Olet täällä

personal reindeerspotting

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: personal reindeerspotting

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja aaaaaaa » 1.2.2022 20:43:03

kamalan surullista, vielä näin pitkän ajan kuluttua. mahdatte olla jo aika vanhoja, mutta suru lienee vielä läsnä.

osaanottoni

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja A:n äiti » 13.8.2014 01:25:10

Koko ajan tunnuttaan unohtavan omaiset, jotka putoavat Kanin wonderlandiin. Koko perhe kärsii, kuolee ja hautaa.
Kärsimys leviää laajalle ja aiheuttaa vahinkoa.

Taistelkaa huumeita vastaa, vaikka kuinka pienin teoin! Koettakaa kaikkenne, älkää salatko mitään!

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja A:n äiti » 20.4.2014 23:36:21

Lukekaa näitä vanhoja viestejä ja oppikaa. Kerätkää voimia, olemme sodassa. Huumeet ovat vihollisemme. Hoitakaa itseänne, pelastakaa se, mitä perheestänne pelastettavissa on. Hakekaa ITSELLENNE apua ajoissa myös. Siitä on apua, jos peli menee todella kovaksi...

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja Zurussa » 8.5.2013 10:56:27

Muistelen että malibu tai joku muu aikoinaan kertoi toisen paikan, jossa voi vaihtaa sähköposteja, niin ettei se tule "julkiseen jakeluun",vaan vain rekisteröityneiden käyttäjien näkyviin. En vaan muista,miten se tapahtuu.
Jotenkin niin, että menee omiin asetuksiin, sieltä profiiliinsa, jonne johonkin voi laittaa osoitteensa, mutta miten se sitten poistetaan, jäi hämäräksi. Pienikin aika julkisella sivustolla oleva sähköposti saattaa jäädä pyörimään nettiin joksikin aikaa.

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja jean » 8.5.2013 06:48:34

Hyvä. Ehdota ajankohtaa, niin kerron olenko koneen äärellä.

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja A:n äiti » 7.5.2013 20:51:59

Sähköpostin kanssa menetellään niin, että sovittuna aikana vilautan oman sähköpostiosoitteeni ja saatuasi sen, poistan sen. Kukaan ei ole koskaan käyttänyt tätä väärin, vaan kunnioittavat meidän tarvettamme saada oikea yhteys toisiimme.

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja jean » 7.5.2013 20:32:17

Olen mielihyvin mukana, tai tulen mukaan. Harmillista että yksityisviestimahdollisuutta ei ole.

Kerro jossain vaiheessa tarkemmin miten s-postiosoitteiden kanssa menetellään, A:n äiti.

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja A:n äiti » 7.5.2013 20:22:40

Kyllä. Meillä on jo kohta oma ryhmä, Minä, Zurussa, Eijastiina ja Jean. Kokoontuminen tulee varmaan olemaan meillä sitten, kun olette vähän keränneet itseänne. Zurussan tapaan jo aikaisemmin, mutta me tulemme olemaan ryhmän ydin. Olen suunnitellut jo tapaamista aika pitkälle, haluan, että siitä tulee kaikille myönteinen kokemus.

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja Zurussa » 7.5.2013 12:55:37

A:n äidin ehdotus sopii minulle hyvin. Meillä alkaa olla jo ihan oma sururyhmämme.

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja jean » 7.5.2013 11:47:53

A:n äiti kirjoitti: Älä puhu ulkopuolisille liikaa, ne levittävät juoruja, ja lisäävät perheesi tuskaa.


En usko, että sitä vaaraa on, että puhuisin liikaa. Yksityisyyteni on minulle hyvin tärkeä, monesta syytä. Kenenkään kuolema ei kuitenkaan ole täysin yksityinen. (Syyn kerron vain kysyttäessä, jos kerron.) Eikä juoruilla, joita toki leviää, ole mitään merkitystä. Ei ole ketään, jota minun kauttani voisi loukata.

Toisaalta, jos joku kertomani perusteella havahtuu katsomaan ympärilleen uudella tavalla, hyvä niin. Huumeiden käyttäjät ja heidän oma alakulttuurinsa on jotain, joka suurelle osalle ihmisistä koskee vain "joitain muita". Jotain, jota ei ole oikeasti olemassa kuin jossain yhteiskunnan reunoilla ja raja-alueilla. Sehän ei ole totta.

