Olet täällä

Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja joojoojoo » 23.5.2022 19:00:37

aikku47 kirjoitti:Hän ilmoitti että minulla on elämässä tärkeysjärjestys pielessä kun en aseta häntä kaiken edelle. Hänelle kuulemma vaimo on tärkein maailmassa.

raitistuneelle alkoholistille raittius on tärkeintä elämässä, ja menee kaiken edelle, koska ilman raittiutta ei ole mitään.

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja xyzxyz » 22.2.2022 19:13:58

aikku47 kirjoitti:Hänelle kuulemma vaimo on tärkein maailmassa

tässä kohtaa meni jo pielee. raitistuneelle se raittius on tärkein maailmassa, koska ilman sitä ei ole mitään, ei töitä ei vaimoa ei muitakaan terveitä ihmissuhteita

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja Vieras » 16.4.2017 11:00:02

Ihanaa kun täällä on ex-juoppojenkin kirjoituksia. Niistä varmaan saa apua sellaiset jotka miettii miten raitistaa toinen ihminen.
Minäkin olen ex-juoppo. Menin mukaan juopottelevaan elämään puolison mukana. Ehkä jaksaakseni sitä helvettiä joka oli muka hauskaa. Vihasin viinaa ja juoppoja. Nykyään en enää juo, koska erosin juopostani ja hain itselleni apua AA:sta. Mutta edelleen en siedä juoppoja enkä pidä kapakoista yms. Elämä on ihanaa ilman juovien örvellystä.
Pitää tulla aika kova elämän mullistus että takaisin menisin juovien lähelle.

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja charlii » 15.4.2017 19:35:17

Kerron itsestäni vähäsen. Olen mies jolla kova päihdehistoria takana. Menin naimisiin 2006 ja pikkuhiljaa alkoholi tuli kuvioihin mukaan aina vaan runsaammin ja siitä aiheutui haittaa itselle sekä tietysti parisuhteelle. Vaimo pelkäsi aina kun oli jossain reissussa mitä taas humalassa sekoilen ja kärsi pahasti minun juomisesta. Monta kertaa puhuttiin siitä kun olin selvinpäin mutta aina ratkesin. Sitten sitä aloin miettiä vakavasti juomisen lopettamista ja nyt on 6 vuotta täyttä raittiutta takana ja suhde on parempi kuin koskaan ennen. Ja enään ei edes tee mieli juoda ja meillä yhteisiä harrastuksia esim. koira ja kissat sekä vapaaehtoistyö eläinten parissa ja geokätkeilyä jne. En tiedä olenko joku poikkeus kun paljon nään avioliittoja menevän hajalle alkon/muiden päihteiden takia ja lähellä oli omakin ero. Nyt osaa arvostaa puolisoa paljon enemmän ja nauttia yhdessä elämästä.

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja jäljetön » 4.1.2010 13:06:20

Minun oli pakko kirjoittaa kun luin viestisi. Olet ollut rohkea kun olet lähtenyt menemään. Itse toivoisin samaa äidiltäni. Pitää kysyä itseltään, mikä on hyvää elämää ja miten sitä eletään..toivon sinulle kaikkea hyvää!! Hienoa jos miehesi lopettaisikin, mutta eikö myös hän voisi aloittaa uuden elämän?

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja Kultakala » 25.11.2009 09:56:27

aikku47 kirjoitti: Kun vain osaisi olla rauhallinen eikä hermostuisi.


Tätä mä ymmärrän seitsemännellä askeleella. Kun tulee nukkumaanmenoaika ja mielessä kuohuu vaan se, että haluaisin painaa tyynyn toisen naamalle, keskitynkin pyytämään että KV ottaisi sen tahtomisen pois. Itse haluan oikeasti rauhaa ja unta.

