Olet täällä

Oman nuoren käytön huomaaminen

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Oman nuoren käytön huomaaminen

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja äitijokapysyyvierellä » 21.11.2022 11:52:33

Moikka Tirppana.

Kyllä se tyttö siellä on ja uskon ettö vielä se tulee sieltä kaiken takaa esiin.

Meillä tosiaan tuo oma tyttö siirtyi tänä vuonna rauhoittavista opioideihin.
Toki lääketieteellisesti se on pahempi. Erityisesti kun se opiaatti alkaa menee piikillä suoneen, eikä enään impaten nenän kautta. Siten varmaan sun tyttö on ottanut.

Mutta kaikesta huolimatta oma tytär on tullut takaisin. Kun lopetti rauhoittavat on ollut pääosin oma itsensä. Käyttytyy, huomion toisten tunteen, pitää minkä lupaa.

Mutta toki riippuvuus on voimakas tuossa opiodeissa. Tytär sanoo että se riippuvuus vie kaiken ajattelun ja rahat. On sellainen himo, että ptiää saada. Itse aineesta ei saa enään mitään nousuja. Se on vain se pakkomielle saada. Ja kun sitä tottelee, saa siitä jonkun tyydytyksen vaikkei aine enään sitä anna.

Opiodeissa on tosiaan niin että toleranssi nousee nopeasti ja pian se annos ei enään anna sinulle mitään oloja. Lopulta voi käyttää vaikka kuinka ja silti se ei anna enään mitään. Tarvitset sitä vain että pystyt elämään.
Lääkärin mukaan vaikempia päästä irti.

Mutta tosiaan lohdutukseksi että tämä ei sekoita päätä. Sen jos saisit tyttärelle puhuttua ettei käyttäisi näitä kahta sekaisin, että jos jotain käyttää niin vain yhtä ainetta kun ovat keskenään vaarallisia.

Tosi hyvä että tulee tutkimuksia. Koska luultavasti alkanut käyttämään kun huomannut että helpottanut oloa.
Rauhoittavilla taidetaan usein paeta oireita ja tunteita.

Meillä terapeutin kanssa kokeilu olla keskittymättä päihteisiin ja keskittyä että tyttö saisi elämään sisältöä ja löytäisi uusia ajatuksia ja unelmia. Että lähtisi liikkeelle.

Tosiaan ei tyttö oikein mitään tee. Välillä aktiivisempia aikoja että näkee kavereitakaan. Muuten pitkälti kotona ja nukkuu pitkään.
Hän kuvaa myös että pää ajattelee että pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei saa tehtyä/ aikaiseksi aloittaa. Ilmeisesti tuo on yksi adhd oire myös.

Tunnistan sun kuvauksista sen hyvin kun on niin vaikea päästää irti kun toinen ei ota itsestään vastuuta. Sit tulee sen ajatus et päästän sit kokonaan irti, mut se ei onnistu ja tuskin on edes hyväksi kelleen.
Pitää vaan löytää se paikka että koitan päästää irti elämästä toisen puolesta tai korjailemalla virheitä. Olen vain häntä varten kun tarvii ja muuten olen äitinä, joka pitää yhteyttä tyttäreensä.

Mulla on nyt hyvä fiilis. Fiilis toki välillä vaihtelee. Mutta päivä kerrallaan, ihmettä odotellen.

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Tirppana » 19.11.2022 21:50:51

Ja silti suurin pelko etten enää ikinä nää sitä mun tyttöä, saa halata ärhäkkää pikkumyytä jolla kultainen sydän.

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Tirppana » 19.11.2022 21:17:05

Heippa äitijokapysyyvierellä.

Kuulostaa aika samalta kuin minun vastaukset. Välillä tekisi mieli sanoa, että kannabista ja bentsoja menee ja katsoa mitä tapahtuu, jospa antaisivat olla. Töissä vaikeinta, olen ollut samassa paikassa kolmattakymmenettä vuotta ja lapset syntyneet kaikki siellä ollessa. Tottakai kaikki kyselee lapsista ja puhuu lapsista. Nyt, kun alkaa keskustelu lapsista, mulle tulee aina kiire muualle.
Arvaa harmittiko, kun viikolla kävimme nuorisopsykiatrian lääkärikäynnillä. Vaihdoin työvuoroa, jotta pääsin mukaan ja mikä mua sitten odotti tyttö Jon pupillit oli kuin nuppineulanpää, opioideja otettu. Olin niin pettynyt ja surullinen. Eka kerta, kun on ottanut jotain lääkörikäynnille mentäessä. Varmasti lääkärikin näki. Nyt aloitetaan tutkimukset kaksisuuntaisen ja epävakaan persoonallisuushäiriön arvioimiseksi.

