Vieras kirjoitti:Mahtava kuulla
Nyt vain muistatte hyvänäkin aikana että ongelma ei poistu. Alkoholismi on sairaus, joka etenee. Oireiden vakavuus menee ylös-alas, mutta trendi on ylöspäin. Mitä enemmän tietoa sairaudesta haalii, sitä synkemmältä näyttää alkoholistin tulevaisuus, jos ainetta ei jätä. Kannattaa katsoa siis vielä, mutta jos pettymyksiä tulee yhä, ei ne tule loppumaan ilman että jättää alkoholin kokonaan.

Hämmentynyt kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Miten teillä meni bileet?

Yllättävän hyvin, kiitos kysymästä! Ei kyllä oltu kumpikaan selvin päin vaan pikkuhiprakassa. Mies käyttäytyi tosi hyvin, miehen kaverikin oli mukana ja meillä oli tosi hauskaa. Nyt kylläkin tehtiin molemmat se päätös että ollaan toistaiseksi (= useampi viikko / muutama kuukausi) kokonaan ilman alkoholia, koska sitä on viime aikoina tullut kulutettua aiempaa enemmän. Luotan mieheen taas enemmän kun huomasin, että hän todella mietti etukäteen ja illan aikana, paljonko kannattaa juoda. Nappiin meni siis, vältyttiin sammumiselta, muistinmenetyksiltä ja krapulalta täysin

Vieras kirjoitti:Miten teillä meni bileet?

Silkkiuikku kirjoitti:Kirjoituksestasi miestäsi kohtaan on melko ristiriitaista. Sanoistasi nousee valitettavasti itseriittoisuus ja tuo kuinka olet valmis puolisosi dumppaamaan koska tahansa, mikäli hänen alkoholin riskikäyttönsä pahenisi ja mikäli sinun elämänarvonsa ei ole hänenkin elämänarvot. Oma mieheni teki eropäivänämme itsemurhan noin 2,5v sitten. Ennen sitä minäkin taisin pitää tätä maailmaa samalla tavalla itsestäänselvänä kuin sinä kirjoituksinesi. Ymmärrän, että 21-vuotiaana koet tietäväsi miten maailma pyörii ja miten ei, mutta oikeasti, mikä on tärkeintä? Mitä rakkaus sulle todella merkitsee? Se on välittämistä, ei hylkäämistä oman kapeakatseisuuden vuoksi. Harmittaa miehesi puolesta..minun korvaani annoit ymmärtää hänen käsittävän tilanteensa riskikäyttäjänä ja halukkuuden muuttamaan suuntaa ennen kuin on liian myöhäistä. Toivottavasti oivallat jonain päivänä kuinka itsekkäältä kuulostat. Toki terve itsekkyys on usein hyväksi, mutta ei noin... Ei todellakaan mitään tuollaista. Ei ihmiset ole mitään sinun lautapelisi pelinappuloita, joiden suuri pyhä täydellinen hallitus sijaitsee vain sinun virheettömässä päässäsi. Paljon olisi sielläpääs vielä selkeästi nähtävä, opittava, TAJUTTAVA...

Vieras kirjoitti:
Sovimme nyt, että mies ainakin on nyt toistaiseksi kokonaan ilman alkoholia, myös ensi viikon bileissä. Sanoin kyllä, että voin itsekin olla hänen tukenaan tipattomalla, mutta mies sanoi, että se ei ole tarpeen... Joka tapauksessa tein nyt miehelle selväksi, että hänen juomisensa vaikuttaa jo negatiivisesti meidän suhteeseen, mistä mies oli hyvin pahoillaan ja sanoi, ettei ikinä haluaisi minua menettää. Lupasi tehdä kaikkensa, että saisin luottamukseni häneen takaisin. Sanoin nimittäin suoraan, että mulla on jonkinlainen ''suojamuuri'' jo noussut pystyyn ja olen tietyllä tapaa varuillani.

