[Pjotr-77]

askarruttaa että ovatko kaikki VAKUUTUSYHTIÖN LÄÄKÄRIT etelä POHOJAMMUALTA????? niille JUMALISTE KUOLLUTKIN on TYÖ kykyinen!!!! tai sitten ne ovat LESTADIOLAISIA jotka 3-vuotiaasta asti opetetaan PAINAMAAN TÖITÄ!!!

[Winston-84]

askarruttaa että ovatko kaikki VAKUUTUSYHTIÖN LÄÄKÄRIT etelä POHOJAMMUALTA????? niille JUMALISTE KUOLLUTKIN on TYÖ kykyinen!!!! tai sitten ne ovat LESTADIOLAISIA jotka 3-vuotiaasta asti opetetaan PAINAMAAN TÖITÄ!!!

Tuli joskus lueskeltua vakuutuslääketieteestä. Ihan pintapuolisesti vain, en väitä olevani asiantuntija.

Vakuutuslääkärin homma ei suinkaan ole hylätä hirveällä vimmalla kaikkia työkyvyttömyyseläkehakemuksia ja itseasiassa suurin osaa niistä meneekin läpi. Aina tietysti puhutaan vain niistä jutuista, joissa tuli hylsy ja kaikki meni muutenkin päin helvettiä, koska ketään ei kiinnosta lukea, jos jollain menee hyvin. Vakuutuslääkärin tehtävä on selvittää ihmisen työkyky sen lausunnon/lausuntojen perusteella, jotka tutkiva lääkäri(t) on kirjoittanut. MIKÄÄN sairaus tai vamma ei automaattisesti oikeuta työkyvyttömyyseläkkeeseen Suomessa. Olennaista on se MITEN se sairaus/vamma vaikuttaa käytännössä henkilön työ- ja muuhunkin toimintakykyyn. Monet lausunnot ovat tältä osin puutteellisia, eli syyttävällä sormella kannattaa osoittaa ennemmin sitä lausunnon laatinutta lääkäriä, vaikka tämä olisikin täysin sitä mieltä, että potilas on työkyvytön. Monet lääkärit eivät vain osaa kirjoittaa niitä lausuntoja. Kirjaavat sinne innoissaan vain diagnoosin ja kaikenlaisia tekemiään kliinisiä löydöksiä, mutta eivät tuo selkeästi ilmi tuota ylempänä mainittua olennaista. Ei vakuutuslääkäri sellaisella paperilla mitään tee ja eipä sen sitten auta muu, kuin todeta henkilö työkykyiseksi.

HUOM!: Tuo koskee siis eläkelaitosten myöntämiä(tai hylkäämiä) työkyvyttömyyseläkkeitä. Jos olet hakemassa ihan vakuutusyhtiö-vakuutusyhtiöltä erillistä korvausta työperäisestä sairaudesta, työtapaturmasta, liikennevahingosta tmv., tuleekin helpommin kaikenlaista vääntöä ja mutkia matkaan. Lähinnä tosin kait siitä kuka/mikä taho on velvollinen korvaamaan. Ei niinkään haluta kyseenalaistaa hakijan työkyvyttömyyttä, mutta siihen se sitten usein menee, kun vakuutusyhtiö ei halua maksaa korvausta.

Niin joo. Kyllä se diagnoosi jonkin verran vaikuttaa siihen saako työkyvyttömyyseläkkeen. MT-ongelmien vuoksi pääsee yleensä helpommin eläkkeelle, koska katsotaan, ettei se pöpipää kykene työskentelemään millään alalla. Jos vika on vaikkapa jalassa tai kuulossa, voidaan herkemmin katsoa, että henkilöllä on vielä työkykyä jollekin alalle, vaikkei enää olisikaan nykyiselle alalleen.

[Takapöydän vävyehdokas]

Tuli kirjauduttua vuosien tauon jälkeen. Nopean selailun perusteella varsin kuollutta on. Olisi hauska kuulla vanhojen vakkareiden kuulumisia, jos porukkaa vielä hengissä ja linjoilla on. Winston ainakin kirjoittanut ihan viime päivinä

[1970]

^ Todellakin, hiljasta on. Pikemminki delannutta. Tulin just ovesta ja täällä on jopa aavemaista, hieman kolkkoa ja aavistuksen pelottavaa... kävin täällä kyl jotain joutavaa ja merkityksetöntä turhaa rustailemassa viimeksi n. vuosi sitten...
En ole enää vakkari, eikä niin kiinnostakaan tämä Plinkki siinä mitassa, kuin silloin ennen, 2010-2021.
On aika tulla ja mennä ja joskus elämässä tapahtuu jotain muuta ja elämä on siellä suunnalla...

^ Mut morjesta vaan sinnekin, missä skulaat. Itellä on päihdevamma edelleen koteloituneena, eikä mitään ole kierroksessa
tai huikka himota. Lähinnä kauhistuttaa, millaista elämää on viettänyt jo kasarilla, ysäristä puhumattakaan.
Se on kuitenkin tavallaan tuloksetonta pähkäilyä, kun eletään tätä päivää ja tällasta tavisarkea.

