MaaRa huumeiden käyttäjä joka hakee apua terveydenhuollosta ei joudu minkäänlaiseen rikosvastuuseen huumeiden käytöstä.

Vaikka huumemaailma onkin karu, narkkarin läheiset jätetään kyllä rauhaan. tai en niko ranta-aho tasoisilla jutuilla lähtisi kokeilemaan, mutta sen mittakaavan jutusta ei voi olla kyse. Eli tytär voi huoletta tulla luoksesi milloin tahansa.

kuulostaa jonkunlaiselta psykoosilta tai sitten vaan kovilta vierotusoireilta.

Hei, Vieras!

Kirjoitustasi lukiessa, tuntuu kuin omaani lukisin. Läheisenä ei yksinkertaisesti ole helppoa olla ja kaikki ei ole niin mustavalkoista, kuin voisi luulla. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia, kaikki me läheiset toimimme, juuri siinä tilanteessa ja niillä resursseilla, mitä juuri silloin on käytettävissä. Itseään ei kannata tuomita, tai jälkeenpäin miettiä, mitä on tehnyt oikein tai väärin. Parhaasi olet varmasti tehnyt.

Minun poikani haki hoitoon itse, hän sai asuinkuntansa sosiaalitoimesta maksusitoumuksen hoidon aloittamiseen, ja jälkeenpäin vielä jatkohoitoonkin. Hän oli hoidossa useita kuukausia. Valitettavasti maksusitoumuksien saanti riippuu paljon siitä, missä kunnassa asuu. Itse pidän poikani kohdalla sen saamista pienenä ihmeenä. Mutta ihmeitäkin tapahtuu!

Tärkeimpänä pidän sitä, että käyttäjälle tulee se pieninkin halu lopettaa, silloin kannattaa tukea ja ohjata siihen oikeaan suuntaan. Onko lapsesi osoittanut, että haluaisi hoitoon lähteä? Miten sinä itse voit?

Terveisin
Johanna

Hei. Johanna, maksoitko itse poikasi hoidon? Miten se tapahtui? Pyysikö poikasi sinulta hoitoon pääsyä, vai hakiko itse muualta apua?
Nämä asiat on niin raastavia, oli kyseessä huumeet tai alkoholi tai mikä tahansa mikä sotkee ihmisen mielen. Ja äitinä sitä yrittää liikaa. Tai no, en tiedä yrittääkö. Kukapa senkään tietää. Minä en ole auttanut enää vuosikymmeneen alkoholisoitunutta lastani, eipä tuo ole auttanut. kaduttaa. Oisko pitänyt auttaa, siivota ja viedä ruokaa, tehdä jotain. Mutta kuuntelin "neuvojia" jotka väitti että vain edesautan juopottelua ja huonoa elämää, kun autoin. Hain hänelle asuntoa, vein sosiaalivirastoon ja työkkäriin melkein kädestä pitäen, opastin kuntoutukseen, annoin vinkkejä ammatin hankinnassa, ja annoin rahaa ja ruokaa... Mutta lapsi oli vain kuin muissa maailmoissa jo. Ei kiinnostanut normaali elämä työ ja palkan saanti, kun nykyään pärjää muutenkin. Joutilasta vetelehtimistä. Kunnes masennus otti vallan. Sehän se sitten tulee kun tarpeeksi juo. Ja menee järki, aivot menee pilalle eikä sitten enää kykene vaikka tahtoiskin jo pois siitä elämästä. Viina, huumeet, tupakka kaikki ne yhdessä syövät järjen ja mielen, tuhoaa. Tuuria on jos pääsee ajoissa pois siitä koukusta, kaikki eivät pääse.

Onpa ihana kuulla, että voin olla avuksi! Itselläni pojan huumeidenkäyttöä kesti 20 vuotta, ja nyt ollut melkein kaksi vuotta raittiina - eli ihmeitäkin tapahtuu! Ymmärrän hyvin huolesi hyväksikäytöstä ja pahoinpitelyn pelosta. Se on kokonaisvaltaisesti raastava tunne, joka ei helpota, ja ei mitkään järkipuheet siihen auta.

Itselläni auttoi, kun sain noin 15 vuoden jälkeen itseni ymmärtämään, ja ennen kaikkea hyväksymään se tilanne, mikä päällä oli. Ennen tilanteen hyväksymistä, yritin kaikin tavoin korjata vallalla olevaa tilannetta, siinä tietysti aina epäonnistuen. Tein kaikki ns perusvirheet, maksoin laskuja, vein ruokaa, pesin pyykkiä, siivosin, maksoin huumevelkoja, kuvitellen, että näillä toimilla asia poistuisi elämästämme. Ei poistunut, päinvastoin - osaltani mahdollistin huumeidenkäytön.

