Kela kyllä tuntee narkkien jutut, eli jostain syystä vasta muutaman menetetyn kämpän jälkeen kela alkaa maksaa vuokran suoraa. Eli älkää maksako edes sitä vuokraa, vaan antakaa mennä edellä mainittuun järjestelyyn.

ja maksamat sakot tarkottaa jossain vaiheessa keskimäärin 2viikkoa vankilaa. huumeputki poikki ja käynti lääkärissä ja yllinkyllin ruokaa, tekee vaan hyvää.

itse veikkaan, että järkeviä päätöksiä esim. hoitoon menosta syntyy parhaiten kun mieli on kirkas. mieli ei oo kirkas kamoissa, eikä myöskään kovin kirkas viekkareissa kun tekee vaan mieli seuraavaa annosta.

muille lapsille on hyvä puhua päihteistä, koska heillä on samat geenit ja jos jostain syystä kama kiinnostaa, tietävät keneltä kysyä..

[quote="ano1802"]kaikki narkkarit varastaa. [/quote]

Tää ei ole totta, vaikkakin yleistä. Mä mielummin kärsin nälästä tai lainasin sen 20€ jonka käytin ruokaan ja jonka maksoin aina heti takas ku sain rahat.. Mä en myöskään hakenut ruoka-avusta. Mun ex kuitenkin saattoi omilta sukulaisiltaan lainata rahaa tai tehdä harvoin rikoksia. Mä en tahtonut myöskään varastaa, koska olin varastanut 14 vuotiaasta 15 vuotiaaksi ja huomasin että se koukuttaa pahasti.. Tuossakin mä laskin että voin varastaa alle 15v niin, että mä oon vielä lapsi eli vastuu oli vanhemmilla. Sanoin myös mutsille et pöllin joskus jotain.. Muutaman kerran oon pölliny sen jälkeen, lähinnä silloin 15v. Olin reilusti yli 10v pöllimättä, ihmisten poisheittämiä saatoin ottaa. Nyt otin viimeisen kerran alle 2v sit kirpparilta pari paitaa, vaikka ostin tavaraa 70€:n edestä.. :oops: Niidenkin hinta oli vain egen tai pari.. Silti se kaduttaa. Yllätys että olin syönyt erilaisia lääkkeitä vähän liikaa ja tuo kertoo mun moraalista kuitenkin että mä en tod. ois tahtonu tuottaa yksityisille ihmisille tappiota vaan ostin samasta pöydästä.. Silti se kaduttaa.. Se on pillereissä todella yleistä että varastelee, jotenkin kukaan ei huomaa ja itsetunto on korkea. Tuokin oli että olin korvaushoidossa jo eli mun reilu 10v:n narkkariura oli ohi.. Mulla kesti sen oikean annoksen saaminen niin pitkään että tais olla aika alkuvaiheissa tuokin teko.. :oops:

Täällä kaikki tietävät kuitenkin että mä olen tasan tarkkaan samaa mieltä että rahaa ei anneta, ruokakin kannattaa pyytää kotiin syömään kuten edellinen kirjoittaja sanoi.. Silloin on oikeasti nälkä ja pakko yrittää tsempata..

Hei Äiti vaan. oon reilu kolmekymppinen äijä. luin äsken juttus enkä voi muuta sanoo ku pidä tiukka linja. ei rahaa narkkarille. ite pummin kaikkilta keltä sain, usein just mutsi joutu maksajaksi. narkkari ei tarvi rahaa ku douppiin, kaikki muu järjestyy yleensä. iteki sain fatasta ja diokonissa laitokselta ruoka-apua ja kaikki narkkarit varastaa. mutsi lopulta tajus sen et kaikki mitä se anto meni douppiin. sen jlkeen se ei antanu mitää, kutsu syömään jos olin nälässä tai vei mut kauppaan ja osti mulle safkat ku rupesin näyttää keskitysleiriläiseltä. se hillitsi kaman vetoa vähän. ei se tietysti siihen loppunu, mut säästy sentään äitikullan eläkerahat. jos rakastat lastasi, muista kova rakkaus.