Mies sanoi, että hänellä ei mielestään vielä ole alkoholiongelmaa, mutta riskikäyttäjä hän kyllä tunnustaa olevansa. Sanoi, että haluaa pysäyttää kierteen ajoissa ja lopettaa ainakin humalahakuisen juomisen kokonaan meidän parisuhteen ja oman terveytensä vuoksi. Lupasin itsekin, että jos mies nyt tekee kaikkensa ja arki rullaa hyvin, niin varmasti viime viikonlopun fiasko painuu taka-alalle, luottamus palautuu ja voimme siirtyä eteenpäin. Jos taas joudun vielä pettymään, otan kyllä pienen aikalisän ja mietin, onko tämä se mies, jonka kanssa haluan naimisiin ja perustaa perheen. Jos mies ei pysty juomistaan vähentämään, hän menettää minut, koska mulle terveelliset elämäntavat on tärkeitä. Silloin olemme yksinkertaisesti liian erilaisia. Olen kuitenkin nyt päättänyt antaa vielä yhden mahdollisuuden ja olo on ihan toiveikas.

Alkoholismion hitaasti, mutta varmasti alaspäin viettävä jyrkänne. Kuten aiemmin todettiin, usein alkoholistin läheinen ei havaitse tilannettaan ennen kuin ollaan jo niin sanotusti pohjalla.

Aina läheinen ei edes oikeastaan tajua, mistä oma paha olo johtuu. Yhtäkkiä hän saattaa vain huomata, että muuttuneensa vakavaksi ja ilottomaksi. Asiat ja harrastukset, jotka ennen tuottivat mielihyvää, eivät tunnu enää miltään. Elämästä on tullut harmaata ja ankeaa selviytymistä, joka pyörii alkoholistin ympärillä. Läheinen on kadottanut minuutensa.

Kun ei enää muista, miltä tuntuu nauraa vatsansa kipeäksi, tai kun pelkää itkemistä, kun ei voi olla varma, että pystyy enää ikinä lopettamaan, on aika pysähtyä miettimään omaa tilannettaan. Miten tähän ollaan tultu? Tahdonko todella olla tässä?

Vieras kirjoitti:luultavimmin tuota epävarmuutta ja hermoilua on tiedossa tulevaisuudessakin ja enenevässä määrin... siis jos juominen jatkuu.

alkoholismi on etenevä sairaus ja se olisi helpointa pysäyttää alkuvaiheessa. siksi on ihan perusteltua, että sanoisit puolisollesi suoraan miten paljon hänän juomisensa aiheuttaa sinulle huolta ja kuormitusta jo nyt ja että sinun on kivempaa olla hänen seurassaan kun hän on selvä. jatkuvat kehityskeskustelut alkoholinkäytöstä ja asian pohtiminen vievät helvetisti aikaa ja voimavaroja sinultakin ja se on pois muusta. sitkun ajattelu ei väkttämättä kannata. jos toisen dokaaminen aiheuttaa harmia nyt, ongelma ei itsestään poistu vaan pahenee
.
jos hän on itse sanonut, ettei halua pilata suhdettanne juomalla, minusta siihen kannattaa tarttua ja sanoa hänelle suoraan, että se pilaa sitä jo. teillähän pitäisi olla yhdessä juhliessa kivaa ja rentoa.

miksette kokeilisi olla vaikka kuukauden nyt juomatta? käytte bileissä ja isompaa numeroa tekemättä juotte alkoholittomia juomia. eihän sitä lasista tiedä onko siideri tai olut tavallista vai alkoholitonta. niitä illanviettoja voitte sitten vertailla niihin joina on juotu ja onnistuuko kokeilu miehen osalta ensinkään.

vähän kuulostaa, että miehellä ns suu napsaa ja hän ei halua sopia mitään etukäteen, että on vapaa juomaan mielensä mukaan. alkoholistista vedätysta, kun tavoite ja suunnitelma ei ole selvillä ja sovittu, sinä elät epävarmuudessa ja miten suunnitelmassa pysymistä voi mitata ilman kummankin tietämää selkeää suunnitemaa?

Hämmentynyt kirjoitti:
Miehelle kuitenkin on vaikea lopettaa, jos on ”kunnolla” juomaan alkanut mitä ongelmaa mulla ei koskaan ole ollut. Minä tiedän missä omat rajani menevät ja pysyn niissä, mies taas yleensä ei. Itse en ole ikinä sekoillut humalassa, mies taas lähes aina.