Olet täällä

Niin väsyny...

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Niin väsyny...

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Burre » 4.7.2018 12:57:35

Hei kaikille!

Niin aika vaan vierähtää ja kohta nelisen vuotta asunu yksin. Siitä on todella pitkä aika, kun viimeksi olen tänne mitään kirjoittanut tai edes käyny lukemassa tekstejä. Nyt vaan jokin sai aikaan sen, että palasin näihin kirjotuksiin. On ollut todella helpottavaa huomata miten oma elämä on muuttunut, miten itse olen muuttunu ja samalla tajunnu oman NIIN virheellisen/kieron tavan aikoinaan toimia ja ajatella. Edelleen toisten tekemien lupausten pitämättömyys tai muuttuminen on mulle iso pettymys, mutta pystyn sellaiset asiat paremmin nykyään jo käsittelemään. Täytyy myöntää, ettei kaduta pätkääkään, että sain lopulta tehtyä eropäätöksen. Voi sanoo, että alkuvaiheen kipuilutkin on jo ohi. Edelleen ollaan satunnaisesti yhteyksissä , mutta hyvin harvoin - välit on pysyny kyllä hyvänä.

Voin vaan tsempata teitä muita, jotka pohtii oman elämän tilannetta - Pitää kuunnella enemmän omaa itseensä eikä ajatella asioita juovan kautta. Opettele nauttimaan itsellesi hyvää tekevistä asioista vaikka päättäisitkin elää juovan ihmisen rinnalla. Älä unohda itseäsi, koska et ole toisesta vastuussa <3

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Mussukka » 4.2.2015 21:27:23

Hei! Pitää ny eka testata et lähteekö tämä viesti edes, kun on ollu vähä vaikeuksia..

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Näinkö? » 4.2.2015 12:51:58

Onnea uuteen kotiin! Muista nyt ettet ole vastuussa exästäsi ja hänen juomisesta. Teillä ei ole lapsia, sinulla ei pakkoa olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Voi tuntua, että pitää auttaa, mutta paljonko kaikki se apu teidän yhteisten vuosien aikana auttoi?

Minä aloin voimaan hyvin kun lopullisesti tajusien etten ole vastuussa toisesta, joi tai ei, oma päätöksensä, oma elämänsä. Mun vastuu on omasta elämästäni. Voin jatkaa pään iskemistä seinään tai yrittää opetella itselleni armollisemman tavan elää. Niinpä lopetin yhteydenpidon kokonaan, Ja ainakin mulla kannatti, aloin nähdä kuinka sairas itse olin ollut suhteessa. Ja aloin tekemään itselle hyviä ja voimaatuovia asioita. Nyt olen iloinen ja onnellinen - en aina, mutta se jatkuva pelko ja ahdistus on hävinnyt. Joskus häivähtää kun sovitut asiat muuttuu, tulee hetkeksi hirmu paha olo. Sitten tajuan, tää on sitä historiaa kun ennen aina muutos sovitusta tarkoitti ryyppyputkea. Nyt se tarkottaakin jotain ihan tavallista, juna on oikeasti myöhässä, tulee joku muu viaton muutos. Hitto, että on mukavaa kun voi uskoa ja luottaa läheisten sanaan ja saada itsekin välillä huolenpitoa eikä vaan huolehtia koko ajan toisesta. :D

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Burre » 31.1.2015 23:30:59

Aika aikaansa kutakin, Jari Sillanpään sinä ansaitset kultaa-biisi kertoo lähes kaiken tähän astisesti tapahtuneen, paitsi, että uutta ei oo!

Eli muutaman kuukauden ajan ollaan nyt oltu eri osoiteissa ja en voi muuta sanoa, kuin että täysin oikea päätös. Vaikka eipä tämä helppoa ole ollut, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Kuitenkin uskon, että erilleen muutto/ero on ollut mulle helpompaa kuin avokille kaikesta päätellen. Avokki kun on jatkanu juomisharrastustaan hyvinkin aktiivisesti. Kaikkein raskainta tässä on koettaa takoo omaan päähän se, että se on ite vastuussa siitä mitä se tekee, enkä voi olla joka käänteessä "auttamassa/pelastamassa" sitä. Tekis vaan mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa yhteydenpito täysin. Oon kyllästyny murehtiin mahdollisia skenaarioita mitä on voinu sattua tai mitä voi sattua sillä elämäntavalla.

