Olet täällä

Nyt mittani tuli täyteen

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Nyt mittani tuli täyteen

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja malibu (ei kirj.) » 17.9.2010 01:21:30

Mä en myöskään allekirjoittaisi tuota kohtuukäyttöä. Mulla on useampi ystävä ketkä voisivat ottaa ehkä sen yhden bissen mutta eivät ala riskeeraamaan koska todennäköisyys lähteä käsistä on liian suuri. Eri asia jos oikeasti on niin kyllästynyt alkoholiin tai kamaan ettei tahdo ottaa, mutta useimmiten tuo kohtuukäytön yritys on tasa-painoilua jatkuvasti pystyykö ottamaan vain sen yhden vai ei...

On noita 10 vuotta raittiina olleita ketkä ovat retkahtaneet, joten kyl mun mielestä täysraittius on helpompi vaihtoehto siinä tilanteessa jos ongelma on jo sen laajuinen, että aina kun korkkaa pullon; putki jää päälle.

Riippuvuuksia on kuitenkin erilaisia. Jotkut kykenevät kohtuukäyttöön, toiset eivät. Kaiken lisäks kohtuukäyttö, mikäli oikeasti tahtoisi ottaa pohjanmaan kautta; aiheuttaa vain ahdistusta ja vitutusta, koska aikamoista kuivahuikkausta se on ellei todellakin tahdo olla ilman kännejä.

Sitäpaitsi just laitoksessa alkoholisteille ei syötetä rauhoittavia pitkään, koska on tutkittu että he jäävät helpommin koukkuun (toisen koukun jälkeen) kuin muu väestö. Tsemppiä!

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Ellis79 » 16.9.2010 22:56:20

nasaalisti-eikirj. kirjoitti:En tajua sitä, miksi eienääkertaakaan pitäisi erota miehestä, joka tavoittelee elämää ilman alkoholia?! Itse asiassa yllättävän monet lopettavat päihteiden käytön itsenäisesti, nämä henkilöt eivät vain löydy esim. a-klinen tilastoista, koska eivät hoitoon ole hakeutuneet. Määriä on mahdotonta arvioida. Joka tapauksessa se ei ole mahdotonta, itsetutkiskelua voi tehdä ilman päihdealan ammattilaisten apuakin esim. lukemalla alan itsehoito-opuksia ja olemalla rehellinen itselleen. Sitä itsetutkiskelua joutuu tekemään, vaikka hakisikin ulkopuolista apua.


Mielestäni se, että päihdeongelmainen lopettaa juomisen ei vielä ole sama asia kuin alkoholittoman elämän tavoittelu. Alku se on tietenkin! Jos mies haluaa ongelmasta eroon, niin silloin hänen pitää ensinnäkin hyväksyä se asia että hänellä on ongelma, ja haluta hoitaa asiaa tavalla tai toisella. Kirjasto on alan kirjoja hyllyt pullollaan. Itsekin toin niitä kotiin ja jätin hollille että olisiva helposti löytyneet. Jossain välissä se sitten alkoi toimia, mies luki alkoholismista :)

nasaalisti-eikirj. kirjoitti:Itse jopa kannatan itsenäistä lopettamista, koska silloin ei tule aivopestyksi sellaisiin outoihin ajatuksiin, joiden mukaan päihderiippuvuus olisi elinikäinen sairaus. Kohtuukäyttö kun on varmasti kaikille mahdollista, jos vain siihen asennoituu ja hoitaa riippuvuuden syntyyn vaikuttaneita asioita. Ihmisessä itsessään kun on sekä riippuvuuden aiheuttaja että voimavarat riippuvuuden selättämiseen. Sitähän ei voisi ottaa vaikka äkillisen selkäkivun ilmaantuessa edes Panacodia, kun siihenkin voi jäädä koukkuun. Sillä periaatteellahan ihmisiä opetetaan ajattelemaan päihdehoitoyksiköissä: olet riippuvainen loppuelämäsi ja jäät koukkuun mihin tahansa riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen. Miksi pitäisi tuollainen tuomio itselleen hankkia, kun on olemassa vaihtoehtokin?


Tässäpä on lause jota en edes halua uskoa. Olen niin täysin traumatisoitunut ja allergisoitunut tälle aiheelle, että tällä hetkellä tuntuu että mua ei mikään määrä terapiaa saa uskomaan sitä, että mies + olut = kohtuukäyttöä. Hän on jemmannut viinapulloja pitkin taloa kuin pikku orava, nyt viimeinen yllätys oli se kun löytyi 1400 euron Visalasku, joka koostuu pääosin kuukausien aikana kertyneistä 20 euron maksuista Alkoon.