Mutta, että opioideja..mitä vielä..loppuuko tämä koskaan. Välillä jaksan hyvin, välillä tuntuu etten enää pidä yhteyttä koko tyttöön. Raha ei ole tärrkeintä, mutta kyllä mua sekin harmittaa, että itse tekee pitkiä päiviä jotta saa maksettua tytönkin elämää. Puhelimet, bussit, ruoat, pesuaineet. Sekin vielä menisi jos tietäisi auttavansa opiskelijaa joka olisi pienillä rahoilla mutta opiskelisi niin ilman muuta auttaisin. Nyt vien satasella ruokaa ja pesuaineita, lääkkeitä. Ruoat jää osin jääkaappiin jotka heitän sieltä roskiin kantaessani uutta ja lääkärin määräämiä lääkkeitä ei käytä varmaan kukaan. Kyllä keksisin muutakin käyttöä rahalle ja vielä kun loppua ei näy. Kuukaudesta toiseen tätä samaa, nyt marraskuun vuokran maksoi..vau. Eka kerta 16kk. Joskus vaan väsyttää ja tekisi mieli luovuttaa. Jos ne päihteet niin hyvän olon tuo, ei mulla ole mitään millä taistella vastaan . Selvässä maailmassa vastassa todellisuus ahdistuksesta, masennuksesta, ulosotosta, menetetyistä ystävistä, törttöilyt jne.

Tällaista pikkujoulu fiilistä tällä kertaa. :cry:

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja äitijokapysyyvierellä » 16.11.2022 18:59:04

Moikka.

Vastailen paremmin myöhemmin mut tälleen vain nopeasti tuli mieleen vastata miten mää teen.

Jos joku kysyy esim miten lapset niin sanon että vanhemmalla vähän haasteita. Jos joku kysyy tarkemmin niin sanon että ahdistusta.

Esim sukulaisille ketä ei tiedä enempää, tietää että toisella haasteita ja ahdistusta. Siksi asuu kotona ja ei töissä.

Palailen taas 😊
Jaksuhali sulle Tirppana.

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Tirppana » 15.11.2022 19:06:19

Heippa äitijokapysyyvierellä

Kiva, kun tulit päivittämään kuulumisianne. Ymmärrän niin täysin tuon ajatuksen tyttären pärjäämisestä omassa asunnossa. On varmasti totta, että alamäki saattaisi alkaa uudelleen. Unelmahan olisi, että saisi lopetettua nuo päihteet ennen omilleen muuttoa. Tuota minunkin tyttäreni sanoo, että jos joku tarjoaa ei pysty kieltäytymään.

Välillä, kun oma kiukku puskee päälle ajattelen etteihän tämä sitten lopu koskaan, aina joku tarjoaa ja sitten sama h..vetti alkaa taas. Kiukuttelen itsekseni, että kaikkiin sairauksiin haetaan apua, mutta miksi tämä sairaus on sellainen ettei haeta vaan odotetaan, että ollaan niin pohjalla itse ja mahdollisesti vedetty mukana vähintään pari läheistä.
Voi, kun toivon että tyttäresi saisi pidettyä kiinni elämän muutoksesta vuoden vaihtuessa. Millainen hänen vuorokausirytmi on? Miten päivänsä köyttää?

