupia kyselemättä, miksi ihmeessä et vaan itsekin tee niin

3. perehdypäs huviksesi läheisriippuvuuteen. tällä sivullakin on tehtäväkirja "irti läheisriippuvuudesta". vaikket ongelmaa itselläsi kokisi olevankaan, ehkä saat sieltä apua miehen ongelmista irtaantumiseen ja omaan elämääsi keskittymiseen.

toista tosiaan ei voi muuttaa, juoppo yleenäs epämääräisillä vöhentämis. tai lopettamispuheillaan vaan ostaa aikaa ja puoliso jää odottelemaan aina uuden pätkän, joista salakavalasti kertyy kymmeniä vuosia. minä olen lopulta oivaltanut, että ihmisellä on oikeus juoda vaikka itsensä hengiltä, jos sen katsoo sen arvoiseksi ja niin juoppojen kuin muidenkin täytyy vaan antaa elää haluamallaan tavalla. myös sen juopossa roikkuvan ja ihmettä odottavan puolison. minä roikuin aikana ja sinä samoin roikut oman aikasi, joko eroon tai miehesi kuolemaan (tai omaan kuolemaasi) asti.

Tsemppiä ja mieti millaista elämää haluat elää. Aikaa täällä meillä kullain on kuitenkin varsin rajallinen määrä.

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Krh » 30.6.2022 16:03:57

Ei toista voi pakolla raitistaa. Juoppo roskiin ja elämä helpottaa.

Re: Parisuhde alkoholistin kanssa

Viesti Kirjoittaja Vieras156 » 25.6.2022 13:21:45

Moi miksi tyydyt hoivasihteeseen? Miksi sinun pitäisi olla pikkuäiti miehellesi ja vahdata antabus? Etkö luota että yksinkin elämässä pärjäisit ?

Ylös