Tapasin eilen, yli kaksi kuukautta kuoleman jälkeen, ensimmäisen kerran kuolleen poikani löytäjän. Paras mahdollinen seuraus lapseni kuolemasta voi olla se, että tämä nuori mies on havahtunut johonkin uuteen. (Nyt huomaan olevani huolissani hänestä.)

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja A:n äiti » 7.5.2013 10:36:29

Vielä. älä tee niinkuin minä tein, vaan niinkuin neuvon! Älä puhu ulkopuolisille liikaa, ne levittävät juoruja, ja lisäävät perheesi tuskaa. Oma virheeni oli omassa tuskassani olla liian avoin kaikille...

Nyt pidän parhaana pitää asiat pienessä piirissä, mutta olet toki tervetullut tähän synkkään sisarseuraan!

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja A:n äiti » 7.5.2013 10:32:53

Voit puhua meille!
Tehdään taas se juttu, että oma sähköposti välähtää ja poimit sen siitä. Siten pääset yhteyteen mun ja Zurussan kanssa, toki sillä varauksella, että Zurussa antaa luvan.
Meillä on tapaaminen suunnitteilla toukokuun lopulla.

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja jean » 7.5.2013 09:41:57

Kiitos vastauksistanne. Saman kuvan minäkin surunauhasta sain lueskeltuani. Voi miksi ei ole mitään paikkaa, foorumia, yhteisöä meille! Huomaan, että vähitellen nousee yhä enemmän tarve voida puhua ja kertoa. Olen myös huomaamattani alkanut kertoa pojan kuolinsyystä yhä useammille ihmisille. Aluksi en halunnut ylipäätään puhua kenellekään mitään. Ihmisten reaktiot ovat moninaiset, mutta annan heidän itse käsitellä omat tunteensa.

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja A:n äiti » 7.5.2013 05:02:13

Oma kokemus surunauhasta on vähän huono. Kun lapsella on huumetausta, niin enemmän on yhteistä toisen huumelapsen vanhemman kanssa kuolintilanteessa, kuin itsemurhan tehneen lapsen vanhemman kanssa. Se huumetausta on niin oleellinen asiassa ja kuolinsyytkin joskus vähän hämäriä: vahinko/tahallinen. Minun tyttärenihän hirttäytyi, mutta pidän "kuolinsyynä" kuitenkin huumeita, sillä ne hänen psyykensä loppuviimeksi niin huonoon kuntoon veivät.

Re: personal reindeerspotting

Viesti Kirjoittaja Eijastiina » 4.5.2013 10:10:13

Minä kirjauduin Surunauhaan syksyllä. Silloin olimme vielä melkoisen varmoja vielä, että pojan kuolema oli itsemurha. Myöhemmin sitten selvisi, ettei niin varsinaisesti ollutkaan. En ole enää kirjoittanut mitään, kun tuntuu, etten "kuulu joukkoon". Mutta lukenut olen. Kyllä se jotenkin tuntuu siltä, että me huumeisiin kuolleiden lasten vanhemmat olemme sitä kaikista alinta kastia. Jotenkin itsemurhasta kertominen on monta astetta helpompaa kuin kertominen siitä, että lapseni kuoli huumeisiin. Kyllähän narkkarin äiti on huonoista huonoin. Minulle henkilökohtaisesti Surunauhasta ei ole oikeastaan apua, vaikkakin siellä läheisten suru koskettaa. Suru on surua. Luen edelleen paljon äitien tuskaa ja niin samankaltaisia tarinoita täällä päihdelinkissä. Jotenkin koen tämän enemmän omakseni kuin Surunauhan, vaikka lapseni ei enää ole elossa. Mutta ne samat kokemukset, sama pelko ja ahdistus - se on niin tuttua. Suru ja ahdistus ei tule loppumaan koskaan; sen tiedän nyt jo ihan varmasti. Se on vaan muuttanut muotoaan. Edelleen olen niin valtavan surullinen pojan hukkaan heitetystä elämästä. Kaikesta, mitä olisi voinut olla ilman huumeita.

Ylös