Minäkin olen huomannut voimien olevan lopussa, jaksan töissä, kaupat ja teen ruoat. Siinä se, huono omatunto tuon nuorimman lapsen vuoksi, kun ei tahdo jaksaa mitään. En jaksaisi nähdä ihmisiä. Ihmiset puhuu normaaleja asioita, suunnittelevat elämää. Itse on kuin lääkärin odotustilassa, odottaa vaan mitä, sitä kun ei tarina vielä kerro. Ei osaa suunnitella mitään. Miettii kokoajan miten pystyisi auttamaan mahdillistamatta käyttöä. Pelkää puolituttujen kysymyksiä lapsista. Kahdella lapsella menee paremmin kuin hyvin, mutta minulla on kolme lasta enkä halua jättää ketään pois. En kuitenkaan halua puolitutuille kertoa, siis välttelen vanhempain illat, harrastukset, koulun yhteiset tapahtumat. Onko normaalia, ei. Mitä muutakaan voin tehdä? Kuormaa oli täälläkin 😅 , kerro ihmeessä kuulumisia ja voimia❤️.

Tirppana

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja äitijokapysyyvierellä » 13.11.2022 23:33:48

Moikka. Ihanaa Tirppana että saitte miehen kanssa juteltua.

Meillä on mennyt silleen suht hyvin.
Mutta tänään mua painanut niin tulen tänne valittamaan :lol:

Meillä tyttö on lähes kokonaan pysynyt erossa rauhoittavista. Sano että muutaman kerran on tarjottu ja silloin ei oo osannut kieltäytyä.

Mutta tuo subu ei aiheuta samanlaista vaan siinä toinen on lähes normaali.
Silti huomaan että en oikein uskalla luottaa sanaan.

Kun rauhoittavien aikana aina kävi niin että ei pitänyt mitään mitä lupasi. Ei edes muistanut mitä kalenterissa on.

Nyt on kyllä ollut luotettava.
Mutta vaikea uskoa että mieli yhtäkkiä muutu.

Sitten vaan ärsyttää se ettei toinen lopeta. Vaikka ymmärrän että se on riippuvuus ja ei sitä niin vaan lopeteta.
Mut mun tunteen on silleen et yritä edes.

Tytär asuu meillä ja sanoo että haluaa muuttaa. Haaveilee siitä.
Samalla itsekkin haaveillaan että muuttaisi jo omaan kotiin.

Mutta ei haluta että muuttaa vielä tässä kunnossa. Pitäisi saada vähän enemmän elämästä kiinni. En usko ettei pysty pitämään niin ettei lähde taas alamäkeen kun muuttaa omilleen.

Ja itsekkin varmasti uskoo näin. Ei muuten asuisi vielä kotona. Ei vielä uskalla muuttaa. Ei luota itseensä täysin.

Mielestäni kaverit kenen kanssa viettää aikaa vaikuttaa paljon ajatteluun.
Nyt on viettänyt aikaa eri tuttavien kanssa ja selkeästi siellä tulee negatiivisempi suhtautuminen vanhempiin ja käytöksestä vähän teini-ikäisen käytöstä välillä.

Olen sitä sanonut että hän on aikuinen. En rajoita häntä. Ei tarvitse salata mitään. Tekee omat päätökset.
Haluan että meidät välit puhtaat. Ettei siinä olisi valheita tai häpeää.

Tarkoitus olisi nyt jatkaa a-klinikan ja oman psykoterapeutit kanssa.
Katsotaan miten ne etenee.

Tyttö sanoi syksyllä että haluaisi tehdä muutoksen vuodenvaihteessa viimeistään. Ettei jatkuisi elämä seuraavana vuonna samalla tavalla.

Nyt kun se lähenee niin epäilee omaa kykyä tehdä muutosta. Sanoi että pelkää jänistävänsä päätöksen kanssa.

Huomaan että kun kirjoittelen niin mun ärsytys ja paha olo vähenee.
Näen ettei asiat ole niin pahasti.

Välillä vaan väsyy.
Sanoin tytöllekin tänään ettei ole oikein voimia tehdä mitään. Kun sun sairaus on sairastuttanut myös meidät.
Vie voimat murehtia.

Sanoin että vanhempi joutuu joko sulkemaan sydäntään ja irrottamaan jos haluaa ettei lapsen paha olo paina itseä.
Ja sanoin etten siihen pysty koskaan.
Joten kun lasta sattuu, sattuu myös vanhempaan.

Ja kun tietää että toinen voisi tehdä elämälleen vaikka mitä. Eikä haaskata sitä aineiden jahtaamiseen.

Se varmaan tässä pahinta on. Kun toisen elämä valuu hukkaan.