Miksi, MIKSI mun miehen tulisi edes kyetä kohtuukäyttöön? Ei kertakaikkiaan miksikään. Terveyskin on luultavasti siinä kunnossa, että eiköhän hänen kohdaltaa kaikki ne "terveyttä edistävät viinien flavonoidit" ole moneen kertaan nautittu.

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja nasaalisti-eikirj. » 16.9.2010 22:34:55

Ei psykiatrit ihmisiä terapioi, he tekevät diagnooseja ja kirjoittavat lääkkeitä ja hoitosuosituksia. Psykologi, psykoterapeutti tai asiansa osaava psykiatrinen sairaanhoitajakin voi ihan hyvin auttaa vanhojen käsittelemättömien asioiden käsittelyssä. Oli millainen ammattilainen tahansa, täytyy pääduuni tehdä itse.

En tajua sitä, miksi eienääkertaakaan pitäisi erota miehestä, joka tavoittelee elämää ilman alkoholia?! Itse asiassa yllättävän monet lopettavat päihteiden käytön itsenäisesti, nämä henkilöt eivät vain löydy esim. a-klinen tilastoista, koska eivät hoitoon ole hakeutuneet. Määriä on mahdotonta arvioida. Joka tapauksessa se ei ole mahdotonta, itsetutkiskelua voi tehdä ilman päihdealan ammattilaisten apuakin esim. lukemalla alan itsehoito-opuksia ja olemalla rehellinen itselleen. Sitä itsetutkiskelua joutuu tekemään, vaikka hakisikin ulkopuolista apua.

Itse jopa kannatan itsenäistä lopettamista, koska silloin ei tule aivopestyksi sellaisiin outoihin ajatuksiin, joiden mukaan päihderiippuvuus olisi elinikäinen sairaus. Kohtuukäyttö kun on varmasti kaikille mahdollista, jos vain siihen asennoituu ja hoitaa riippuvuuden syntyyn vaikuttaneita asioita. Ihmisessä itsessään kun on sekä riippuvuuden aiheuttaja että voimavarat riippuvuuden selättämiseen. Sitähän ei voisi ottaa vaikka äkillisen selkäkivun ilmaantuessa edes Panacodia, kun siihenkin voi jäädä koukkuun. Sillä periaatteellahan ihmisiä opetetaan ajattelemaan päihdehoitoyksiköissä: olet riippuvainen loppuelämäsi ja jäät koukkuun mihin tahansa riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen. Miksi pitäisi tuollainen tuomio itselleen hankkia, kun on olemassa vaihtoehtokin?

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Ellis79 » 16.9.2010 22:19:02

Moi!

Mukavaa että valoa on alkanut perhe-elämään tulvia. Kaikkihan meistä kaipaa niitä yviä aikoja, eikä todellakaan sitä juopottelukakkaa.

Kukapa tietää, ehkä asia on tällä hoidettu. Haluaisin olla optimisti, mutta se on vaikeaa. Itsekin olen koko ajan ajatellut, että minun ihana mieheni on jotenkin sillätavalla erikoinen, että saa homman hanskaan ennen kuin kaikki hajoaa. Hän oli välillä 4 kuukautta juomatta (kuivilla), mutta jatkoi sitten entiseen malliin. Tällä hetkellä en voi kuin todeta että onni on ollut varmaan se että hän on jo 3,5 vuotta ensimmäisen piilopullon löytymisen jälkeen hakeutunut hoitoon ja myöntänyt ongelmansa.

Sinun kohdallasihan voi olla toisin, ehkä miehesi onkin "vain" suurkuluttaja ja voi elämäntapamuutoksella luopua tai reilusti vähentää alkoholinkäyttöä.

Mikäli tunnet piston ja sydämessäsi tiedät ettei niin ole, siis tiedät että hän on alkoholisti, niin sitten suosittelen että hänen, sinun ja perheesi vuoksi alat ottamaan selvää sairaudesta nimeltä alkoholismi nyt kun sinulla on siihen mahdollisuudet ja voimia.

Alkoholistit täällä palstalal itse näin sanovat: vain aniharva alkoholisti voi lopettaa yksin. Suurin osa tarvitsee toisten tukea tai hoitoa. Psykologi tuskin lapsuuden traumoja pystyy korjaamaan, siihen tarvitaan varmaan psykiatri tai psykoterapeutti. Joka tapauksessa tuollaisten asioiden rinnalla tulisi hoitaa myös alkoholismia, ettei käy niin että kun tietyt tunteet nousee taas pintaan niin lääke niihin löytyy pullosta. Kun vanhat konstit on niin tuttuja ja helppoja!