Viimeksi olin vanhainkodissa duunissa ja ens viikolla saan lomarahat ja varmaan palaankin sinne, sitten tulevaisuudessa. Kivaa ja lepposta hommaa, vaikka kuolema ja höperyys onkin koko ajan läsnä. Kihloissa oon ollut kohta neljä vuotta ja parisuhde toimii,
kun ei asu yhdessä, eikä mene naimisiin. Eikä mene saman katon alle pysyvästi, eikä koskaan naimisiinkaan. Lasta ei tarvii naisen
kanssa tehdä, etenkin kun hällä jo on äitiys ja omamukula olemassa. Muutenkin miehen ja naisen suhde toimii moitteetta ja erinomaisesti, kun keskenään toisille "oikeat" ihmiset on kimpassa.

Tästä aiheesta saattaapi Vävy ainoana koko Plinkissä tajutakin jotain. Jengi kun ei vaikuta harrastavan vjittu mitään.
ei myöskään meikän duunimestoissa ollut pahemmin aktiivisia tyyppejä, ei logistiikassa, eikä hoiva-alalla.

On nimittäin tullut reenattua miltei ammattimaisesti. Himasaliin laitoin
n. kolmessa vuodessa n. neljä donaa ja siellä on jos mitäkin laitetta:
- 12 tankoa, mm. super, kulma, ojentajia,
- kaksi kyykkytelinettä ja
- vino- ja tasapenkki,
- punnerruspenkki,
- levypainoja 600 kg,
- käsipainoja viidet setit 8 - 18 kg,
- parit kahvat, 16 ja 20 kg ja

kaikenlaista pientä sälää, kuten mm.
- kunnon reenihanskat,
- painonnostovyö,
- turvakengät !
- punnerrusteline,
- punnerruskahvat,
- 6½ neliötä suojamattoja,
- 20 kg hiekkasäkki,
- 10 kg kuntopallo,
- 10 kg aeropikkitanko,
- 20 kg painoliivi,
- jalkapainot a´ 2 kg,
- vaneripoksi,
- steppilauta
- arm blasteri,
- rannevahvistin,
- vastuskuminauhat,
- punanen jumppapallo !

Kunnon hurahdus hyvään asiaan on paikallaan ja mitään pöljiä ylikuntoja en ole onnistunut kiskomaan, kuten liian innokkaat amatöörireenailijat. Olen 52½ v, eikä se tosiaankaan menoa haittaa. Naisellani oli muutto viime vuoden syksyllä ja mukana jelppimässä oli 70 v Suomen mestari lajinaan leuanveto dippipainolla 64½ kg. Siinä on esimerkkiä ja tavoitetta kelle vaan taviskeijolle. Sarjassaan oli alle 180 cm ja 80 kg (ja alle 70 v?). Äijästä todella näki, että on kondiksessa. Ja oli vielä ollut 19 vuotta poissa salilta, kunnes palasi taas. Lihasmuisti toimii, näemmä. Sen huomasin myös ite, kun rannemurtuma piti vaimeena pari kuukautta 2021 alkuvuodesta.

Monet rykii yksipuolisesti penkkiä, mutta mä teen ensalkuun kunnon venytykset ja muutenkin venyttelen joka päivä. Teen kaikkea. Raskasta ja kevyttä. Säännöllisesti ja roppaa kuunnellen. Monipuolisuus on se juttu. Penkkiä voin tehdä sarjoina 75 - 95 kg ja lähinnä vitosella kerrallaan jalkakyykkyä satasella, mavea 73 kg, hauistankoa 35 kg, pystypunnerrus 50 kg ja se riittää ainakin tänään ihan hyvin.

Joo, toiset repii satoja kiloja, mutta enhän mä olekaan kuin alle kasikybänen ja vasta pääsemässä kunnolla vauhtiin.
Osalla se silti on vaan liian raskasta raadantaa, kun kannattaa tehdä kevyttä ja venyttäviä liikkeitä ja hitaaaasti, myös.
Kahvan heiluri joka suuntaan on järkevä, samoin edellisen liikkeen vastaliikkeet ja nopeita, kevyitä sarjoja tiesmillä.

Nämä jutut kyl oppii ihan ite ja ekaa vempelettä vääntelin joskus 1982, 12-vuotiaana.
Vasta 2014, kun olin "jo" 44 v, reenit muuttui säännölliseksi.
Pitäähän sitä jokin systeemi olla ja joka kuukausi viikon tauko !
Tämä himainen viritys on vasta nyt valmistumassa,
jahka saan 16 kilosen tankolevyn, niin avot´

Viime vuoden Elokuussa meni rintalasta jumiin ja haittasi koko kesän, kunnes 10 vuotta mua hoitanut urheiluhieroja avasi paikat.
Hieronnassa tarvii käydä ja muutoin venytellä ja kävellä sen kympin verran päivässä, mikä onkin helppoa,
kun koiravuosia oli sentään 20 kipaletta. Kylse fyysinen ulottuvuus on tullut jäädäkseen, jos vaan muuten terveyttä piisaa.