Mutta siis. Ihan hyvin menee.
Tosi paljon voimia Tirppana. Se on tosiaan se rauhoittava mikä tekee tuon itsetuhoisuuden ja välinpitämättömyyden.
Tosi tutulta kuulostaa kyllä.
Se oli todella raskasta aikaa.

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Tirppana » 27.10.2022 12:11:40

Heippa äitijokapysyyvierellä. Kiitos viestistä vaikken kenellekkään toivo näitä tilanteita joita perheessä esiintyy päihteiden myötä, Antaa se voimaa taistella kaiken tärkeän puolesta, kun kuulee muiden samassa tilanteessa olevien kokevan samoja asioita. Hienoa, että olette löytäneet oman tapanne mennä eteenpäin yhdessä.

Saimme puhuttua miehen kanssa. Yritämme muistaa ettei tyttäremme asioilla saa olla painoarvoa parisuhteessa. Sen jatkaminen tai päättäminen tulee olla kiinni vain meistä kahdesta . Totesimme olevamme väsyneitä, huolet tyttärestä, kun ovat olleet vakiovieraita jo pitkään. Tytär on mielessä jatkuvasti. Nyt yritämme elää ja ottaa aikaa myös muuhun. Meillä kahdella kun keskenämme on hauskaa, samanlainen huumori ja arvot elämässä.

Mutta. Tyttären alamäki on nyt kovin vauhdikas, luvatta autolla ajoa, poliisia, yritys saada ensihoitoa paikalle, kun tytär bentsopäissään itsetuhoinen. Eivät tule, kun tytär vakuuttaa olevansa kunnossa. Olen laittanut viestiä nuorisopsykiatriselle ja sieltä neuvo viedä päivystykseen. Turhaa menemme, tyttären täytyy olla psykoosissa ennenkuin osastolle joutuisi. Oman elämänsä saa sekoittaa täysin vaikkei siinä touhussa olisi järjenhiventäkään. Ymmärrän toki ettei ole resursseja. Silti välillä mietin kuinka paljon tämä kaikki maksaa yhteiskunnalle, tällä menolla tuosta lapsesta ei tule veronmaksajaa koskaan. Jättää jälkeensä paljon laskuja, parhaimmassa tapauksessa pääsee joskus hoitoon mitä olisi tarvinnut jo kauan, sitten se hoito maksaa, koska toimintakykyiseksi ei ihan hetkessä tule. Pahimmassa tapauksessa vie mukanaan myös muut läheiset työkyvyttömiksi ja käyttämään terveydenhuollon resursseja, jotka muutenkin ylikuormittuneita. Sitten, kun vielä ajattelen kuinka paljon meitä on niin hirvittää.

Eilen kävin halaamassa tytärtä ja pyysin hakeutumaan hoitoon. Itku siinä tuli molemmilta. Uskon, että tyttärella on todella paha olla. Ollut jo pitkään. Pahaa tekee, kun puhuu itsestään niinkuin ei olisi minkään arvoinen. Kun saisimme uskomaan ettei mikään tässä maailmassa ole yhtä tärkeää kuin hän ja sisaruksensa. Tuossa maailmassa varmasti kuulee ja saa kokea paljon pahaa, ilmeisesti tytär uskoo heitä. Pelkään, että velkaantuu väärille ihmisille ja summia joita ei edes muista. Se tuli taas kuultua ensihoidon suusta ettei mitään voi tehdä, kun on aikuinen. Siis odotamme. Rahallisesti emme pysty tytärtämme auttamaan, ulosotossa nyt niin paljon. Uskon kuitenkin, että jos saamme hänet hoitoon ja hänet elämän syrjään kiinni. Raha-asiat selviää aikanaan. Vaikeaa on tyttären toivon ylläpitäminen. Nyt tässä viimeisessä alamäessä tullut lisää uusia solmuja joita täytyy poliisin kanssa selvitellä, välillä mietin olisiko vankila paikka joka herättäisi vai päihteiden käytön korkeakoulu. Tuntuu ihan kuin katsoisi jonkun muun elämää, nämä omat ajatukset hämmentää ja pelottaa miten ennen niin karmiva asia kuin huumeet on luikerrellut meidän elämään ja se alun shokki muuttunut hiljaiseksi hyväksynnäksi. Hyväksynnäksi ettei mitään voi tehdä, muuta kuin rakastaa. Silti pitää huolta itsestä ja muusta perheestä. Olen ajatellut, että joskus tuo rakkaus lapseen tarkoittaa myös irtipäästämistä. En hylkää, mutta päästää irti. Uskoa, että kun aika on oikea tytär löytää tiensä takaisin. Siihen asti toivoa suojelusenkeliä matkalle.

tällaista ajattelua tähän päivään, Halaukset.