Tahtoisin niin kovin tukee ja auttaa, mutta mutta... tiedän etten sais niin toimia. Turhauttaa. Viimeks tänään soitti ja itki kun ei pysty lopettaan juomista ja kuinka rappiolla on. Toisessa lauseessa kuitenkin samalla miettii (sanoo ääneen), että lähtiskö baariin takasi istuun. Eikö tää lopu koskaan?!?!?!?! :roll:

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja aijaa » 18.7.2014 16:16:17

Mies ollut juomatta vuoden, enkä ole koskaan kiittänyt siitä, että on ollut juomatta:D

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja pyykkipoika » 15.7.2014 12:55:00

juomiseen löytyy aina jokin todella hyvä "syy", joka on muu kuin se, että sairastaa alkoholismia.

8 päivää juomatta ei tarkoita, että ihminen olisi ollut raitis 8 päivää, ei todellakaan. Ja jos ihan omin avuin yrittää "raitistua", niin on häviävän pienet mahdollisuudet onnistua.

Niin kauan, kuin pystyy elämään ajatuksella "en mä koskaan kokonaan alkoholia jätä", niin yhtä kauan ei ole tarvettakaan lopettaa. Tarve on vain juomiselle. Alkoholisti juo aina tarpeeseen. 8 päivää juomatta on hyvä valtti iskeä silloin pöytään, kun joku kyseenalaistaa juomisen pakonomaisuuden. "olinhan mä silloinkin 8 päivää helposti juomatta". Tipattomat tammikuut ovat yhtä mainioita valtteja alkoholisteille.

Niinkauan, kuin tuntee, että hallitsee juomisen, niin kauan pitää juoda. Kun tuntee, että ei enää hallitse, silloin pitää lähteä hakemaan apua. Aluksi tietysti a-klinikalta, jossa annetaan vielä toivoa juomisen jatkumisen autuaallisuudesta ja jos henki ei ole kerennyt lähteä ja on pistänyt kaiken elämässään pilalle, niin sitten voisi jopa ajatella, että on vain yksi vaihtoehto, joka on täysraittius, jonka jälkee alkaa elämä pikkuhiljaa korjautua niiltäosin, mitä korjattavissa on. Paljon ehtii peruuttamatontakin tulla, mutta sen se melkoisen usein vaatii.

Läheiselle olen usein toivonut, että läheinen menettäisi voimansa mahdollisimman pian, jotta ymmärtää hellittää tuulimyllynsiivestä kiinnipitämisen. Ei ketään voi muuttaa. Itse olemme vastuussa omasta elämästämme ja emme me saa syyttää omasta pahastaolosta juovaa puolisoa. Itse valitsemme, mikä on itselle parasta ja niin tekee se alkoholistikin, vaikka ei ymmärräkään omaa tilaansa.

Aivan mahtavaa elämää olen saanut elää nyt 2,5 vuoden ajan. Avioero oli minun kohdalla ainoa oikea ratkaisu ja en ole katunut sitä hetkeäkään. Olen onnellinen, että alkoholistipuolisoni herätti minussa tarpeen alkaa ajattelemaan omaa itseäni ja sitä, kuka vastaa minun hyvinvoinnistani.

Mukavaa kesänjatkoa kaikille tasapuolisesti ja pitäkää itsestänne huolta!

t: Pyykkipoika

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Arkkitehti » 14.7.2014 20:03:40

Burre kirjoitti:Mulla on nyt todella ristiriitasia tunteita meidän yhdessäolon sekä muuttamisen suhteen. Edelleen kuitenkin asunto on olemassa. En vaan tahdo päästä irti siitä illuusiosta, että ero sujuis hyvin ja nätisti - sovussa. Vaikka eihän me nytkään olla varsinaisesti riidelty, pääasiallisesti mykkäkoulua. Tekee niin tai näin niin aina jollain on pahamieli :roll:


Mä suosittelen aina jokaiselle ihan omaa kämppää kaikissa tilanteissa joissa alkoholi alkaa näytellä vähänkään liian suurta roolia. Ainahan sitä pystyy viettämään aikaa yhdessä jos siltä tuntuu, mutta mun mielestä parasta lääkettä alkoholistelle on olla omissa oloissaan ja sopia tapaamisista vain kun ollaan oltu raittiina vähintään sen pari päivää.