Kaksi kuukautta on hyvä alku. Siis niinku loppuelämän alku. Eikä se vielä määrää, miten se koko loppuikä pitää viettää. Raitistuminen on kriisinpaikka. Kuivilla sinnittely yhtä kriisiä koko ajan... :mrgreen:

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja aikku47 » 22.11.2009 20:37:50

Oli pakko tulla vähän päivittämään tätä ketjua. Lueskelin pitkästä aikaa tämän koko aloittamani ketjun läpi ja huomasin miten en ole kovinkaan pitkälle päässyt tuosta alun tunnelmasta. No, toki olen muuttanut erilleni, mutta samojen asioiden kanssa painin edelleen.
Mies on nyt taas ollut juomatta kohta kaksi kuukautta ja väittää taas kerran että tämä on nyt sitten se oikea raittiuden alku. Oli saanut muutama kuukausi sitten kunnon juoppohulluus kohtauksen ja se varmaan pelotti sen verran että korkki pistettiin taas kiinni.
Meillä alkaa tuo vuoden avioeron harkinta-aika olla lopuillaan ja nyt mies on tulossa huomenna tänne keskustelemaan.
Mua ahdistaa oikeastaan jo ajatuskin tilanteesta. Tiedän että hän haluaa uskoa että kyllä tämä vielä tästä onnistuu, mutta mä olen ihan eri mieltä. Hirveä kun pitää sanoa toiselle suoraan että mua ei paljon kiinnosta enää yrittää. Olen niin monta kertaa yrittänyt aina uudelleen ja tulos on ollut aina sama. Kun vain osaisi olla rauhallinen eikä hermostuisi.

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja Sevilla » 11.3.2009 10:05:18

aikku47 kirjoitti:Hän ilmoitti että minulla on elämässä tärkeysjärjestys pielessä kun en aseta häntä kaiken edelle. Hänelle kuulemma vaimo on tärkein maailmassa. Joopa joo nyt olen sitten se tärkein maailmassa kun pullo on ainakin toistaiseksi pistetty syrjään.


Ikävä todeta mutta tällaiset "vaatimukset" kuulostavat siltä, että miehesi tie juomattomuuteen ja raittiuteen on vielä erittäin pitkä. Eikös tällainen niin sanottu toisen manipuloiminen kuulu taudin kuvaan.

Keskity itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Se on parasta mitä voit itsellesi tehdä. Voimia!!!

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja aikku47 » 11.3.2009 08:02:13

Voipi olla ettei tarvitse enää pohdiskella että luottaako vai ei. Kerroin miehelle että tarvitsen aikaa rakentaa suhdetta uudelleen kaiken tapahtuneen jälkeen. Hän ilmoitti että minulla on elämässä tärkeysjärjestys pielessä kun en aseta häntä kaiken edelle. Hänelle kuulemma vaimo on tärkein maailmassa. Joopa joo nyt olen sitten se tärkein maailmassa kun pullo on ainakin toistaiseksi pistetty syrjään.
Tämän keskustelun jälkeen ei ole sitten ottanut mitään yhteyttä viikkoon. Ilmeisesti en edelleenkään osaa "tukea" häntä oikein. Siis ainakaan hänen mielestään.
Hitto, että olen kyllästynyt tähän jatkuvaan tunteitteni selittämiseen. Hän ei tule varmaan ikinä tajuamaan että minäkin olen sairastunut hänen juomisensa seurauksena. Enkä tosiaan jaksa sitä hänelle enää selitellä. Miettiköön nyt aivan rauhassa ja tehköön kerrankin omat ratkaisunsa.

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja marik » 1.3.2009 21:02:06

Kiitos informaatiosta exjuoppo! Näin sitä oppii uutta joka päivä.

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja exjuoppo » 1.3.2009 17:42:18

Nuo mainitut "ahdistuspaikat" on ihan tilastoitu. Minullekin lyötiin joskus aikoinaan A-klinikalla sellainen käyrä eteen, jossa näkyi tuo kolmen kuukauden sykli. Käytännössä se on todettu ainakin siinä hoitomestassa, jonka avulla lopulta raitistuin. Sama pätee pitkälle tuolla ryhmissäkin, eli sinne lappaa välillä innokasta porukkaa, jota häipyy ja ainakin harvenee neljännesvuoden jälkeen. Tulee niitä tokaisuja, "ettei tää oo mun juttu." Ja eikun juomaan...