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja äitijokapysyyvierellä » 23.10.2022 20:15:19

❤️ Tirppana.

Ymmärrän kyllä.
Itsekään en yhdessä vaiheessa jutellut ihmisille meidän tilanteesta koska usein se kääntyi siihen että itse lopulta lohdutin muita.
Ei halua aloittaa keskustelua missä voi joutua antamaan jotain kun on jo kaikkensa antanut.

Miehen kanssa myös kun hän oli ihan maassa tilanteesta niin en jakanut hälle miltä minusta tuntuu koska en halunnut että joudun häntäkin tukemaan.

Tämä on aika raskas koetus parisuhteelle. Meillä on todella hyvä ja onnellinen avioliitto. Todella läheisiä olemme, mutta tämä sai meitäkin lipsumaan erilleen ja käsittelemään asioita yksin.
Oli liian vaikeaa että olisi päästänyt siihen toisen ihmisen.

Me havahduimme tähän ja olemme tietoisesti alkaneet rakentamaan yhteyttä uudelleen.

Eli sanoisin että teidän kahden suhde on tärkein suhde.
Te olette valinneet toisenne.
Joten asettakaa se teidän prioriteetti 1.

Tiedän tuon kuinka vaikeaa on kun huoli ja pelko vie koko ajattelumaailman ja kaiken voimavaran.

Nuo rauhoittavat on kamalia kun ne tekee ihmisestä hirviön.
Todella tunnekylmän.

Kyllä mää sanoisin että ne selvät hetken siinä on teidän tytär.
Kun on sekasin on teen tytär siellä piilossa. Se ei ole hän oikeasti ketä käyttäytyy noin.

Oma tytär kuvasi että hän oli vain ihan ihmeissään et mitä tapahtuu kun me vanhemmat itketään tms.
Kun hänen päihtyneestä mielestään käsin tilanne näyttää ihan eriltä.

Tytär sanoi että kun tulee selviä kausia sun tytölle niin jos saisi tytön näkemään mitä kaikkea rauhoittavat on ryöstänyt.
Kenties mitä ihmissuhteita rikkonut.

Se sai hänet vihaamaan rauhoittavia ja lopulta luopumaan niistä.

Vaikka edelleen paras olo tulisi rauhoittavista. Niistä eniten tykkäsi.

Nyt hakee samaa motivaatiota muihin päihteisiin. ( subu ja pilvi )
Koska ei näe niiden tuhoisaa vaikutusta samalla tavallla.
Niin ei vihaa niitä.

Iso hali. Jos pystytte niin ottakaa yhteinen loma pois tutusta kodista.
Jos saisitte lapset pois mielestä.

Paljon valitettavasti tuo lapsi vie tilaa mielestä.
Ehkä joku ryhmä päihteiden käyttäjän läheisille vois olla hyvä myös.

Miettinyt välillä itsekkin.
Onneksi on muutamia ihmisiä kelle puhua.
Entisiä käyttäjiä, terapeutti, ystäviä ja mies.

Mitäs muuten.
Tosiaan oli sellainen joku romahdushetki viimeksi.

Kaikki on oikeastaan hyvin, mutta eihän asiat hyvin ole ennen kuin toinen oikeasti lopettanut.

Mutta olosuhteisiin nähden menee hyvin.
Tyttö tosiaan sanonut monta kertaa että älä luo niin suuria odotuksia häneen. Hän varmasti vielä pettää ne.

Oma vika kun asettaa. Hän on ollut rehellinen.

Mutta olen todennut että en ole minä jos en ole toivossa.
Toivon parasta ja puhun sitä hänen ylleen.
Jos sitten jossain kohtaa mun toivo tulisi hänenkin toivoksi.

Koitan olla vaan sitten murehtimatta kun toinen ei valita miten minä haluisin.