PS.
Aikaisemmin taisin lukea että sulla, Burre, menee se pakki päivässä. Pahoittelut! ;)

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Burre » 14.7.2014 19:32:06

Selvis sitten sekin, miksi juominen alko uudelleen.. "miks olla selvinpäin jos kerrat lähet kuitenki" sekä "et ees kertaakaan kiittäny" siis kun oli raitis. Minä tyhmä tyhmä tyhmä, kuten hänelle sanoinkin, että en nyt huomannu asiasta mainita pahoittelut siitä ja muistin kuitenkin keskustelun yhteydessä mainita kuinka mukavaa oli kun oli selvä. En vaan tajua :roll:


Raittiina ollessaan on vaan niin täysin toinen ihminen, mutta josko se humalassa oleva persoonallisuus onkin sitä todellisuutta?!? Ei vaan raittiina ollessa pysty tuomaan itseensä oikein esiin? Mulla on nyt todella ristiriitasia tunteita meidän yhdessäolon sekä muuttamisen suhteen. Edelleen kuitenkin asunto on olemassa. En vaan tahdo päästä irti siitä illuusiosta, että ero sujuis hyvin ja nätisti - sovussa. Vaikka eihän me nytkään olla varsinaisesti riidelty, pääasiallisesti mykkäkoulua. Tekee niin tai näin niin aina jollain on pahamieli :roll:

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Tuisku1 » 6.7.2014 06:54:54

Tämän ajatuksen voisi liittää moneen keskusteluun täällä, niin moni miettii mikä on itsekästä ja mikä ei. Liitän sen tähän viimeisimpään aktiiviseen ketjuun osoittamatta sitä kenellekään erityisesti, mutta lohduksi kaikille, jotka kamppailevat eläessään alkoholistin kanssa miettien, onko oikein huolehtia ensisijaisesti itsestään.

"Itsekkyyttä ei ole se, että elät haluamasi laista elämää. Itsekkyyttä on vaatia muita elämään elämäänsä kuten sinä haluat."

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Arkkitehti » 5.7.2014 23:33:42

Burre kirjoitti:Taas näiden kosteiden päivien aikana alan varmistuun muutosta vaikka raittiit päivät antokin toivoo.... kaiken kaikkiaan rassaavaa!


Jos on mahdollisuutta lähteä pariksi päiväksì katkolle terkkarin vuodeosastolle, niin kokeilisitko? Mä luulen että osastolla lepäilyn häpeä muuttuu hymyksi aika pian kun elämä voittaa.

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Burre » 5.7.2014 23:21:00

Kokonaista kahdeksan päivää selvinpäin sitten to sixpäkki ja sitten pe 18päkki sitten la 24päkki... kertoo kuitenkin, että lopettaa viikkojuomisen kokonaan Siis MITÄ? Lopettaa viikkojuomisen mutta silti alottaa juomisen torstaina... mitä kohtaa en ymmärtäny? On edelleen sitä mieltä että toivoo meidän pysyvän yhdessä, mutta tuo esiin myös sen ettei alkoholin (oluen) käyttöä ole aikomus lopettaa kokonaan, ottaa vaan sillon kun tekee mieli... :roll:

Raittiin jakson aikana (vaikkakin lyhyt jakso) näin häivähdyksen siitä ihanasta ihmisestä jo on joskus ollu, mutta taas ottaessa osaa olla niin äärimmäisen ärsyttävä, jankkaa ja jankkaa, tuntuu että mikään ei mee perille. Asioista ei voida keskustella tai ainakin itellä tunne ettei saa "tukee" toisesta.