[quote="narkin äiti"]Voi Irvikissa, kyllä se salailu ja selittely (varsinkin itselleen)on pitkään koettua ja kärsittyä.
Olin tyyppiesimerkki typerys-omaisesta. Niinkuin olen yrittänyt sanoa; älkää tehkö niinkuin minä tein vaan niinkuin neuvon :)
Helppoahan se ei ole, tässä asiassa ei ole mitään helppoa.
Edelleen opetellaan päivä kerrallaan elämistä vaikkei päihteet ole "lähellä" enää. Ja joskus pienen toiveen taivaalle tahtoisi lähettää; ei enää. Mutta vedän sen aina takaisin sillä tänään raitis; se riittää.[/quote]


Varmasti, uskon sen. :< Edellisestä kerrasta kun tähän ketjuun kirjoitin, on jo aikaa ja paljon on tapahtunut. Mutta, yhdestä asiasta voin olla edelleen ylpeä. Vaikka olen tyrinyt tyrimästä päästyäni, siitä ei edelleenkään ole kukaan perheenjäsen tai läheinen joutunut kärsimään. Itse olen repinyt rahat aineisiin, en koskaan ole esiintynyt heidän edessään sekaisin, en varastanut heiltä enkä muutoinkaan käyttänyt hyväkseni. En ole joutunut sairaalaan enkä oikeussaliin. En edes poliisiasemalle. Sillä edelleenkään kukaan ei tiedä, uskon vilpittömästi että jos/kun asian joskus kerron, tulee se yllätyksenä heille. Oma riippuvuuteni on vain ylläpitoa, otan juuri sen verran etten tule sairaaksi ja viikko viikolta otan vähemmän, nyt jo käyttöannos puolet siitä, mitä se oli puolikin vuotta sitten. Tarkoitukseni ei ole pään sekoittaminen aineilla ollut enää aikoihin, en tahdo menettää sitä viimeistäkin kontrollia, joka minulla itsestäni on.

Ja nezumi, kiitos jälleen sisko, vaikkakin näin myöhässä. On niin hyvä kuulla, että joku on oikeasti kokenut saman. <3

Voi Irvikissa, kyllä se salailu ja selittely (varsinkin itselleen)on pitkään koettua ja kärsittyä.
Olin tyyppiesimerkki typerys-omaisesta. Niinkuin olen yrittänyt sanoa; älkää tehkö niinkuin minä tein vaan niinkuin neuvon :)
Helppoahan se ei ole, tässä asiassa ei ole mitään helppoa.
Edelleen opetellaan päivä kerrallaan elämistä vaikkei päihteet ole "lähellä" enää. Ja joskus pienen toiveen taivaalle tahtoisi lähettää; ei enää. Mutta vedän sen aina takaisin sillä tänään raitis; se riittää.

...

[quote]Irvikissalle - ehkä näistä kirjoituksista myös itse näet, että ongelmasi tuskin on salassa. Äiti näkee kyllä, vaikka haluaisikin hyssytellä. Tulen itse perheestä, jossa ikäviä asioita ei puhuttu, näytetty. Sellaisia todella kipeitä. "Ettei vaan äidille tule paha mieli." Kun avasin suuni muutama vuosi sitten, sain syyllistyksen. Mutta mitä sitten. Tiedän, miten asiat ovat olleet. Tiedän, mistä saan itselleni apua.

Varmasti olisi helpompaa hakea apua, jos läheiset tietäisivät totuuden, mutta toivon, että teet sen itsesi takia.