Tälläisiä ajatuksia tähän sunnuntai iltaan 😊

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Tirppana » 20.10.2022 21:15:21

Piti vielä sanoa, että aina kun tämä lässähdys tulee, päätän etten enää auta. Kerran saa päänsä noin sekaisin ja älliä riittää kaman hankintaan täytyy sitä riittää avun hakemiseenkin. Sitten taas itkee nälkää ja kertoo hakevansa kouluun ja taas pehmenee. Välillä mietin onko mun tytär vielä tuolla takana vai onko kaikki hyvät hetket pelkkää vedätystä. Olenko liian sinisilmäinen?

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Tirppana » 20.10.2022 21:11:07

Kiitos Huolestunutäiti.

Ajan ottaminen itselle ja parisuhteelle kuulostaa todella hyvälle, mutta miten sen tosiaan toteuttaa on eri asia. Tytär on täysin kiinni meissä, pienen hetken, kun rahaa löytyy käyttäytyy kuin itsevaltias. Puhuu ja tekee mitä huvittaa, täysin tunnekylmä. Heti, kun aineet pois on kuin teini joka ei omillaan pärjää. Sanoi tänään, että haluaa vaan tästä elämästä pois. Hänellä ei mitään odotettavaa, parempaa ainakaan. Tietysti haluan uskoa, että aineet vaan ne puhuu. Mutta kyllä pelkään, että ajatus ihan todellinen. Mitään ei myöntäisi vaikka ambulanssin tilaisin. Niin suuri pelko "laitokseen" joutumisesta. Mikä ihme saisi nuoren lähtemään päihdehoitoon. Välillä väsyneenä ajattelen etten edes jaksa kysyä mieheltä mitä kuuluu, koska jos sanoisikin jotain ahdistavaa en jaksaisi sitä, ikäänkuin jaksa välittää. Ymmärtääköhän kukaan tuosta ajatuksesta mitään..Niin oli epäselvää. Kiitos vielä, kun olit linjoilla . Kirjoittaminen aina helpottaa.

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Vieras » 20.10.2022 19:19:20

Hei Tirppana,

Voi ei, olipa nyt ikäviä uutisia tyttärestäsi :(


Oman jaksamisesi, ja oman parisuhteesi kannalta suosittelen ottamaan aikaa sekä itselle että sille puolisolle. Tiedän ihan yhtä hyvin kuin sinä ja muutkin tässä tilanteessa olevat, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta uskon että se auttaa myös jaksamaan sitä arkea ja antaa jaksamista tyttären tukemiseen.

Parempia päiviä sekä tyttärellesi että sinulle. Voi kun näiden nuorten päähän saisi taottua järkeä…

T:huolestunutäiti

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Tirppana » 20.10.2022 15:32:56

Heippa.

Huolestunutäiti, ikävä että alkuraskautta varjostaa vielä moiset asiat, mutta silti kovasti normaalilta kuulostaa tuo huoli . Diagnoosikin vielä niin ei hienompaa voi olla, jos nyt joku diagnoosi täytyy olla. Jotain mikä helpottaisi ymmärtämään itseään. Meillä nyt taas ikävämpää. Tytär sortunut bentsoihin, sortunut myös kyseenalaisiin keinoihin rahoittaakseen sitä. Ei laittomiin, mutta itselle haitallisiin. Miehen kanssa on hiljaista, paras mies, mutta jotenkin tuntuu, että molemmat ollaan niin loppu ettei meistä ole muuhun, kun pitämään itsemme pystyssä. Perhe on tärkein, mutta silti mietin olemmekohan kasassa, kun tämä päättyy.ja mihin se päättyy. Hoitoon ei edelleenkään ole halua. Tultiin taas alas vauhdilla, miksi aina rakennan itselleni pilvilinnoja jaannan itseni uskoa kaiken . En pysty nyt muuhun kuin itkemään, huomenna taas nousen ja päätän itsekin, että päivä kerrallaan.Halit.

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Vieras » 20.10.2022 14:07:35

Hei Tirppana ja Äitijokapysyyvierellä,

Toivotaan että näin kävisi lapsen myötä aikuistuu ja palat loksahtavat paikoilleen. Nyt selvitellään vielä että onko alkuraskauden aikana, kun ei tiennyt vielä olevansa raskaana kun teki testinkin, oli leikkaus jossa oli tietty nukutusaineet ja vahvat kipulääkkeet. Lisäksi joutui toipumisessa syömään viikon verran tramalia. Että sellaista mietintää ja murhetta nyt.