Kovin yksin sitä on läheistenkin keskellä erityisesti sen vuoksi ettei toiset ymmärrä, koska ei ne oo kokenu vastaavia asioita. Enkä sitä oletakaan että ymmärrystä pitäis saada, mutta ennemminkin sitä tukee. Joskus ois kiva kun sais vähä joustoo eikä "halki poikki ja pinoon" meininkiä ja jos ei suju niin suututaan :roll:

Taas näiden kosteiden päivien aikana alan varmistuun muutosta vaikka raittiit päivät antokin toivoo.... kaiken kaikkiaan rassaavaa!

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja tilaisuus » 30.6.2014 16:25:08

Mies on sanonut minulle, että ei aio koskaan luopua kaljasta kokonaan. Siis jos pyydän valitsemaan perheen ja kaljan välillä, mies valitsee kaljan, koska sitä hän ei aio jättää. Tämän kysymyksen aion esittää miehelle kun olen valmis ja kykenevä lähtemään.

Alkoholisti voi aatella tästä kysymyksestä, että häntä yritetään loukata esittämällä uhkavaatimus, ja siksi hän kiusallaan valitsee kaljan.
tyyliin jos mies kysyisi että "minä vai david beckham" niin sitä kysymystä jo pitäisi niin typeränä että tulisi varmaan vain sanottua että ei kumpaakaan.
Alkoholisti voi olla kun lapsi, että kun laitetaan valitsemaan, niin hän mielestään tekee "oman päätöksen" ja luulee että ei saisi mitään kuitenkaan. Sitten jos tän kysymyksen menee heittämään, ja mies valitseekin perheen, niin onko sun jäätävä sentakia, että mies on raitis?
Mä en koskaan esittäisi uhkavaatimuksen muodossa noita juttuja, vaikka olisi kuinka paatunut tapaus. Pitää vain hokea sitä, että rakastan sinua, nähdään kun olet selvinnyt etkä ole enää humalassa tai krapulassa. Se jo yleensä silti riittää eroon, koska alkoholisti on melkein aina joko humalassa tai krapulassa, niin seuraavaan näkemiseen voi mennä vuosia. Jos taas hän kykenee olemaan raitis, hän pääsee vertaamaan kumpi on parempaa.

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja korkkiruuvi » 30.6.2014 08:48:49

Hei Burre!

Päätin kirjoittaa sinulle kun ajatuksesi ja kirjoituksesi kuuostavat niin tutuilta, samoilta.
Minulla on tuolla oma ketju "nuoren alkoholiongelmaisen vaimo". Me olemme olleet mieheni kanssa myös 10vuotta yhdessä. Erottva tekijä on se, että me olemme naimisissa, meillä on 3 lasta ja iso omakotitalolaina. Mutta ongelma on sama. Mieheni on alkoholisti.

Täältä on jotenkin lohduttavaa lukea, että muillakin on samanlaisia ongelmia. Minun ystävilläni ei kellään ole alkoholisti miehiä, joten vaikka he tietävätkin tilanteestamme, kukaan ei oikeasti ole samassa tilanteessa. Tuntuu siis usein, että olen aivan yksin tässä tilanteessa. Ettei kellään muulla koko maailmassa ole tätä ongelmaa. :roll: Täällä sitä tuntee, että ongelmaa on ja se on yleistä.

Me myös erosimme hetkeksi, 1,5 vuotta sitten. Minä pakkasin kimpsuni ja kampsuni sekä lapset ja eläimet ja me muutimme pois. Mies onnistui käännyttämään tyhmän sinisilmäisen, toiveikkaan minut. Vakuutteli, ettei enää juo ja on ollut aika pitkälti kuivin suin ja että ymmärtää nyt sitä ja tätä. Ja minähän uskoin ja palasin. Ja 2vkoa kun oli kulunut kun asuimme taas saman katon alla, vanhassa kodissamme, niin huomasin miten typerä olin ollut, mies ei ollut muuttunut yhtään. Meno jatkui niin kuin ennenkin.

Nyt odotan aikaa vuoden päästä syksylä. Olen tehnyt päätöksen, että jos mies ei siihen mennessä raitistu, hae apua, niin me lähdemme. Vasta siksi, että nyt se on hyvin haastavaa kun olen äitiyslomalla. Rahallisesti, voimavarallisesti.. Mutta ensi kerralla en anna enää anteeksi niin hevillä. Olen sanonut, että kun seuraavan kerran lähden, lähden lopullisesti.