Voin ihan helvetin hyvin ja olen elämäni kunnossa. Naiseni on melkonen joogakonkari ja sieltä puolelta ammennan sitä venyttelyn magiaa. Hengitysharjoituksia tarvii tehdä joka päivä. Keuhkojen tyhjennys, josta moni ei ole edes kuullutkaan. Vanha ilma vuodelta 1979 veke palkeista pallean voimalla ja yöksi kaastari naamarin eteen, silleen kevyesti ja pystyasentoon ja ihan joka yöksi !
Maailman halvin tapa ehkäistä kuorsaamista, ah ah. Ja ois hyvä oppia hengittämään koko ajan nekun kautta, eikä perseestä.

Maailmassa on niin paljon kaikkea muuta, kuin vjitullinen ja turha nettispämmäys tai päätön päihteily.

Niin ja sitten on vielä juttuja, joita voi opiskella ja asioita, joita ei ole vielä edes tapahtunut !

joo ja tälleen ja näin päin pois

[Amerikan Jeesus]

Ote kannasta:

Todetaan kohentunut psyykkinen tilanne ja se että käytössä olevia lääkityksiä on syytä jatkaa toistaiseksi. Lisäksi psyykkisen hyvinvoinnin edellytyksenä on raittiuden ylläpitäminen kaikin keinoin. Kolmantena tukijalkana psyykkiselle hyvinvoinnille on päivittäinen mielekäs toiminta, johon potilaalla on nyt erinomaisia suunnitelmia.
Kerron potilaalle että psykoosialttiudesta potilas tuskin kokonaan pääse eroon, mutta mikäli pystyy jatkamaan raittiutta pitkään, voidaan jossain vaiheessa Peratsinin annostusta hieman koittaa keventää. On kuitenkin mahdollista että sykoosioireet palaavat, eikä ole siis estettä jatkaa Peratsinia pysyvästi. Ehdotin myös harkitsemaan Peratsinin pitkävaikutteista muotoa pistoksena, mutta ei ole siihen nyt halukas.
Diapamin osalta suurempaa annostusta en suostu määräämään, joten pysytään nykyannoksessa, johon potilaalle on kehittynyt riippuvuus.
Etuuksien osalta kertoo saavansa asumistukea,työttömyyskorvausta.
Kotisairaanhoidon käyntejä on syytä edelleen jatkaa lääkehoidon turvaamiseksi, mutta kotikuntoutustyöryhmän viikottaisista käynneistä nyt luovutaan, potilaskaan ei koe niille tarvetta.
Psykiatrian poliklinikan kontakti säilyy, mutta tapaamisia harvennetaan, suunnitelmana nyt sairaanhoitajan kontrollivastaanotto tammikuulle.

[Amerikan Jeesus]

Pamit on kyl tosi suosittuja kaikkien päihteidekäyttäjien keskuudessa, niit vaan alkaa olla tosi hankala saada nykyään.

[recklessroad]

Tuli kirjauduttua vuosien tauon jälkeen. Nopean selailun perusteella varsin kuollutta on. Olisi hauska kuulla vanhojen vakkareiden kuulumisia, jos porukkaa vielä hengissä ja linjoilla on. Winston ainakin kirjoittanut ihan viime päivinä

Satuinpas mäkin tänne pitkästä aikaa kyyläämään ja kirjauduin sisään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kiva nähdä että on muitakin, kerron TV ihmeessä miten sulla menee nykyään?

Ehkä kerran pari vuodessa olen käynyt tsekkaamassa onko jotain uutta, mutta elämään tullut aika paljon muuta tässä välissä. En nyt ehkä varsinaisesti ollut mikään vakikirjoittelija, mutta tämä oli yllättävän tärkeä alusta omaan päihteidenkäyttöaikaan.

Melko kuollutta on joo, omastakin viimeisestä viestistä kolmisen vuotta. Muistan että siihen aikaan rölöttelin täällä enimmäkseen alkoholinkäyttöni joka oli ihan oikeasti lähtenyt käsistä mutta tietty se tuli käännettyä läpänheitoksi, aika yleinen suojausmekanismi tuo. Mukana oli silloin jo viihdekäyttöä vahvemmilla, joissa pysyi toki kontrolli niin että suurempia ongelmia(laillisia, sosiaalisia, terveydellisiä, mitä näitä nyt on) ei koskaan seurannut. Viimeisen viestini jälkeen itseasiassa käyttö oli suurimmillaan koronakevään aikana, jolloin ei ollut pakko olla tolpillaan ihmisten edessä niin usein. Ehkä silloin mä oikeastaan olisinkin kaivannut eniten tätä foorumia ja vertaistukea, mutta toisaalta "viihdenisti"-kuplassa ei tee mieli hirveästi pohtia käytön ongelmallisuutta.