Jos voisin elää sen ajan uudelleen, ottaisin selvää hoitopaikoista ja sosiaalitoimesta ennakoivaa maksusitoumusta, yms, että minulla olisi käyttökelpoinen suunnitelma ja työkalut, jos ja kun se päivä tulee, että poikani hoitoon haluaa.

Ja todellakin, tänään on ollut ihana aurinkoinen päivä! Kerrothan jatkossakin, miten olette edenneet ja pärjänneet?

Johanna

Kiitos viestistäsi!

Laitoin tyttärelle nyt rauhallisia viestejä ja kävin itse ulkona kävelemässä ja ihmettelemässä, että täällähän paistaa aurinko.

Tyttärelläni on huumetaustaa jo lähes kymmenen vuoden ajalta. Hän oli huostaanottolaitoksessa 16-18-vuotiaana, mikä oli itselleni todella kova paikka.

Olet oikeassa siinä, että itsemurhalla uhkaileminen jne. ovat varmasti osa hänen tapaansa ottaa minut henkisesti "mukaan" tähän hätään. Ja toki se toimiikin. Lähetin hänelle puhelinnumeroita, joista hän voi pyytää apua nimettömänäkin. Pelkään kovin, että häntä tullaa käyttämään esim. seksuaalisesti hyväksi tai että hänet pahoinpidellään. Haluaisin niin, että hän vain tulisi kotiin!

Tytär ei suostu kertomaan yksityiskohtia siitä, mitä nyt on tapahtunut, mutta on selvästi todella hädissään. Hän ei uskalla hakea mielenterveyden palveluja, koska joutuisi sitten kuulemma vankilaan. En tiedä, onko se totta, enkä voi sitä varmaan saada selville mitenkään.

On todella helpottavaa kuulla, että täältä löytyi samanlaista kokenut äiti. Kiitos vielä viestistäsi, se auttoi erittäin paljon!

Hei, Maara!

Kuvailemasi tilanne on minulle huumeidenkäyttäjän äitinä tuttu. Tuntuu, että huumevelkoja on aina, enemmän tai vähemmän, ja aina mukana on jopa hengen lähdöllä uhkailu. En vähättele tuntemuksiasi yhtään, sillä tiedän miltä se paniikki, ja oman lapsen puolesta pelkääminen tuntuu, ja kun todellisuudessa ei ole mitään keinoja auttaa. Mutta nyt ensimmäiseksi, yritä itse rauhoittua, tee jotain, minkä tiedät tuovan itsellesi rauhoittavan tunteen!

Kun olet saanut mielesi tunnemyrskyn edes hieman rauhoittumaan, sen jälkeen voit alkaa uudelleen vaikka viestittelemään tyttäresi kanssa. Kirjoita rauhoittelevia viestejä, että saisit myös tyttäresi rauhoittumaan, ja pelon edes hieman poistumaan teidän molempien mielestä. Kysele, miten voit? mitä on tapahtunut? kysele yksityiskohtia? miettikää yhdessä, mitä nyt voisi tehdä? mihin ottaa yhteyttä? (poliisi?) sopikaa, koska seuraavan kerran otatte yhteyttä toisiinne? Kerro rakastavasi häntä!

Onko tyttärelläsi pitkä huumeidenkäyttö takana? Onko hän mahdollisesti halukas aloittamaan hoidon? Kerro, miten olette edenneet?

Terveisin
Johanna

Aikuinen tyttäreni on vakavassa vaarassa. Hänellä on kuulemma huumevelkoja ja nyt uhataan väkivallalla ja jopa tappamisella. Hän asustelee jonkun itselleni tuntemattoman ihmisen kellarissa, eikä kuulemma uskalla enää mennä edes kauppaan, sillä häntä "etsitään". Myös hänen kavereitaan on uhkailtu. Kotiin (tai siis meille) hän ei voi tulla, koska täältäkin häntä tultaisiin etsimään. Murtautuvat sisään minne vain, kyseessä ovat jotkut "isot tekijät", joilta tyttäreni "jengi" on ilmeisesti varastanut jotain... En tiedä tai ymmärrä kaikkea...

Olen täysin neuvoton, minulla ei ole rahaa edes mennä tapaamaan tytärtäni. Enkä tiedä varmuudella, missä päin hän edes on. Eilen ja tänään on vain tullut niin kauheita viestejä, että olen täysin paniikissa.

Mitä voin tehdä? Eikö Suomessa ole mitään tahoa, joka auttaisi tällaisessa tilanteessa? Joutuuko huumeiden käyttäjä heti vankilaan, jos etsii apua? Tällä hetkellä tytär käyttää vain kannabista, vahvemmista hän on jo päässyt irti.

Tytär uhkailee itsemurhallakin. Tätä on niin vaikea kestää.