Ei se tietenkään päivälleen noin mene, mutta suuntaa antavia nuo luvut ovat.

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja marik » 1.3.2009 15:06:47

"Noin kolmen kuukauden kohdalla tulee ensimmäinen todellinen koettelemus. Seuraava siinä puolen vuoden jälkeen. Sitten ne harvenevat, jos pysyy juomatta".

Tämä oli nyt erityisen kiinnostava!
Kerrohan ex-juoppo, jotain tästä jaksottamisesta. Mihin se perustuu? Ihan uutta tietoa minulle, en näköjään tiedäkään vielä kaikkea, hih! :mrgreen:

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja Piritta » 1.3.2009 13:04:37

exjuoppo kirjoitti:Raittius ja juomattomuus ovat eri asia. Juomaton kykenee olemaan ilman viinaa, jos kovasti yrittää. Raitis taas ei tarvitse viinaa enää mihinkään, koska juomisen syyt on selvitetty, eikä alitajunnassa enää ole menneisyyden peikkoja.



tää oli kiwa :D

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja exjuoppo » 1.3.2009 08:34:50

#...ollut raittiina kaksi kuukautta..#
En löisi vetoa pysyvän raittiuden puolesta edes palaneen puupennin vertaa. Noin kolmen kuulauden kohdalla tulee ensimmäinen todellinen koettelemus. Seuraava siinä puolen vuoden jälkeen. Sitten ne harvenevat, jos pysyy juomatta.

Pari kolme vuotta alkaa jo antaa toivoa raittiudesta. Raittius ja juomattomuus ovat eri asia. Juomaton kykenee olemaan ilman viinaa, jos kovasti yrittää. Raitis taas ei tarvitse viinaa enää mihinkään, koska juomisen syyt on selvitetty, eikä alitajunnassa enää ole menneisyyden peikkoja.

Molemmille on yksi yhteinen tekijä. Kaikki romahtaa käsiin, jos erehtyy ottamaan yhdenkin ryypyn.

Se, mitä aiot tehdä tuon suhteen kanssa, on eri asia, enkä siihen anna ohjeita. Ihmissuhteista ja niiden kiemuroista on sivullisen syytä pysyä kaukana.

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Viesti Kirjoittaja aikku47 » 1.3.2009 07:57:20

Palaan taas pitkästä aikaa.
Meillä tilanne on lyhykäisyydessään se että ollaan asuttu erillämme jo vuosi. Erohakemuksen laitoin eteenpäin joulukuussa kun näytti siltä ettei miehen juominen tule loppumaan. Nyt hän on hämmästyttänyt kaikki meidät läheisensä ja ollut raittiina kaksi kuukautta. Enää ei puhu kohtuukäytöstä vaan oikeasti raittiudesta. Ollaan tavattu vain pari kertaa näiden kahden kuukauden aikana, mutta hän selvästi odottaa että kaikki palaa nyt ennalleen. Olen itse aika eksyksissä ajatusteni kanssa. Toisaalta haluan uskoa häneen,mutta kaikkea tapahtunutta on niin vaikea unohtaa ja antaa anteeksi. Oma toipuminen on vielä niin alussa. Olen vasta saanut elämäni täällä uudessa kodissa järjestykseen ja tiedän ettei kahden kuukauden raittius ole vielä paljon mitään.
Toisaalta tunnen itseni roistoksi kun en osaakkaan antaa anteeksi nyt kun toinen toimii niin kuin olen toivonut.
palaako luottamus toiseen koskaan täydellisesti? Oppiiko sitä elämään ilman toisen jatkuvaa tarkkailua mahdollisen juomisen suhteen?
Voi kun osaisi katso kristallipallosta miltä tulevaisuus näyttää.

Ylös