Lyhyesti nykyiset kuulumiset; alkoholin ja huumeiden käyttö väheni vähitellen ja käyttökerrat varsinkin vahvemmissa harvenivat, alkoholin annosmäärät kertakäytöissä putosivat. Nyt tällä hetkellä vahvempien viimeisimmästä käyttökerrasta on lähemmäs vuosi, ja viimeisimmästä alkoholinkäytöstä puoli vuotta. En anna itseni lipsua jälkimmäisestä, ihan varmuuden vuoksi. Juon juhlissa energiajuomaa tai vettä, ei ole ongelmaa. Ikävöin todella paljon olutta, mutta tällä hetkellä tuntuu että alkoholittomankin ottaminen saattaa olla tulella leikkimistä; maku ja haju laukaisee jo halun juoda lisää. Ehkä joskus ajan kanssa pystyn näihinkin, kenties.

Elämä on muutenkin ottanut uuden suunnan useamman kivikon kautta; ihmissuhteet toimivat niin hyvin kun vain voivat, vaihdoin kokonaan alaa aivan uuteen ja rakastan työtäni rehellisesti, maailmankatsomus on muuttunut paljon, koen olevani parempi ystävä, työntekijä ja ihminen ilman päihteitä. Bipolaarihäiriö ollut samaisen puoli vuotta remissioitunut, joka on yksi syy miksi korkin päälle astumista välttelen. Toki ahdistukset, oma pää, muu vastaava edelleen aiheuttaa stressiä mutta luotan että prosessi näidenkin kanssa tulee etenemään. Sen prosessin ohessa voi elää täysin onnellisesti.

Viihdenisteily oli hauskaa aikansa eikä se oikeastaan kaduta. Lopetin juuri ajoissa, "vähättely-tekniikalla" mutta nyt lopputulos on tämä. Pidän ehkä vielä henkisesti pientä takaporttia eli jos joskus tulee repsahdettua se ei kaada maailmaa, mutta voi jopa olla että mun elämän viimeiset viivat on imuroitu. Ehkä, ehkä ei, ei voi tietää.

Tulipa pitkä avautuminen. Mutta, tällaiset kuulumiset tosiaan nyt ja olis tosi hauska lukea muidenkin meininkejä nykyään. Ihan sekä uusien että vanhojen käyttäjien.

[Winston-84]

Mulle kuuluu ihan hyvää.

Päihteiden, eli käytännössä alkoholin, käyttöä en ole lopettanut, mutta se on vähentynyt huimasti ihan itsekseen. Nykyään juon n. kerran kuussa. Välillä menee helposti pidempikin aika kuivin suin, mutta joskus sitten taas tulee otettua useammin. Ehdoton maksimi on kuitenkin pari kertaa kuussa. Tämä ei ole mikään päätös, että näin usein saan juoda ja muutoin istuisin sitten käsieni päällä kärvistelemässä ja odottamassa seuraavaa kertaa. Kyllä mä SAAN ryypätä vaikka kaiket päivät, jos huvittaisi, mutta kun ei huvita. Ei vanha enää jaksa ja elämässäni on niin paljon kaikenlaista muuta mielenkiintoista, joka ajaa alkon kittaamisen edelle. Ja hauskempanahan se känni pysyy, kun se on satunnaista hupia, eikä krooninen tila. Silloin kun juon, vedän kyllä ihan perinteisellä tyylilläni, eli parin päivän pleksit. Mistään pikkuhiprakasta ja kevyestä tissuttelusta en ole koskaan saanut mitään irti ja jos sellaiseen pitäisi pyrkiä, voisin lopettaa alkoholin käytön samantien kokonaan. Sisuskalujaan ei näin harvalla käytöllä sököksi saa, mutta onhan tuossakin riskinsä. Tapaturmariski luonnollisesti kasvaa potenssiin X(Silkkaa juopon tuuria mitään ei ole sattunut viimeaikoina), sosiaalisten haittojen riski lisääntyy toki myös(Niitäkään ei ole juurikaan tullut viimeisten vuosien aikana, sen verran leppoisa juoppo olen nykyään. Vähän arpapeliä se kuitenkin on aina tuonkin asian kanssa), mielenterveys ei tuolla parane(Ei tosin ole nyt pahentunutkaan) ja ainahan se slaagi voi iskeä, kun kaksin käsin rassaa keskushermostoaan ja pumppuaan. Jos tämä nyt tässä n. kerta kuukauteen ja yleensä on hauskaa -meiningissä pysyy, en näe dokaamisessani suurtakaan ongelmaa. Tosin aina mä olen pehmitellyt alkoholin käyttöni ongelmallisuutta, vaikka se silloin aikoinaan oli rankempaa ja aiheutti enemmän ongelmia ...

Opioidit jäivät silloin 2016, eikä ole tullut mieleenkään palata niihin. Ihan EVVK-hommaa. Pari vuotta sitten jouduin ottamaan pari Panacodia erittäin vittumaisen viisaudenhammasoperaation jälkeen, kun pelkällä Buranalla kärvistelystä ei tullut mitään. No, hyvin auttoivat kipuun ja siinäpä se. Ei tullut minkäänlaisia himotuksia ja vanhan suolan janotuksia. Hyvä tietää tämä, jos/kun tymäkämpää kipulääkitystä tulen joskus tarvitsemaan. Toki pyrin siihen, että opioidit ovat se viimeinen vaihtoehto kivunlievitykseen.

