Heippa kaikille.
Aloitin lukemaan tätä ketjua ja ihan kokonaan en vielä ehtinyt lukemaan. Pitkä ketju yhdeltä istumalta.

Täällä äiti joka on seissyt lapsen vierellä.
Meille tuli kannabis tietoon joskus pari vuotta sitten.
Ensin kaikki kauhukuvat päälle.
Sitten rauhoittui. Ajattelin että kaikki hyvin.
( kuten täällä nähty, mieli koittaa pitää kiinni toivosta ja tuudittaa sut että kaikki hyvin)
Mutta vähän yli vuosi sitten se todellisuus iski päin pläsiä ja lapsi kertoi olevansa addikti.
Hän on poltellut pitkään jo ihan ylä-asteesta kuulemma pilveä.

( huom, meillä ei käytetä mitään. Erityisesti vastustetaan huumeita )

Ja sitten ollut pidempään koukussa rauhoittaviin, eli bentsoihin ja myös jonkin verran subuun.

Ne bentsot ovat ihan hirveintä mitä tiedon jos omaa lasta katson.
Ei pääse sängystä ylös. On kova ja kylmä.
Oma isä itkuu kippurassa lattialla ja hän toteaa että mitä sää valitat.
( oikeasti hän on tosi ihana lapsi joka erityisesti haluaa ettei tuottaisi meille tuskaa )

Vuoden vaihteessa hän kävi pienellä hoiyojaksolla jossa tuo isoin hulluus katkesi.
Hoidon jälkeen hetki hyvää. Pystyi kävelemään kilpmetrinkin, kävi palailemassa muutaman kerran palloa.

No mutta kyllä se sieltä tuli takaisin ja kun oma asunto niin kämpässä siipeili aina joku tyyppi joka auttoi pysymään pohjalla.

Me autettiin lasta maksamaan vuokrat, hoitamaan kelat, saamaan koulu loppuun. ( ammattikoulu )

Hän kuitenkin teki ison päätöksen silloin kun päätti että meni hoitoon ja haluaa päihdevapaan elämän.

Toinen iso murros tapahtui kun hän päätti muuttaa takaisin kotiin.
Koska yksin tuli pelkotiloja ja vaikeampi pysyä selvänä.

Edelleen samoja käytttökavereita. Subutex menee piikillä nykyään.
( eli käyttö kovempi )
Mutta se että pystyi pääsemään eroon bentsoista oli iso voitto ja toi oman lapsen aika paljon takaisin.

Hän haluaisi muuttaa omilleen mutta tietää ettei se ole vielä fiksua.

Haluaa löytää voimaa myös tämän subun lopetukseen.
Ja saada ne omat ahdistukset ja pelkotilat hoitoon jotta voi ajatella asuvansa yksin taas.

Nykyäänhän on idioottimaista että psykoterapiaa ei saa jos ei ole 6kk ensin kuivilla.
Vaikka tässä kohtaa sitä tarvisisi.

No mutta rahaa on palanut. Maksettiin hoito itse myös.
Ollaan oltu miehen kanssa ihan rikki.
Kaikki vaiheet käyty läpi häpeä, itsesyytökset… huoli välillä vierailee vahvana.

Häpeä jo irrottanut.
Tiedän että lapsella on ollut ihana koti. Sanonutkin sen. Ei siis ole lähtökohdista kyse.

Emme ole puhuneet kuin jollekkin ystäville ja osasta sukulaisia.
Emme halua leimata lapsiamme niiltä sukulaisilta ketkä eivät asiasta ymmärrä.

Lapsi on nyt 20v.
Minulle äitinä tuottaa isointa tuskaa se että hänen kuuluisi elää nyt täyttä elämää.
Seikkailla, treffailla ja olla täynnä elämää.

Mutta onkin pääosin kotona, huoneessaan. Eläimet tuo iloa.
Mutta ei mielenkiintoa tehdä mitään.

Voiman siihen että elän sydän auki ja ”kepeästi ” on oma uskoni. Se että uskon Jumalan olevan todellinen ja saan itkeä hänen käsissään. Hajota välillä Jeesuksen syliin ja taas nousta ylös kun olen taakkana ja huoleni jättänyt hänelle.