Diagnosointi etenee, nyt vahvana epäilynä epävakaa ja lähiviikkoina pitäisi tulla tieto hoitosuunnitelmasta. Oli itselleen helpotus kun asioille löytyi selitys. Katsotaan nyt tämäkin kortti.

Näinhän se varmaan menee että se huoli meillä kaikilla tulee olemaan aina läsnä. Ja ajoittain väsymys ja totaaliväsymys jolloin on itse valmis heittämään hanskat tiskiin.

Täytyy vain toivoa, että niitä hyviä päiviä alkaisi olla kaikilla enemmän kuin huonoja.

Halaukset teille!
T:huolestunutäiti

Re: Oman nuogren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja Tirppana » 19.10.2022 18:14:14

Heippa.

Tunnistan niin tuon ärsytyksen ja harmituksen, kun nuori ei vielä halua samaa. Itsellä kävi tänään juuri niin. Olen ollut niin mielissäni, kun en ole havainnut päihteidenkäyttöä. Nyt Puhuin ja huomasin äänestä, että jotain on otettu. Mieli meni heti maahan vaikkei tytär edes ole sanonut olevansa päihteetön. En vain ymmärrä, kun asiat menossa parempaan, miksi silti täytyy käyttää. Viesteistäsi kuuluu myös huoli niinkuin meidän kaikkien ja väsymys tilanteeseen. Kuten toivottelit, toivotaan vähän iloa meille kaikille.

Re: Oman nuoren käytön huomaaminen

Viesti Kirjoittaja äitijokapysyyvierellä » 18.10.2022 23:47:40

Moikka.

Meillä menee ihan hyvin. Jos näin voi tässä sanoa.
Tyttö on edelleen piikittänyt subua mutta vähemmän.

Rauhoittaviin ei halua enään palata.
Vaikka siis käyttää reseptillä pientä määrää kevyttä rauhoittavaa lääkettä hermoston jännitystilaan.

Kuitenkin sanoo ettei ole valmis täysin tekemään muutosta. Että menisi katkolle ja hoitojaksolle.
Tarvii kuulemma saada jostain motivaatiota lisää.

Nämä aina ärsyttää itseä. Koska voisi jo olla valmis tekemään kaikkensa. Mutta ei ole.

Toisaaltas arvostan että uskaltaa olla rehellinen. Mutta silti välillä ärsyttää, miksei ole.
Itse olisin niin valmis jättämään tämän kaiken taakse.

Mutta silti asiat on paremmin. Että enemmän oma itsensä. Tuo subu ei sekoita niin päätä. Vaikka muuten on vakavampi aine kuin rauhoittavat.

Hmm. Joskus mietin myös että mitä jos laittaisin kovan ja sanoisin että tervetuloa kun olet valmis sanomaan kaikille laittomalle heipat.

Mutta taas koska me ollaan saatu asioita eteenpäin. Saatu terapeutti josta tyttö tykkää, hän on valmis juttelemaan ja käyttäytyy hyvin niin tiedän etten ole valmis heittämään tätä kaikkea pois.

On tämä vanhemmalle vaikeaa.
Mutta iloitaan hyvistä hetkistä.

Musta kuulostaa hyvältä Tirppana että teillä tyttö rehellisesti sano et jos tarjottaisiin ei varmaan kieltäytyisi.
Meillä tyttö sanoo vieläkin samaa.

Usein kun menee jolleen kaverille niin varmistaa ettei se ole rauhoittavista sekaisin. Ei jaksa katsella sellaista.

Ja toiselle äidille.
Tosiaan lapsi voi hyvin olla pelastus. Tulee joku ketä täyttää sen tyhjiön joka jää käytön luopumisesta.
Toivotaan että kaikki menee hyvin teillä 🙏

Itse kun osaisi vielä päästää irti enemmän. Aika paljon elän tytön kautta. Huomaan ajattelevani erityisesti jos on pois kotoa.

En itsekkään siis elä täyttä elämää.
Mutta tätä on äitiys tällä hetkellä.

Toivottavasti joskus kevyempää meillä kaikilla ❤️

Ylös