Kehopositiivisuus tai
ennemminkin se, millaiseksi sekin asia on onnistuttu vääntämään ja kääntämään 
.
Alunperinhän tuo oli oikein hyvä ja kaunis ajatus. Harva kun on kropaltaan sellainen, että täyttäisi prikulleen kaikki mitkä lie ihanteet ja täydellisen vartalon kriteerit. On hujoppia ja hukkapätkää, persjalkaisuutta, lättäperseisyyttä, "liian" isoja tissejä, "liian" pieniä tissejä, kaljapullohartioita, pyknikkokroppaa, länkisäärtä, selluliitteja, roikkuvia alleja jne., jne., eikä sille kroppansa perusmallille lopulta hirveitä voi tehdä. Parempi siis toki diggailla itsestään tai olla ainakin suht sinut itsensä ja kroppansa kanssa, kuin dissata itseään niin, ettei voi peiliinkään katsoa oksentamatta. MUTTA sitten kehopositiivisuudesta tuli ihme läskiaktivismia. Ylipaino, jopa sairaalloinen sellainen, on se "tie, totuus ja elämä", ts. väylä/keino tulla sinuiksi itsensä kanssa, omata hyvä itsetunto ja olla oma, aito itsensä

. Tähän ajatteluun kuuluu toki olennaisena osana se muun mallisten ihmisten, eli sporttisten, normihoikkien, fitness-kroppaisten, laihojen ym. dissaaminen. Ne kun ovat jotenkin epäaitoja ja huono itsetuntoisia reppanoita, jotka eivät uskalla olla omia itsejään, koska ulkonäköpaineet ja ympäristön vaatimukset

. Verenmaku suussa vain pitävät itsensä väkisin hoikkina/sporttisina jumppaamalla päivät pitkät ja kituuttamalla ortorektikkodieetillä. Miksi se sporttinen tapaus olisi jotenkin vähemmän aito, kuin se lihava? Se on sellainen, kuin on ja voipi harrastaa sitä hikiliikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja puhtaasti rakkaudesta lajiin, ei suinkaan ulkonäköasiat ja muiden ihmisten miellyttäminen ensimmäisenä mielessä. Surkuhupaisinta tuossa on se, että tämä disautus lausutaan usein sen perään, kun on ensin sanottu, että
jokaisella on oikeus olla sellainen, kuin on

. Ja lieneekö tuossa "kehopositiivisuudessa" näiden sitä mainostavien ylipainoisten kohdalla kyse ensinkään hyvästä itsetunnosta. Kuulostaa lähinnä... No, tekosyyltä.
Totta mooses lihavakin ihminen voi ja saa omata hyvän itsetunnon ja olla tyytyväinen itseensä, jos on sitä aidosti. Lihavilla on täysi oikeus olla olemassa, eikä heitä saa syrjiä ja kiusata painonsa ja ulkomuotonsa vuoksi. Kiistaton fakta kuitenkin on, että ylipaino on varsin mittava terveysriski, niin yksilön oman hyvinvoinnin, kuin kansanterveydenkin kannalta, joten on aika kyseenalaista hehkuttaa sitä asiana, johon tulisi suorastaan pyrkiä. Ihan sama juttu, kuin rapanisteillä ja rappioalkkiksilla on oikeus olla olemassa ja elää elämäänsä, kuten elävät. Vähintäänkin kummalliselta silti kuulostaisi, jos perustaisivat oikein isommankin kansanliikkeen, jossa puhuvat jostakin päihdeongelmapositiivisuudesta ja suosittelevat elämäntapaansa kaikille vauvasta vaariin jonakin tienä onnelliseen elämään

. Toki yksittäisiä tapauksia löytyy, jotka hekumoivat rappioromantiikkaansa ja ovat olevinaan suuriakin boheemeja ja kapinallisia siellä ojanpohjalla piikki hihassa etanolissa marinoituessaan, mutta eipä sellaisten hörhöjen typeriä jorinoita yleensä mikään suuri yleisö jää kuuntelemaan.