Tuskin olisin tässä tänään jos ei olisi uskoani. Varmasti olisin joutunut sairaslomalle.
On tämä vaan niin rankkaa läheiselle.
Voimia ja iso hali teillle kaikille ❤️

Sunnuntaita kaikille.. tunne surullinen, tyttären kelarahat meni päivässä, nyt pyytää 50e, että pääsisivät johonkin isovanhemman luo. En antanut, haistattaa v:t. Tein oikein? Miksi tuntuu sitten ihan paskalta. Haluaisin todella auttaa, kun olisi vaikka opiskelijana pienillä rahoilla. Mutta tää suo ei pääty, ja jos aina annan ei pohjaa tule koskaan.. 50e iso raha.. olisi loma nyt ja tarttis ladata akkuja, miten sellaisen moodin saa päälle?

Tirppana

Heippa Huolestunutäiti.

Viime viesteissähän olen kipuillut sen kanssa minkä verran tyttären kanssa voi olla tekemisissä vai voiko ollenkaan. Nyt ihan lähiviikkoina olen oppinut pitämään etäisyyttä hyvällä omallatunnolla, kuitenkin niin, että tarvittaessa olen läsnä. Totaalista irtiottoa ei siis tarvittukkaan, mihin en usko, että olisin kyennytkään ainakaan vielä. Tyttärellä oli taas yksi sairaalareissu, mutta ilmeisesti ainakin kannabiksen käyttö on niin runsasta, että kun tulee tauko saattaa sekin aiheuttaa oireita. Aina näiden jälkeen, kun pelästyy kuitenkin muistutan hoidon mahdollisuudesta. Tyttärelläni, kun on se adhd pohjalla. Nuorempana se ei näkynyt vilkkautena vaan enemmän tyttärelle itselleen pään sisäisenä levottomuutena. Nyt, kun kävi kotona perjantaina, huomasin keskittymiskyvyn puutoksen valtavana. Yritti auttaa minua ruoanlaitossa, mutta valitettavasti siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä, kermat lattialla, mausteet hellalla jne. Ihanaa, että halusi osallistua, mutta mietin tietysti taas, että enkö oikeasti huomannut tuota nuorempana kotona asuessaan, olinko niin tottunut siihen. Koska nyt siitä ei oikeasti tullut mitään. Vai lisääkö taas nuo aineet keskittymiskykyä, toiminnanhallintaa vai mitä ihmettä? Rahat luonnollisesti oli loppu, kävin kaupassa heille. Ostin eineksiä, koska tuota ruoanlaittoa, kun katsoin ajattelin ettei taida ruoanlaitosta tulla nyt mitään. Oli ihana tytärtä nähdä, mutta kyllä huoli on kova, koska tämä kevät/kesä on lisääntyneessä määrin ollut terveysongelmia ja juuri tuo hyväntuulisuus vaikka kaikki laskut esim maksamatta ja häätö uhkaamassa mietityttää. Eikö oikeasti ymmärrä enää huolestua vai ottaako savut tai napit heti, kun alkaa asiat puskemaan mieleen. Joka päivä mietin, miten voisin herättää enemmän, mutta taitaa kantapäänkautta mennä tämäkin asia. Mitä teille kuuluu? Joko olet pystynyt irtaantumaan kannabis epäilyksistä?

Tirppana

Hei Tirppana, mitä teille kuuluu?
T:huolestunutäiti

Hei Tirppana,

Kyllä luetaan viestejä, vähän hitaasti kyllä, mutta kuitenkin. Vähän samoja ajatuksia itsellä, oma elämän ja jaksamisen säilyttäminen on todella tärkeää. Winston viisaasti totesikin että kyllä he itse sen käytön mahdollistavat, ihan sama vaikka mitä taikatemppuja yritettäisiin tehdä.

Tytön loma alkaa olla lopuillaan, siihen on mahtunut muutaman festaritkin ja omien sanojensa mukaan on ollut kunnolla, ihan sokeasti en tähän luota, mutta joka kerta on kuitenkin vastannut puhelimeen jos olen soittanut ja kuulostanut ihan järkevältä. Nyt pitäisi sitten loppukiri ottaa opiskeluissa että valmistuisi syksyllä. Toivoisin että miettisi vielä jatko-opintojakin, mutta saapa nähdä.

Aurinkoista kesäpäivää teille!
T:huolestunutäiti

Kiitos vastauksesta Winston-84. Kirjoitin jo yhden viestin, mutta se hävisi. Se on totta ettei nämä asiat ole mustavalkoisia, mikä oikein ja väärin. Ei sellaista varmasti olekaan. Itse olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni päihderiippuvaisen äitini kanssa eli kokemusta löytyy vuosia, kun tyttärellä sitten huomasin samoja piirteitä, se oli kova paikka. Olen ollut nuorena kovinkin vihainen sairaudelle nimeltä päihderiippuvuus. Mikä oikeus päihderiippuvaisella on sairastaa vuosia hakematta apua ja vetämällä koko lähipiiri siihen paskaan mukaan. Miksi oma rooli on aina se sairauden loputon ymmärtäminen. Siitä haluan eroon, haluan oman elämäni ja siihen asioita jotka tuottaa hyvää mieltä. Minullakin on oikeus åäättää omasta elämästäni niinkuin päihderiipuvaisella oikeus päättää ottaako apua vastaan vai ei.