Voimia meille kaikille :)[/quote]

Kiitos tähtityttö kauniista sanoistasi, mutta valittettavasti omassa perheessäni ei oikeasti tiedetä mitään. Kun kaikki on päällisin puolin hyvin. Mulla on kaunis koti, töitä, töitä tekevä ja ammattikorkeassa opiskeleva avopuoliso (joka kyllä käyttää myös) ja olen aina viimeisen päälle huoliteltu ja laitettu. Täsmällinen ja sanani mittainen nainen. Äidillä ei oikeastaan ole syytä epäillä. Tai olisi, esimerkiksi miksi en kesähelteilläkään ole lyhythihaisella paidalla, mutta ei sen pieneen maailmaaan mahdu tuollaiset asiat

[quote]Minullekin sanottiin että varmasti vanhempani tietävät ym. Ja kerro. Mutta, joskus tietää itse paremmin onko viisasta kertoa vai ei. Minun tapauksessani kulissit piti ja en sitä kadu. Mutta se oli raskasta. Käyttö itsestään tuhoa ja tappaa. Saati rinnalle jatkuvat salaisuudet. Mutta tiedän, jos olisin kertonut..... En usko, että asiani olisi paremmaksi mennyt.
Mutta tämä oli minun kohdallani, eikä tarkoita että tämä olisi Irvikissan kohdalla[/quote]

Mutta näin se on myös minun kohdalla, tämä taistelu on taisteltava yksin. Kun joskus sen vaan tietää itse paremmin, olin narkki tai en. Raskasta tämä ainainen salailu on, mutta toistaiseksi en itsekään sitä ole tosissani katunut kertaakaan.



Ja kiitos nezumi, kohtalontoveri. Vaikka olet jo kuivilla, mikä on mahtavaa, on lohdullista tietää että joku on käynyt samaa läpi. Ja etenkin, päässyt kuiville. Mahtavaa ! Kiitos myös sulle ihanista sanoistasi, sain hymyillä tänäkin aamuna. En ole vielä täysin hukannut uskoa itseeni, ja haluan uskoa että vielä saan voimia parantua !

....

....

[quote="narkin äiti"] Luojani; en tahtoisi oppia enää.[/quote]

Onnea teille :) Tuo lauseesi on myös itsellä paljon mielessä. Itsestä tuntuu, että nöyryyttä on annettu jo sen verran, että eiköhän tämän muista...

Irvikissalle - ehkä näistä kirjoituksista myös itse näet, että ongelmasi tuskin on salassa. Äiti näkee kyllä, vaikka haluaisikin hyssytellä. Tulen itse perheestä, jossa ikäviä asioita ei puhuttu, näytetty. Sellaisia todella kipeitä. "Ettei vaan äidille tule paha mieli." Kun avasin suuni muutama vuosi sitten, sain syyllistyksen. Mutta mitä sitten. Tiedän, miten asiat ovat olleet. Tiedän, mistä saan itselleni apua.

Varmasti olisi helpompaa hakea apua, jos läheiset tietäisivät totuuden, mutta toivon, että teet sen itsesi takia.

Voimia meille kaikille :)

Hitsi te olette mielettömiä tyyppejä. En voi muuta sanoa. Kai joidenkin hartiat katsotaan niin vahvoiksi, että niille voi laittaa kuinka raskaan kuorman tahansa kannettavaksi. Joidenkin olkapäät kestävät niin uskomattomat kuormat ja ne myös saavat kantaa ne kaikkein raskaimmat taakat.

Luin tätä keskustelua läpi ja liikutuin kyyneliin. Itse olen "toiselta puolelta", narkkari, jolla kyllä kulissit ovat pysyneet jo vuosikaudet pystyssä. Ulospäin elämäni on ok, mutta sisältä läpimätä. Edes omat vanhempani eivät tiedä missä oikeasti ryven. Tai, eivät halua nähdä. Se ei olisi mikään uutinen.

Tavallaan kadehdin mielettömästi lapsianne siinä mielessä, että vaikka he kuinka ovat möyrineet pitkin pohjia - te rakastatte heitä ettekä käännä silmiänne tosiasioista.