Stimulanttien kanssa en ole koskaan päättänyt, että lopetan niiden käytön. Ajattelen, että voin ihan hyvin vetää piriä, jos alkaa tehdä mieli. Eipä vain ole tehnyt mieli moneen vuoteen.

Vittu, netti pätkäisi ja Plinkki heitti ulos, enkä tietenkään tallentanut tekstiäni. Piti vielä kertoilla muitakin kuulumisia, mutta nyt ei enää ehdi. EHKÄ palailen asiaan paremmalla ajalla.

No niin. Jatkan paremmalla ajalla ja toivottavasti vähemmällä sähläyksellä.

Murheita on ollut tässä viimeaikoina kyllä: Veljeni kuolema syöpään toissakesänä, kissan kuolema 2 vuotta sitten, oma syöpäepäily, joka onneksi osoittautui vääräksi hälytykseksi(Voin kertoa, että oli välillä aika pirun kuumottavaa ja ahdistavaa odotella patologin tuloksia ), koronarajoitukset ahdistivat alkuun aika pahasti, Venäjän pelko kasvoi ihan uusin sfääreihin tuossa yhdessä vaiheessa... Aikaisemmin ajattelin, että vastaavissa kriiseissä vetäisin pääni täyteen kaikkea mahdollista, mutta nyt ei tullut yhtään sellaisia fiiliksiä. Jos päihteiden käyttöni johonkin suuntaan heilahti, niin lähinnä väheni. No, tekosyitähän nuo tuollaiset ovatkin, kaikilla päihdeongelmaisilla.

Muuten on edelleen sama mies jo pitkälle yhdeksättätoista vuotta ja on se vain aina niin rakas <3. Asun edelleen täällä missä asun ja ihan tarpeeksi hyvin viihdyn. Kaikenlaista ihan tervehenkistä harrastetta ja puuhaa riittää omiin tarpeisiini. Nyt viimeisimpänä aloitin iltalukion tänä syksynä ja olen tykännyt tosi paljon opiskella. En tuolla mihinkään sen korkeammalle tähtää, mutta voisi sitä ihmisellä paskempikin harrastus olla.

Pää on pipi lopun ikääni, mutta sen kanssa olen oppinut pärjäilemään, eikä sen tarvitse pilata elämääni ja olla sen koko sisältö. Kunhan ei hirveän paha depis iske, niin kaikkeen muuhun häröilyyn pystyy lopulta suhtautumaan ihan huumorilla.

[1970]

Todella kova juttu, recklessroad ja kannattaa pitää nuo asetukset. Luin tuon nyt vasta tuoreeltaan ja olen isosti yllättynyt.

Kuten myös Winstonin suunnasta. Aika naurettavaa enää kutsua itseään ammattijuopoksi, jos sihauttelee kerranpari kuussa, ah ah !

Mites muuten W sen aikuislukion kanssa, oletko edistynyt opiskelutekniikoissa ja onko helppoa vai keskihelppoa tuo pänttääminen..?

Sekin on himmeen hienoa, että aikuisena immeisenä tekee jotain vastaavaa,
kuten vaihtaa alaa ja alkaa sivistämään itseään. Tämä oli supermyönteistä.

Edit. Joudun olemaan hieman tylsä ennustajagubbe, mutta jos on päässyt noinkin pitkälle tuossa viunan loitontamisessa,
niin hiljalleen se ottaa jäädäkseen kokonaan pois, mutta se tapahtuu vaiheittain, kunnes muuttuu ajatustasollakin antiaineeksi.
Muiden holtiton ja tuhovoimainen liukkaan myrkyn kittaaminen ei enää haittaa, kunhan vaan itse ei ole paikal samas hapentilas

[Winston-84]

^ Pänttäämisen helppous, keskihelppous tai vaikeus riippuu erittäin paljon siitä, kuinka paljon aine kiinnostaa. Mm. biologiaa, psykologiaa ja historiaa pänttää oikein ilokseen, eikä edes tarvitse päntätä hauki on kala, hauki on kala -tyylillä. Puolestaan fysiikka, erittäin lyhyt matikka ja ruotsi(Tässä viimeisessä ihan syvään juurtunut asennevamma(?) vaikuttaa. Eihän se kielenä yhtään enkkua kummallisempi ole) saavat mennä, miten menevät, kunhan jotenkin läpi menevät. Yritän olla ottamatta paineita ja tekemättä pakkopullaa tästä hommasta, kun en mä kuitenkaan ole todistuksellani(Jonka saan joskus viiden vuoden päästä, jos sinne asti pääsen) mihinkään tärkeisiin jatko-opintoihin hakemassa. Sitten esim. äidinkieli ja englanti eivät herätä mitään suuria tunteita puoleen tai toiseen. En innosta hihku niiden opiskelusta, mutta eivät tuota mitään vaikeuksiakaan. Menevät siis ihan siinä sivussa kohtuullisen hyvin. Historian ja fysiikan kursseja en tosin vielä ole ottanut, mutta noin luulen asian olevan ja menevän, jos yhtään mitään muistan peruskouluajoistani ja jos pää on yhtään sama, kuin silloin.