Haluan uskoa ettei ne poissulje toisiaan. Haluan olla tyttäreni tukena 100%, kun haluaa elämältä muuta kuin päihteitä. Minun konkreettinenkin tukeni valuu kuin vesi hanhen selästä, koska tytär ei pössyttelyltään tahdo muistaa mitään. Laskuja emme edes voi enää maksaa, mutta pyydän syömään. Tytär on rakas ja ilahdun aina hänen näkemisestään minun silmin selvinpäin, mutta vielä tuo maailma on tärkeämpi. Olen ollut vihainen, surullinen. Nyt päälimmäisenä on suru ja pelko, että tytär ei ymmärrä tilannettaan. Silti tiedän, että kun apua haluaa tukena ollaan koko perhe. Siihen asti pidän huolta omasta elämästäni, muistutan tytärtä meidän olemassaolosta ,

Tirppana

Tirppana kirjoitti: Jos otamme irtioton tyttärestä heräisikö tilanteeseensa nopeammin?
Tirppana

Mene ja tiedä, heräisikö. Jonkun kohdalla tuo voi auttaa, mutta sen varaan en kovin suuria laskisi. Aina puhutaan huumeiden käytön(tai jonkin muun ei-toivotun elämäntavan) mahdollistamisesta vanhempien tai muiden läheisten toimesta. Kyllä se on loppupeleissä päihdeongelmainen ihan itse, joka käyttönsä mahdollistaa. Keinot aina keksitään. Paljon on niitä narkkareita tai juoppoja, joilla ei todellakaan ole mammaa ja pappaa pelastamassa ja hössöttämässä joka tilanteessa. Yhteiskuntakin alkaa jo vittuuntua, kun asiat sössitään kerta toisensa jälkeen kaikesta avusta ja yrityksistä huolimatta. Silti eivät lopeta käyttöä ja onnistuvat hyvinkin pitkään räpiköimään hengissä siellä pohjalla, kunnes kuolo korjaa, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

Omalla kohdallani ajattelen, että olisin joutunut huomattavasti huonompaan jamaan ilman vanhempieni tukea. Tuskin olisin enää hengissäkään. Joku voi ajatella, että mahdollistivat päihteiden käyttöäni, mutta kyllä heistä oli apua koko lailla muutenkin ja nimenomaan siinä, että sain elämääni parempaan järjestykseen ja esim. pääsin terapiaan.

Totta kai ihmisellä on oikeus laittaa välit poikki täysi-ikäiseen lapseensa, jos katsoo, että se on parempi ratkaisu oman mielenterveyden kannalta tmv. Väkivaltaista, uhkaavaa tai muutoin vain paskaa käytöstä ei tietenkään tarvitse sietää, eikä antaa rahaa, semminkin, jos sitä pitäisi tyhjästä nyhjäistä. Niin kuin jo yllä sanoin, se välien katkaisu ei vain välttämättä ole mikään taikatemppu saada ihminen muuttamaan elämäntapaansa.

Hei taas. Sieltä se tuli, se tunne jonka haluaisi työntää tosi syvälle ja olla uskomatta sitä. Se on kuitenkin se sama tunne, jonka on kymmeniä kertoja todennut todeksi. Se aavistus, että alkamassa on huonompi jakso. Rahaa vähän tulossa. Koen niin suurta tarvetta auttaa tytärtä, haluan auttaa, siksi se tietoisuus etten voi tehdä mitään raastaa sydämen vereslihalle. Jos otamme irtioton tyttärestä heräisikö tilanteeseensa nopeammin? Tämä on ainoa mitä ei olla.kokeiltu. Lukeekohan näitä joku, mutta jos lukee ja on kokemusta, ottaisin ilolla vastaan.

Tirppana

Heippa huolestunutäiti.