Joka tapauksessa: nauti näistä raittiista päivistä! Me kaikki pidetään peukkuja pystyssä ja toivotaan parasta!

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Eienääkertaakaan » 16.9.2010 21:36:18

Edelleen meillä menee täällä hyvin. Ja ei minulla ole mitään tarvetta tästä nyt varmuuden vuoksi lähteä pois, kuten edellinen kehoitti tekemään.

Jos ei ihmisille anneta mahdollisuutta muuttua, niin ei kukaan pääse eteen päin. Itselläni ei ainakaan ole varaa ketään etukäteen alkaa tuomitsemaan virheistä, jotka saattaa joku joskus tehdä.

Keskinäinen parisuhteemme on muuttunut, kun itse en koko ajan ole pinna kireällä ja toisella ei jatkuvasti ole paha olo.
Edelleen mies sanoo, ettei edes tee mieli, kun kerran päätti, ettei juo. Kyllä niitä mielitekojakin varmasti eteen tulee ja se juomattomuus varmasti tulee vielä moneen kertaan mietityttämään, mutta mitä pidempi aika tässä eteen päin mennään, niin kaikki on aina plussaa. Nyt on siis yli kuukauden ollut selvänä ja on ollut jos jonkin laista juhlaa ym. silti perhe on ehjä ja tulevaisuus näyttää valoisalta.

Haluan jatkaa tätä tarinaani täällä vain sen takia, että toivon olevani se onnistumistarina, joka voi kannustaa muitakin. Pitää tiedostaa ne omat ja toisen rajat, olla rehellinen itselle ja toiselle.

Onnea kaikille muillekin.

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Pliiiiiis! » 12.9.2010 14:18:13

Ei se muutu, se voi olla vähän aikaa juomatta ja sitte juo taas, onhan tää nähty ja kuultu! Mutta ole kiltti ja lähde, nyt, heti!

Teidän suhteeseen on nyt kutsuttu väkivalta viinan lisäksi. Kun se taas juo, yks päivä sä suutut ja lyöt tai vaikka uhkaat lyömisellä... ja sitte yks päivä se lyö takasi, purkaa sen oman päänsä vihan (omat ongelmansa) suhun...

Rakasta hyvä nainen itseäs ja jos et itseäs osaa vielä rakastaa, ni lapsias ja lähde!

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Ellis79 » 23.8.2010 22:18:07

Onnea matkaan! Langanpää on toivottavasti käsissä.

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja ninez » 23.8.2010 14:11:57

Mukava kuulla auringonpilkahduksista elämässäsi! Toivotan onnea matkaan.

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Eienääkertaakaan » 23.8.2010 08:25:38

Takana kahden viikon kesäloma ja selvänä! Elämä hymyilee, toivottavasti loppuelämän.
Ensimmäistä kertaa mies puhuu tuntemuksistaan ja on kertonut läheisilleen lopettaneensa. Viikonloppuna totesi muutamaan kertaan, kuinka kiva on, kun ei ole krapulaa. Muutenkin on mies hyvällä tuulella ja touhuaa perheen kanssa ihan eri tavalla. Huumorintajukin on taas herännyt.

Vielä kun saan tuon ihmisen taisteltua sinne psykologin juttusille puhumaan lapsuudentraumoistaan ym. niin ollaan jo hyvin voiton puolella. En sen asian kanssa nyt kiirehdi, vaan annan tämän raitistumisen tulla pysyväksi olotilaksi, sillä se luurankojen kaapista kaivaminen voi herättää sellaista ahdistusta, että mihelle tulee mieli juoda. Ulos ne luurangot on silti saatava, sillä ne nostavat sieltä päätään kumminkin.

Itsekin lupasin olla miehen nähden raittiina, vaikkei minun mihinkään raivoraittiuteen ole tarvis ryhtyäkään. Lopetin myös tupakoinnin tässä samassa hätäkässä. Päätöksestä se on molemmilla kiinni ja hyvällä tiellä olemme. Eikä kummallakaan ole vara lipsua.

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Lumilintu » 16.8.2010 23:13:30

Ellis79 kirjoitti:
En tahdo olla ilkeä, mutta pelkään pahoin että suurin osa meistä alkoholiriippuvaisten puolisoista on vannonut ettei hyväksy enää yhtään retkahdusta. Ja sitten pyörtänyt päätöksensä, juurikin noista syistä mitä itse luettelit (yhteinen talo, lapset, vaikea lähteä, välittää vielä jne).



