Moikka, mitäs teille ”ainavaan” kuuluu?

Arkesi kuulostaa todella kuormittavalta ja raskaalta, ja teit rohkean päätöksen erilleen muuttamisessa.
Ongelmia on helpompi yrittää korjata nyt kuin vielä myöhemmin.
Ja nostan hattua siitä, että yrität korjata ongelmia, etkä ole antanut periksi. Vaikka siihenkin meillä kaikilla kuitenkin on oikeus.

Mielestäni tuo ideasi erilleen muuttamisesta kuulostaa järkevältä. Silloin puolisosi joutuu konkreettisesti huolehtimaan itsestään ja esimerkiksi laskujen maksamisesta.
Toivottavasti hän samalla havahtuu siihen, kuinka paljon sinä teet hänen ja perheenne hyväksi.
Ei ole sinun vastuullasi hoitaa hänen raha-asioitaan. Hän on aikuinen, jonka on otettava vastuu omasta itsestään ja elämästään.

Onneksi olet itse huomannut, ettei tilanteenne ole kestävä ja se vaatii jotain muutoksia.
Happinaamari on ns. laitettava ensin itselle, että voi auttaa muita. Omasta itsestä täytyy huolehtia, sillä sitä ei kukaan muu tee.
Toivottavasti voitte nykyään paremmin.

Kaikkea hyvää uuteen vuoteen!

-Eveliina

Moi ainavaan Tosi vaikea mennä sanomaan asiasta mitään viisasta, joten ei jää kun oma mielipiteeni Kirjoitan siis peliriippuvaisena (pelaamatta 1v4kk, ja velkoja maksan nyt kiltisti pois). Tilanne teillä on mielestäni täysin kestämätön, ja taidat itsekin tajuta sitä. Aika radikaali ratkaisu, mutta eipä sinulla ole vaihtoehtoja.... kolme alle kouluikäistä lasta, ja sen lisäksi vielä yksi aikuinen lapsi (eli miehesi).
Olette ilmeisesti vielä nuoria, jotta nyt on se aika toimia. Sun miehesi on pakko ruveta toimimaan vastuullisesti. Vaikka olisi kuinka paljon rakkautta teillä, lopussa "you too are going down with the ship, so save yourself"!!!
Tavalla tai toisella miehesi täytyy herätä todellisuuteen, ja jos tämä on hyvä ratkaisu teillä, niin go for it!!!
Kovasti voimia ja tsemppiä

Meidän tilanne on se että miehellä on paha peliriippuvuus, vaimo (minä) olen hoitanut perheen raha-asiat jo viitisen vuotta. Miehen vippivelkoja on aikoinaan maksettu pitkälle viisinumeroinen summa ja nimi on ollut puhtaana nyt muutaman kuukauden. On se välissä ollut 1,5v pelaamattakin, siinä kohtaa kun oli armeijassa. Käytännössä se menee niin että kaikki palkat ym meidän rahat tulee mun tilille, hoidan laskut, siirrän miehen tilille lähes joka päivä rahaa, mitä sillä nyt menee tupakkaan, batteryyn ja kahviin. On kokeiltu sellaistakin että siirtäisin suuremman summan jonka olisi tarkoitus kestää pari viikkoa, no eihän se kestä, korkeintaan pari päivää kunnes loput katoaa peleihin. Meillä on myös kolme alle kouluikäistä lasta, lähes kaikki kotitöitä myöten on minun vastuullani ja nyt on pakko myöntää että paino hartioilla alkaa ihan oikeasti olla liikaa. Mies on muutenkin aina ollut huolimaton ja laiskakin, joka syksyinen kausimasennuskin yllätti ja veti sen alemmas kuin koskaan, oli pakko hakea apua helmikuussa. Lääkitys ei vieläkään ole kohdallaan. Jotain on tehtävä ennekuin ollaan molemmat jossain osastolla huilimassa kun mustakin loppuu virta. On käyty terapiassa, yhdessä ja erikseen. Nyt ollaan tultu siihen tulokseen että pakko muuttaa erilleen. Sitä onkin tässä itketty pari päivää ja samalla tajuttu että rakkautta riittää, ei haluta erota mutta tämä on ainut vaihtoehto. Jos mies muuttaisi johonkin yksiöön, lähelle. Oltais vaikka viikot erillään ja viikonloput yhdessä? Hänen on pakko oppia huolehtimaan itsestään että voi huolehtia meistä. Yksin hän ei siihen pysty, suurimpana huolena tietenkin se talouspuoli. Kuinka kauan menee että hän oppii käyttämään palkkansa oikein, maksamaan laskut ensin ja säännöstelemään rahaa niin että se riittää seuraavaan palkkaan asti. Mennäänkö tässä suoraan suden suuhun vai onko tämä jopa hyvä suunnitelma? Onko kenelläkään kokemusta? Mun on pakko saada puhua tästä jonkun muunkin kun miehen kanssa. Kertokaa miltä tää kuulostaa ja onko mitään muita ehdotuksia?