Joo, tuo toinen harrastus on jäänyt aika harrastukseksi mm. tämän tärkeämmän opiskeluharrastuksen rinnalla. Jos siinä noin käy, miten ennustat, en pane asiaa pahakseni. Kaiketi mukavampi sillä tyylillä, että se vain vahingossa loppui, kuin pitää lopettaa, pitää lopettaa, koska muuten... jotain.

[1970]

recklessroad
Ehkä kerran pari vuodessa olen käynyt tsekkaamassa onko jotain uutta, mutta elämään tullut aika paljon muuta tässä välissä.

Tätä tahtia se alkaa mullakin olla tää plinkkailun osalta. Mulle sopii ehdottomasti paremmin se, etten pälyile ja lue ollenkaan mitään.
Ja käyn noukkimassa päivitykset just vaikka kerran vuodessa. No, nyt voin olla jonkin aikaa ja sitten häipyä.
Ja lopettaa ramppaaminen joka kerta. Kauan on saanut tsaatana tätäkin koukkua ajaa alas, hittolainen.

^ Viinaa ei perkele kestä enää neljänkympin jälkeen. Ammattimaisen ryystämisen, lipittelyn ja putkijuomisen ymmärrän ja ne kaikki muutkin holismin kirjot ja muodot, mutta pää ei vaan enää suurimmalla osalla kestä, eikä kestä roppakaan. Rapulat ja viunasta vieroittuminen alkoi jo kolmevitosen jälkeen olla tuskaista. Lisäksi tuli sellasia jälkisekoja harhoja pääkoppaan ja ne kesti viikkoja ja kuukausia. Olin 43 v, kun ryystin vikan putken, joka kesti vain reippaan viikon. Sitä ennen join vuosi 2 kk aikaisemmin parin viikon rännin. Sitä ennen vajaa vuosi aiemmin sama kuuri ja sitä ennen vuosi 2 päivää. Sitä ennen oli parikolme vuotta vähättelyä ja putkia säännöllisesti. Ja sitä ennen sitä myllyä, mitä rappiolla oleva densonautti ja pulsaattori harrastaa.
Nämä ei mene kronologisesti välttämättä just toisinpäin. Kerralla lopettaneet on kuolleita
tai muuten harvinaisia keissejä, mutta onhan heitäkin ja mikäs siinä, se on hienoa.

Tässä lajissa ei ole mitenkään uniikkia, vaan varsin yleistä, että into hiipuu ja tulee muuta.
Éniten tykkään tosta kohdasta "muuta". Se on sitä oikeeta elämää.
Kukaan ei ole mulle sitä "muuta"-osastoa osannut etukäteen
uskottavasti kuvailla tai motivointia lisäten selittää.

Ihminen elää vain sitä vaihetta, joka on käsillä ja
on tyystin välinpitämätön ja tietämätön
"jostain muusta" ja "jostain uudesta".
Kurjuus ja onnellisuus on vallalla,
mutta kohde vaihtuu ja
samalla tyypillä voi
mennä alta toinen
ja tulla sen tilalle
se toinen,
toisen
sijaan.

[1970]

^^ Juice L lausumaan aikanaan, että on olemassa pakkoenglanti, pakkomaantiede, pakkohistoria, jne. Näinhän se onkin, mutta jengi Suomessa ei kovin paljoa innostu svenssonien solsidanströmsö-kielestä meidän renkiasemassa olleen historian osalta.
Rannikolla se menee tai menettelee vielä ja Vaasassa ruottin kieleen vaan tottui, ainakin minä, joka en sielläkään ollut alkuperäisiä,
kuten en ole mansessakaan. Olen hajautunut ympäri maatamme ja emmä koskaan ois ollut kiinnostunut jostain muusta tavasta.

Hienoa tuo opiskelu ja sen aloittaminen aikuisena. Mä en saa millään mun yliopiston sosiaalipsykologian opintojani valmiiksi.
Sama juttu myös tuon käyttäytymistieteen maisteritutkinnon kanssa ja olenhan myös opintoja vaille lääkäri, ah ´

Vaivaistalossa on aina ollut joitain lähihoitajia, jotka sittemmin opiskelevat työn ohella sairaanhoitajiksi.
Kaikenlainen vanhuspyllyn ja muumiokakan pyyhkiminen ja peseminen jääpi sen siliän kerran kokonaan poijes.

On jokseenkin iisimpää vaihdella alaa ja tehdä jos minkälaista jobia, mutta tuolla hoiva-alalla mä taidan oikeesti pakertaa in the future. Olin SPR:n logistiikassa 2014 - 2022 välisenä aikana eri mittasia pätkiä ja tuli siitä neljä vuotta kaiken kaikkiaan.
Voin tämän estoitta tänne mainita, kun koko vaate- sun muu materiaalipuoli (ei lääkintä- tai sairaalateltta yms. osasto)
lakkatettiin vjittu tosta vaan ja koko höskä siirtyi Poriin suunnilleen vuosi sitten.