Ero, kymmenien vuosien yhteinen historia, lapset, omaisuus... kaikki ne, kerralla "ulos" ikkunasta? Enpä usko että onnistuu, tai että olisi joskus onnistunut keneltäkään kertaakaan.
Tälläkin palstalla on lukemattomia tarinoita missä puoliso on ollut ratkeamispisteessä, mutta pienten mutkien jälkeen on vaan jatkettu, vielä tämä kerta..
Asiaa tietämättömän/kokemattoman on ehkä vaikeampi "ymmärtää" tälläistä sahaamista, mutta eipä asia ole sen erilaisempi kuin mikään muukaan elämän muutos. Kaikkeen menee oma aikanasa ja uuteen tottuminen, vanhoista kaavoista irtautuminen on suuri muutos.
Monet puolisot ovat katsoneet jutun loppuun ja ainakin itse olen sitä mieltä että parempi onkin katsoa kuin katua.

Jo pelkästään se, että kirjoittaa tänne, kertoo tunteistaan siitä miten on loppu tilanteeseensa, on sitä irtautumista. Joillakin se kestää kauemmin, toisilla vähemmän, mutta kerrasta poikki se ei ole, eikä tule olemaan.

Omakaan ero ei ollut helppo, olkoonkin että ei johtunut rentusta miehestä ja eniten samaistunkin näihin elämäntarinoihin oman alkoholismini kautta.
Enpä minäkään lopettanut kerralla, kyllä se piti pariin otteeseen ikään kuin varmistaa että olenko nyt ihan oikeasti luopumasta alkoholista loppuelämäkseni.
En ollut, enkä luopunut mistään.
Aloitin ihan uuden elämän, ilman alkoholia.
Paremman, normaalin elämän, normaaline ongelmineen ja huolineen.
Muutos elämässä ei tuo ikuista onnea, mikään muutos, mutta arkielämnä paineet on helpompi kestää kun saa turhat ja tarpeettomat ongelmat pois elämästään.
Kuten alkoholin.
Tai sitä liikaa, väärissä tilanteissa ja koko ajan käyttävän rentun :wink:

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Ellis79 » 16.8.2010 13:47:41

Eienääkertaakaan kirjoitti: Yhtäkään lipsahdusta pidemmälle en tätä juttua katso. Niin kauan kuin on selvä, voin yrittää.
Kiitos kaikista asiallisista kannustuksista! Kyllä tämä juttu on nyt muutoksen edessä, paluuta ei enää ole. Ja jatkossa meinaan tässä suhteessa elää enemmän itselleni ja korjata asioita muutenkin. Jos ei tälle muutoksen tielle mies lähde, niin sitten jää kelkasta.


Moi!

Ota härkää sarvista kiinni tiukasti, koska sillä tapaa olemaan kyyti josta ote helposti irtoaa.

En tahdo olla ilkeä, mutta pelkään pahoin että suurin osa meistä alkoholiriippuvaisten puolisoista on vannonut ettei hyväksy enää yhtään retkahdusta. Ja sitten pyörtänyt päätöksensä, juurikin noista syistä mitä itse luettelit (yhteinen talo, lapset, vaikea lähteä, välittää vielä jne).

Itse en ole tähän pystynyt, mutta jos sinä pystyt niin se saattaa edesauttaa asiaa suuresti: pidät pääsi. Et hyväksy hoitoon hakeutumisesta lipsumista, retkahduksia tms. Asumus ero, pankista maksuaikaa tai muuten asiat järjestykseen. Mutta helppoa se ei ole. Silti tämä kova tie voi olla lyhyempi kuin se pitkä kärsimyksen tie, joka siiman antamisesta seuraa.

Pidä päääsi. Ja näytä meille muille ;)