Juhannus tosiaan oli ja meni,olin töissä. Ehdin kuitenkin mökille saunomaan ja grillaamaan. Sukua olo paikalla ja toivoin tyttäreni ymmärtävän, että on meille tärkeä, mutta juuri nyt sukujuhlat ei ehkä paras paikka tulla testaamaan miten päihteettömyys onnistuu vai onnistuuko mitenkään. Tytär jäi kaupunkiin, tuntui pahalta, mutta oikealta ratkaisulta. Ei meidän tarvinnut jännittää miten ilta etenee, hermo riittää jne. Uskon, että tytär ymmärsi asian. Kuulumiset vaihtelevia. Nyt taas muutaman päivän tuntunut paremmalta, vähän aikaa sitte sain tietää aineista joita käyttänyt talvella eikä se kannabista ollut. Silloin taas tuntui niin synkältä. Yritän mennä päivän kerrallaan ja löytää jokaiseen päivään jotain hyvää. Rahapäivät tyttärellä jännittää ja aina pelkään Silloin ylilyöntejä. Joko sinun tytär päässyt eroon ystävistä, jotka käyttää?

Tirppana

Hyvää ja rauhallista juhannusta!

T:huolestunutäiti

Hei pitkästä aikaa!

Ja kyllä Tirppna, tyttären loma jönnittää ja toivon että se menee hyvin ilman mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä. Valmistuminen siirrettyyn yhteisymmärryksessä syksylle koska sairasteli keväällä ja kaksi näyttöä tekemättä. Toinen olisi vain viime silausta vailla mutta tunnistan tuon saamattomuudeen…

Olen miettinyt muuten ihan samaa, että pakko keskittyä myös omaan elämään ja muuhunkin perheeseen. Muuten on äkkiä tilanne että koko perhe hajoaa. Eihän se tarkoita sitä että tytär ei olisi tärkeä tai rakas, maailman tärkein on meille, mutta johonkin se raja on vedettävä. Vaikeaa ja ristiriitaista, mutta olen edelleen sitä mieltä että kun itsellä on voimia niin silloin se auttaminenkin on helpompaa.

Mitä teille kuuluu nyt Tirppana?

T:huolestunutäiti

Perjantaita.

Kannabis tuo harmiton luonnontuote..itse en näin asiaa näe. Jumitusta, aikaansaamattomuutta, ymmärtämättömyyttä, vähättelyä, puolustelua, sitä kaikkea se tuo. Minkäs teet, kun toinen näkee sen asiana jota haluaa jatkaa. Yritin puhua rahojen käytöstä, saamatta mitään järkevää keskustelua aikaiseksi. Aina lause on seuraavan rahan laitan ja pystyn laittamaan. Ei ole laittanut tai kyennyt siihen kohta vuoteen, kuin muutaman kerran osan. Apua olisi nyt saatavilla, mutta ei päihdekuntoutukseen lähdetä vain kannabiksen vuoksi kuulemma. Välillä kyllä ollut näitä muitakin aineita, mutta omien puheiden mukaan ovat jääneet pois. Ikävää tässä on se, että mielelläni näen tytärtä täällä kotonani muun perheen kanssa. Muiden sukulaisten kanssa jännitän miten kaikki aina menee ja nyt alkanut toivoa ettei tytär tulisi mukaan, jotta me muut voisimme nauttia. Tämä tuntuu minusta äärimmäisen pahalta, mutta sen se kannabis on saanut aikaan tai tämä kaikki, epävarmuutta ja luottamuksen puutetta. Aurinkoa kaikkien päiviin.

Tirppana

Heippa, olipa kiva kuulla sinusta Huolestunutäiti . Se on totta, että kun asian kanssa on joutunut tekemisiin, epäilyksen siemen itää vaikka kaikki olisi suhteellisen hyvin. Kyllähän nämä terveetkin lapset saavat välillä rahaa kulutettua kaikkeen muuhunkin kuin tarpeelliseen. Jotenkin kuitenkin tuntuvat oppivan nopeammin, että jos rahan käyttää kaikki heti on loppukuu aika ikävä. Sinun tyttärellähän oli kesäloma tänä vuonna, jännitätkö sitä vapaa-aikaa? Kevät oli vaikea kaikkien valmistujaisten kanssa, toisaalta nykyään kaikki etenee omassa tahdissaan niin ei niin suurta tunnemyrskyä tullut. Valmistuiko sinun tytär?