Siellä mestassa tapasin naisenikin ja oli kyl muutoin todella hyvä duunimesta. Pikkuhiljaa siitä tuli luottomiehen homma
ja tein jos mitäkin ja jos tuotakin ja kaikenlaista ja viihdyin helvetin hyvin. Joo, aikansa kutakin. Tää plinkkipetterin "urakin" vielä uupuu.

[1970]

Toisen Maailmansodan tapahtumat ovat klassisen legendaarinen esimerkki hyvän ja pahan skabailusta ja sen karmean rähinän
vaikutukset kantavat vielä tännekin asti, kun eläkepommi räjähtää lopullisesti silmille ja reisille tulevina aikoina.

Ihmetyttää vieläkin, miten kummassa putleri lähetytti kehnon armeijakuntansa ja toisen vieraan maan rajan yli.
Kohta on kulunut vuosi ja Maailman kolmanneksi turhin sota vaan jatkuu.
Edeltäjät on Irak, Afganistan 2003 ja Vietnam 1965-1975.

Karkea virhearvio. En usko, että Venäjä tuosta miksikään muuksi tulevaisuudessa silti muuttuu, vaan pysyy tsaarin johtamana keisarikuntana, joka se onkin ollut vajaa tuhat vuotta. Ihmiset luulee sitä tasavallaksi ja demokratiaksi. Ei, se on ihan erilainen johtamismalli. Välinpitämättömyyden kulttuuri ja hyvin erilainen kuin jenkkilä tai Euroopan maat, joissa on myös suurta hajontaa
kaikessa käytännön elämän osa-alueilla.

Omanlaisia ovat tapaamani venäläisetkin työkavereina. No, he pitävät oman lähipiirin puolia, eivätkä luota yhteenkään hallitukseen.

Hitleriin en kuitenkaan vertaisi tuota Kremlin leikkipihan amatööriä. Aatu arvioi kaikista diktaattoreista ylivoimaisesti eniten pieleen.
Suurin luulo oli, että pystyy rintaman toisensa perään perustamaan ja pitämään vanhat linjat ja etenemään.
Oli natsien lisääntymisalueen laajentaminen itään, jossa myös Kaukasian öljykenttäoperaatio, Pohjois-Afrikan rintama,
Lontoon pommitukset ja Englannin merihuoltoreitin tuhotyöt, Amerikan itärannikon sukellusveneoperaatiot ja
osa näistä "pikaoperaatioista" meni ajallisesti päällekkäin. Ja kaikki matsit hävisi ja laiva alkoi kääntyä jo 1943.
Tuhatvuotinen läpeensä mädän pahuuden valtakunta terrorisoi omiaan ja muita sen 12 vuotta.

Ei taida olla olemassa sellasta realistista diktaattoria, jolla on malttia ja kärsivällisyyttä ?? "no ei onnistunut, kokeillaan jotain muuta keinoa", "lepuutetaan etulinjan miehiä vähän aikaa", "taitais olla viisainta vain perääntyä". Kehnosta armeijasta saa kärsiä koko diktaattorin lähipiiri. Voi olla, että putleria ei enää erotiikkakaan kiinnosta ja etuveitikka, kummun suunnistaja on vaipunut kuolioon.

Israelin puolustusvoimat ja muukalaislegioona ovat maailman kovimmat armeijat. Ranskan hallituksen valvonnassa ja alaisuudessa operoiva legioona saa toimia sotilaallisesti vain Afrikan alueella, joten näin voisi aatella Iippolandian joukkojen olevan maailman rankin jengi, sillä se voi toimia ja toimiikin missä vaan, Mossadin etevällä avustuksella. Israelin malli edustaa huippuunsa vietyä tiedustelua. Ja on muutenkin poikkeuksellinen kansanmobilisaatio. Viimeisemmän Libanonin sodan valmistelut 2006 sisälsi pari kolme vuotta harjoittelua Etelä-Libanonin alueelle siirtymisestä. Mikä armeija toimii niin ?

Se, että Israelin armeija voittaa kaikki sotansa, johtuu erittäin hyvästä koulutuksesta, viimeisimmästä tekniikasta ja perinteistä.
Otetaan esimerkkinä vaikka erikoisjoukkojen ja tiedustelukerho Mossadin toiminta. Ne eivät koskaan etulinjassa oleta asioita tai
katso niitä omasta näkökulmasta pelkästään tai "luule jotain". Saatu tieto hankitaan monimutkaisella tavalla ja se pitää varmistaa.

Erikoisjoukoissa on aina toimintamalli sille, kun asiat alkavat mennä pieleen ja nehän menee. Ei ole olemassa mitään inspiraatiota tai tilanteen sovellusta, vaan joka ongelmatilanteessa kaikki toimivat ennaltaharjoitetulla tavalla. Vähän kuin liikekirjanpitoon erikoistunut
kirjanpitäjä. Sillä on aina numerot hallussa ja kaksinkertaisen kirjanpidon perusteet selkeenä otsakuontalossa. Ei vaan voi mennä pieleen ja yht´äkkiä jostain ilmaantuu selittämättömiä lukuja. Ne pitää olla perusteltuja ja ne pitää löytyä kahdelta tililtä. Pomminvarmaa.