Omassa perheessäni on aina hyssytelty ja salailtu, itse jatkan samaa linjaa salaamalla usetta vuotta huumeongelmaani. Riippuvuutta joka kuluttaa päivästä päivään enemmän. Riippuvuutta, joka horjuttaa jo valmiiksi heikkoja kulissejani. Pelkään eniten sitä, että jos äiti joskus pääsee tästä selville ja näkee totuuden. En kestäisi sitä pettymystä. En syyllistystä. Vaikka harvoin joudun äidiltä rahaa lainaamaan, muutaman kympin vuodessa, varmasti siitäkin seuraisi syyllistys, että "en kestä tätä kun oot pyytänyt multa huumeisiin rahaa." Vaikka en ole, olen opiskellut ja tehnyt töitä ja keikkunut veitsen terällä. Tai oikeammin neulan kärjellä. Kunpa tietäisin, että oma perhe kannattelisi ja tukisi, edes vähän. Edes sen verran, että yrittäisivät ymmärtää. Olisi niin paljon helpompi hakea apua kuiville pääsyyn, jos voisin puhua tästä niille, jotka ovat minulle läheisiä. Mutta kun yhtään dramatisoimatta, ei kukaan oikein ole minusta välittänyt, aina vain itsestään. Jo nuoruuden pienet toilailut syyllistetään aikuisena aina uudstaan, äiti ei kestäisi tätä kolausta.

Alan olemaan lopen uupunut räpiköimään yksin.

Mutta teitä ja teidän rakkauttanne, en voi kun ihailla. Halusin tulla kertomaan sen, ja samalla hieman avata omaa tilannettani käyttäjänä.

Päihdeläheisen maailma tuntuu kaukaiselta ja taaksejääneeltä nyt.
Elämään on tullut, siis Pojallekin, niin paljon muuta perheen myötä ettei koko huume-elämä tunnu enää koskevan meitä.

Hän käy joskus NA-ryhmissä ja osallistuu tapahtumiin edelleen. Mutta elämä ei pyöri enää "sen" ympärillä.

Hyvin hyvin raskas koulu tämä on ollut. Tunnen itseni kyllä paljon paljon viisaammaksi ja miten paljon helpompi minun on nyt järkevästi suhtautua erilaisiin ongelmiin ja kanssaihmisten ongelmiin. Tunnen itseni voimakkaaksi avuksi muille..enkä järkyty mistään.

Mutta kiitos tämä riittää kyllä. Luojani; en tahtoisi oppia enää.

Kaikki hyvin.
Siunausta rakkaat Äidit, Isät, Vaimot, Lapset ja Sukulaiset

Ihanaa narkin äiti kuulla kuulumisiasi! Olen onnellinen puolestasi. Miltä (tulevana?) mummona olo tuntuu? :)

Täällä sää yhä vaihtelee, nyt alkukesästä on ollut suorastaan hirmumyrskyä. Oma on onneksi yhä hengissä, mutta kavereita kuolee ympäriltä jatkuvasti ja jotenkin tuntuu, että odotettavissa on tavallistakin huonompi kesä.

Jokainen päivä on kuitenkin aihe kiitollisuuteen, ja helpotukseen. Yhä toivon parasta ja pelkään pahinta. Mutta aika ja kanssaihmisten tuki on tehnyt vuosien varrella tehtävänsä - elän nykyisin kaikesta huolimatta enimmäkseen omaa elämääni, eikä pelko ja huoli enää varjosta elämääni niin paljon kuin aiemmin, vaikka asiat ovat kuin ovat, edelleen. Eteen tulee mitä tulee, mutta nykyisin osaan paremmin erottaa asiat, joille jotain voin ja ne, joille en voi.

Toivon kaikille vastaavassa tilanteessa eläville äideille ja isille hyvää ja aurinkoista kesää. Älkää koskaan lakatko toivomasta ja uskomasta parempaan!

Ja narkin äidille lähetän lämpimän halauksen kiitokseksi ihan kaikesta.

Tätäkin ketjua olen hiljaa sivusta seurannut, ja voi miten kiva on kuulla että narkin äidin poika on pysynyt raittiina! : ) Miten muilla menee?

Puolitoista vuotta putsina eikä elämässä valittamista.

Voimia ja siunausta kovasti toivon kanssakärsiville perheille.
Vaikka elämä on nyt onnellista, en ole unohtanut siitä tuskasta ja surusta päivääkään. Tosin en "elä" siinä enää...tietenkään. Päivä kerrallaan aina ja iankaikkisesti tässä elämässä.