Nyt tyttärellä pieniä suunnitelmia eteenpäin, tietysti koko sydämestäni toivon, että tämä olisi nyt todellista. Toisaalta suuttuu minulle aivan hirveästi, kun puhun kannabiksesta ja vuokran maksusta jne. On sitä mieltä ettei minun kanssa voi puhua mistään. Olen näkemisen jälkeen vihainen, mistä puhuisin. En tiedä tuosta hänen elämästään mitään, näkee vain kavereita jotka vähintään polttaa pilveä. En osaa puhua oman lapseni kanssa enää. Tai minulle tulee pakonomainen tarve hänet nähdessään kysyä onko saanut kelatukia selvitettyä ja muista laittaa vuokran myöhästyneisiin ettei tulisi häätöä. Kysyn aina mitä kuuluu, mutta aina kuuluu hyvää. Ei ole saanut ajokorttia ja autolla ajo oli aikanaan hänelle asia , jota odotti kovasti. Nyt tietysti kortti asiat menneet eteenpäin ja siitäkin suuttui kun sanoin, että kun saisit sen kannabiksen jätettyä niin voisit päästä siinäkin haaveessa eteenpäin. Aina kuulemma aineet aiheuttavat kaikki hänen vastoinkäymiset minun mielestä. Ei aiheuta tiedän sen, mutta vaikeuttaa niitä satakertaisesti. Käytin asioilla tänään ja koska sain osakseni kiukkua, kun yritin puhua asioista en halua hetkeen nähdä. Ymmärrän, että riippuvuus on sairaus ja ymmärrän senkin, että jokainen täällä elää haluamallaan tavalla, tyttären tapa on täysin eri kuin minun. Minulla on oikeus myös omanlaiseen elämään, johon päihteet ei kuulu. Kuulostaa varmasti kamalalta, mutta olen koko ikäni yrittänyt ymmärtää päihderiippuvuutta ja kuullut sairaudesta. vihdoin alan ymmärtää ettei tässä lajissa pysty toista auttamaan . Tytär on aina rakas ja tärkeä ,mutta nyt on minun ja muunkin perheen kesä ja aion siitä yrittää nauttia. Se auttaa eniten myös tytärtä.

Tirppana

Hei Tirppana,

Kävin jo vastaamassa kerran, mutta minne lie hävinnyt kirjoitukseni, ehkä suljin sivun sitten liian aikaisin

Jälleen kerran totean että ymmärrän niin hyvin nuo ajatuksesi ja kaikki nuo ristiriitaiset ajatukset. Missä se raja tosiaan menee? Itsekin ostan tyttärelle välillä ruokakassin tai bensaa, ja samalla mietin mihin se raha on mennyt minkä olisi pitänyt riittää näihin. Tyttäresi kuitenkin ymmärtää että hänen oman elämänsä on helvetillistä? Olisiko se alku sille että sitä yrittäisi parantaa? Itse yritän näyttää omalleni, että maailma on ihan kiva paikka ja on mukava kokea asioita selvin päin. Tiedä sitten onko oikeasti mitään hyötyä, aika näyttää. Kaveripiiriään ei ole kokonaan vaihtanut, siksikin epäilen ja luulen huomaavani merkkejä käytöstä. Raivoan, anelen, yritän puhua jörkeä ja vedota tunteisiin. En tiedä onko millään eroa. Tällä hetkellä seesteistä.

Toivon Tirppana, että tyttäresi heräisi huomaamaan miten asiat vaikuttaa muuhun perheeseen ja ymmärtäisi vaikka sitä kautta mitä tuskaa tuottaa läheisilleen. Voimia!

T:Huolestunutäiti

Hei taas, tapasin tyttäreni. Hermo meni ja äänikin nousi . Yritän saada ymmärtämään, että hänen käyttönsä vaikuttaa koko perheeseen. Meidän elämä ei hänen vastuulla, mutta yritän saada ymmärtämään, että mitä vaihtoehtoja meillä on jos hän jatkaa. Oman mielenterveyden vuoksi, ei pysty enää katsomaan hänen alamäkeä, kun ei voi tehdä hänen puolestaan mitään. Hän on sitä mieltä, että minä en ymmärrä mitä addiktio tarkoittaa. Ei minulla ei ole addiktiota, totta. Edesmennyt äitini oli alkoholisti ja tuota samaa kuuntelin sieltäkin. Olen kuitenkin kyllästynyt kuuntelemaan selityksiä addiktiosta ja kuulin myös tyttäreltä lauseen, että Ai on sinun elämäsi rankkaa Arvaa millaista hänen. No arvaan, ihan helvetillistä. Silti hetkittäin Olen aivan täynnä sitä, että olen tilanteessa jossa koen etten voi tehdä mitään. En voi muuttaa tytärtä, ymmärtänyt olen. En voi hakea apua hänen puolestaan, ymmärrän senkin. Sitten on vanhaa viisaus, että ainoastaan itseä ja omaa käytöstä voi muuttaa, jep. Kertokaahan viisaammat, miten se onnistuu. Tytär pyytää rahaa ruokaan, kertoo oloistaan. En halua hylätä, mutta en halua olla osa tuota maailmaa. Tällaista tällä kertaa.