Eivätkä tosijermut räiski sinnetänne, kuten haliwuudleffassa tai vodkakomppania ryssänsurmassa, vaan osuvat kohteeseensa.
Toiminnalle on suunnitelma, jota on harjoiteltu tuhansia kertoja. Siitä tulee varmuus ja kokemus ja sitähän ei todellakaan puutu.

Ihan pelkän Wikipedian kautta löytyy tietoja tehdyistä operaatioista, jotka ylittävät kaikki Tomppa Ruissalon etevät ja näyttävät leffat.
Aivan poskettomia temppuja etenkin konekaapausten aikaan 1970-luvulla , kun erikoisjoukot lähtivät Ugandaan hakemaan siviilejä. Lensivät tosta vaan Herculeksella ja tutkan alapuolella Afrikkaan ja ajoivat mersulla lentokentän alueelle ja vapauttivat ison määrän ihmisiä. Olivat sitäkin operatiota varten ehtineent harjoitella, kun selvisi että israelilainen yritys oli tehnyt kentän piirustukset.

Venäjän kolonnat on motivoitumattomia, huonosti koulutettuja ja surkeesti varusteltuja. Farssiarmeija häviäisi kelle vaan.
Lisäksi komentoketjut on aivan kummalliset. Kenraalin pitää tulla etulinjaan kertomaan, että mistä mennään ja kuka jakaa muonat.
Aliupseeristo uupuu kokonaan tai sillä ei ole päätäntävaltaa. Muissa armeijoissa nimenomaan aliupseeristo johtaa käytännön toimia.

==>

Miehityksen käsikirja on israelin rajapolitiikan ja kolonialistisen miehityksen suuren vastustajan ohjaaja Avi Mograbin kiistattoman rankka dokkari. Kateltiin tuo joskus vuosikaksi sitten. Tavalliset pampulla hakkaavat varusmiehet on oma lukunsa, siihen ei kauheesti taktista älyä tarvita. Lohdutonta meininkiä, mutta ei mulla ole siihen sen kummempaa ratkaisua. Mitä enemmän tietää Lähi-Idän ihmeistä, sitä vähemmän osaa esitellä ratkaisun, sillä historia on pitkä ja liittolaisten verkosto on monimutkainen, kuin tohtori tuheron perskarvat.

Hyvä, ettei Israel hyökännyt Ukrainaan, mutta kyl tosta isosta Odessamaasta taitaa tulla vuosien aikana uusi, kurjistettu Syyria, man
ja hyvä etten minä Israelissa ollessani lomailemassa ja töissä koskaan mennyt Mossadin pajalle hörppimään ilman lupaa kolmatta santsikuppia kahvetta ja jättänyt maksamatta. Kylne ois mut halutessaan löytäneet. Ne on aivan liian älykäs vastustaja.
Minä olen aivan liian mitätön vastapuoli. Kerran tuli kyl ongelmia Egyptin rajalla, mutta siitä selvisin sakoilla, ah ´

Omat hommat tuli tehtyä aseellisessa- ja "siviilipalvelussa". Tuli kuitenkin vähän pörrättyä siinä maassa ja ajeltua se läpitte bussilla ja autolla ja "hengattua" siinä viereisessä maassa ja asuttua molemmissa, kauan aikaa sitten.

Kantsii kattoa tuo, eikä olla tietämätön tästä asiasta. Itse en ota kantaa mihinkään asiaan liittyvässä hlökohtaisella tasolla,
suuntaan tahi toiseen enää nykyään, se on parempi näin

Miehityksen käsikirja

Katso
1 h 47 min
Voi aiheuttaa ahdistusta
Sisältää väkivaltaa
Sallittu yli 16-vuotiaille
Ohjaaja Avi Mograbi isännöi katsojia olohuoneessaan kertoen oivalluksia siitä, miten kolonialistinen miehitys toimii, miten se muokkaa miehittäjän käytäntöjä ja ajatusmalleja. Esimerkkinä Mograbi käyttää Israelin 54-vuotista sotilaallista miehitystä palestiinalaisalueilla Länsirannalla ja Gazan alueella. Mograbi antaa miehitykseen osallistuneiden sotilaiden kertoa havaintojaan sotilaallisen miehityksen toiminnasta ja näiden käytäntöjen taustalla olevasta logiikasta. Näistä todistajalausunnoista ja havainnoista rakentuu "Miehityksen käsikirja". (The First 54 Years-an Abbreviated Manual for Military Occupation 2021). T: Citizen Jane Productions Oy

julkaistu
ti 6.7.2021
poistuu
15.6.2023
katselukerrat
36122

Lebanon War 1982, Waltz With Bashir, English Subs Tämä on kans ihan oma lukunsa ja todella mielenkiintoinen, I think
https://youtu.be/ynH68E1GEdc

[1970]

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

Vau, tää on jo aikamoista. Ei ole ketään paikalla, edes minä en ole tätä skriivaamassa.

Plinkki, mitä tapahtui... nykyaikainen mestan jättäminen on helppoa, kun ei tarvitse sammuttaa valojakaan.

ne toimii liiketunnistimella.

jeesbatnoubat

[1970]

-> vaihdetaan sivua