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Vieras » 11.8.2010 12:29:49

Hei!
Olette vakavan tilanteen edessä. Muutos on todella tarpeen.
Sinun hermojesi pettäminen ja siitä syntynyt riita on minullekin tuttu tilanne. Muistan kerran, kun ex-mieheni piti kesälomalla hoitaa lapsia, koska minä olin töissä ja perhepäivähoitaja lomalla. Miehellä kuitenkin viinahammasta pakotti ja illalla piti juoda itsensä känniin. Minulla pinna kiristyi, huolestuin ja hermostuin, miten tuollaiselle miehelle jätän huomenna hoidettavaksi kaksi pientä lasta. Kun mies sitten sanoi minulle jonkun poikkipuolisen sanan, suutuin silmittömästi ja kävin hänen kurkkuunsa kiinni. Siitä mies hermostui ja löi minua tuolilla. Katselemassa olivat 2v ja 5v. lapset. Minä pakenin naapuriin.
Silloin en vielä tiennyt, että miehen juomahimo oli riippuvuutta, alkoholismia. Pidin häntä syypäänä tapahtumiin, hulluna. Itse tunsin olevani uhri.
Nykyisin ymmärrän paremmin. Kumpi tuossa tilanteessa oli järjettömämpi: juovuksissa oleva mies vai itsensä fiksuksi luuleva selvä nainen? Anteeksi, että esitän asian näin karkeasti, mutta niinhän se todellisuudessa on. Annoin tilanteen käydä hermoilleni niin paljon, että aiheutin karmean riidan, jota viattomat lapset joutuivat katsomaan.
Onneksi sain myöhemmin tietää Al-Anon-ryhmistä, jotka on tarkoitettu alkoholistien läheisille. Siellä aloin ymmärtää alkoholismisairautta. Kun riippuvuus on syntynyt, alkoholisti ei voi enää päättää juomisestaan. Viina vie. Hän juo sopivina ja sopimattomina hetkinä. Se on läheisille aivan karmeaa. Silti puoliso ei voi sille mitään. Ainoa keino on ottaa selvää, miten voi hoitaa oman elämänsä niin, että vauriot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi itselle ja lapsille.
Kannattaa ottaa selvää alkoholismista ja siitä, miten se vaikuttaa läheisiin. Alkoholistia et voi muuttaa, mutta itsellesi voit hakea apua. Esimerkiksi Al-Anon-ryhmistä saat vertaistukea.
Toivoa on.

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja paarma » 10.8.2010 18:14:47

[quote="Eienääkertaakaan"Yhtäkään lipsahdusta pidemmälle en tätä juttua katso. Niin kauan kuin on selvä, voin yrittää.
Kiitos kaikista asiallisista kannustuksista! Kyllä tämä juttu on nyt muutoksen edessä, paluuta ei enää ole. Ja jatkossa meinaan tässä suhteessa elää enemmän itselleni ja korjata asioita muutenkin. Jos ei tälle muutoksen tielle mies lähde, niin sitten jää kelkasta.
[/quote]
Sillä edellytyksellä, että et pyörrä tuota päätöstäsi.
Jos et pysy päätöksessäsi, mies ei tule koskaan lopettamaan juomistaan.

paarma, raitistunut alkoholisti.

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja Eienääkertaakaan » 10.8.2010 13:40:45

Mies pelästyi itsekin siinä määrin, että totesi juomisen olevan pakkolopun edessä. Kirjoitin yöllä kirjeen ja ilmeisesti sen aika viisaasti sain muotoiltua, kun mies tuntui itsekin ymmärtäneen muutaman asian. Aina aiemmin on puhunut vähentämisestä, ei koskaan ole myöntänyt, että ainoastaan totaaliloppu on mahdollista. Ainoa mikä antaa mulle uskoa, on se, että on aiemminkin ollut pitkiä pätkiä juomatta ja sellaisia varsinaisia putkia ei ole ollut ikinä. Meinaan vielä pakottaa hakemaan apua, sillä olisi tuolla päässä paljon muutakin taakkaa lapsuudesta purettavaksi. Luulen, että se on yksi tervehtymisen edellytys. Sanoin, että sormuksia en sormeeni takaisin laita ennen kuin on ekan kerran jossain juttelemassa käynyt. Yhtäkään lipsahdusta pidemmälle en tätä juttua katso. Niin kauan kuin on selvä, voin yrittää.
Kiitos kaikista asiallisista kannustuksista! Kyllä tämä juttu on nyt muutoksen edessä, paluuta ei enää ole. Ja jatkossa meinaan tässä suhteessa elää enemmän itselleni ja korjata asioita muutenkin. Jos ei tälle muutoksen tielle mies lähde, niin sitten jää kelkasta.

Re: Nyt mittani tuli täyteen

Viesti Kirjoittaja ninez(ei kirj) » 10.8.2010 10:57:38

Pärinä-Perttu kirjoitti:
ninez kirjoitti:. Huomasin kauhukseni että tunnen samankaltaista vihaa kuin sinäkin, on tullut sellainen olo että "tapan tuon känniläisen". Se pysäytti!


Kenestäkään ei tule opettelemalla tai muuten tappajaa, pitää olla SYNTYJÄÄN jo tappaja.. Sinulla ja tuolla toisella on piilevä Tappajageeni! Olette Natural Born Killers! *ojentaa liivit*


Mitkä liivit?

Korvatulpat olis enemmän tarpeen.

Ylös