Sen vaan halusin sanoa sinulle Burre, että olet varmasti tehnyt oikean askeleen kun olet vastaanottamassa omaa asuntoa. Muutto pois saa silmät avartumaan vielä varmasti enemmän ja kun pitää tolkun päässä, eikä heti usko miehen puheita ja muutosta vaan jaksaa seurata tilannetta kauemmin, niin näet kyllä, aikooko mies muuttua vai onko aika sanoa lopullisesti hyvästit. Alkoholisti ei muutu, kenenkään takia. Sen olen saanut karvaasti oppia. Edes omat lapset eivät saa miehen päätä käännettyä. Mies on sanonut minulle, että ei aio koskaan luopua kaljasta kokonaan. Siis jos pyydän valitsemaan perheen ja kaljan välillä, mies valitsee kaljan, koska sitä hän ei aio jättää. Tämän kysymyksen aion esittää miehelle kun olen valmis ja kykenevä lähtemään. Hän saa viimeisen mahdollisuuden valita. Perhe ja tai täysraittius ja avun hakeminen. Jos hän kieltäytyy, niin sitten hän on valinnut pullon. Sitten minä valitsen raittiin elämän yksinhuoltajana.

Voimia ja jaksamista siulle! Ole sitkeä, päättäväinen ja pitkäjänteinen! Voit saada paremman elämän ilman alkoholisti miestäsi!

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Vieras » 29.6.2014 16:00:30

Hei,

Viime kesänä minäkin hommasin asunnon ja luulin sinne muuttavani. Miesmeni hoitoon, ja siitä kahden kuukauden päästä alnoi repsahdukset. Ja sama kierre kaikin puolin.
Nyt sitten asunto myynnissä, tilanne vain pitkittyi. Aikaahan hän haki.
Kuten edellä sanottiin, muuttamalla voitat. Hän voi todella säpäshtää, tai jos jatkaa menoaan, sinä tiedät tehneesi oikean ratkaisun. Kumpaakin voi katsoa kauempaa. Olen niin monet lupaukset kuullut, ja jotka rikottu, että en enää usko.
En ole omaa ketjuani päivittänyt, mutta uusin tieto on, että mihen aivokammiot laajentuneet, toisin sanoen aivokammioihin tullut tilaa surkastumisen vuoksi. Aivot alkaneet liuota. Siitäpä käytöksen muutokset, ärtyneisyys ja muistin ja ajattelun häiriöt. En ala enää paapomaan miestä, joka ei hoida itseään.

Voimia sinulle Burre, tee omat ratkaisusi oman hyvinvointisi eteen. Vuoden raittius vasta paljastaa ihmisen oikein. Muutama päiväkin alku, mutta emme voi siihen elämää perustaa...me läheiset.
T. Himmu, ei kirj.

Re: Niin väsyny...

Viesti Kirjoittaja Burre » 29.6.2014 10:14:36

Ihan ensinnäkin kiitos kaikille jolta olen saanu palautetta ja tukea. Palautteen saamisella ja ennen kaikkee sen lukemisella on uskomaton voima ja auttaa jaksaan. No mitä meille tänään kuuluu? Kaiken pitäis olla hyvin, avokki on ollu nyt kokonaista neljä päivää täysin raittiina (tää päivä viides päivä) ja on niin mielin kielin tekee kaikkee ja on niin aktiivinen kaiken suhteen... mutta mutta mua ärsyttää... Ennen kaikkee muä ärsyttää se, että miks hitossa se ei ole voinu aikasemmin tota juomistaan lopettaa, jos se kerran on ollu "niin helppoo". Päivät päästään ollaan vaan ajelehdittu ja kituutettu, mutta heti kun olen oikeesti lähdössä niin johan tahti muuttuu. Toki tiedän senkin, että alkuunsa voi ollakin raittiina, mutta kunnes oikeesti arki iskee niin sitten voi myös toiminta muuttua. No mennään nyt päivä kerrallaan ja katotaan mitä tulevaisus tuo tullessaan. Joka tapauksessa mulla asunto on olemassa :roll:

Ylös